Maamme metallikansa heräsi horroksestaan viimeistään kesä-heinäkuun taitteessa, kun järjestyksessään 25. Tuska-festivaalit järjestettin Helsingin Suvilahdessa.
Valtakunnallisen uutiskynnyksen ylitti tänä vuonna eräs pääesiintyjistä, Göteborgista ponnistava melodeath-veteraani In Flames. Yli 30 vuotta kestänyt ura ei osoita hyytymyksen merkkejä. Yhtye on välillä kikkaillut tyylilajien kanssa, mutta viimeisin levynsä Foregone ja Tuskan keikka osoittivat veitsenterävän ruotsalaisteräksen iskukyvyn. Keikan myös todistanut ystäväni totesi, että näissä konkareissa ei muuten ole setämäisyyden häivääkään. Yhtyeen ansiokkaat sanoitukset jäävät harmittavan usein käsittelemättä medioissa.
Solisti Anders Fridén nimittäin eroaa metallisanoittajien valtavirrasta henkilökohtaisine, syväluotaavine ja eksitentialismin isoon kieppiin hyppäävine teksteineen. Hän on kirjoittanut viiltävällä tavalla mm. henkilökohtaisista menetyksistään ja uudella levyllä kunnostautuu tavalla, mikä sai YLE:nkin raportoimaan.
Festivaaliviikonlopun pääuutislähetyksessä Haastateltavana ollut Fridén analysoi maailman menoa uutuuslevyn kappaleen Meet Your Maker kautta. Jo kappaleen valmiiksi tunnustuksellinen otsikko on havahduttava. Mitäs sitten, kun kaikki taivallus on ohi ja tapaat luojasi? Oli sitten kipaleen kuulijalla vakaumusta tahi ei, sen kuuleminen – tai vaikka vain otsikon näkeminen – laittaa vähänkään ajattelevan mielen puntaroimaan omaa elämäänsä ja tekemisiään.
Viikonlopun aikana 56 000 metallifania kerännyt festivaali on aina ollut mallikelpoinen järjestelyidensä kanssa, sama toteutui tänäkin vuonna. Ison yleisömäärän johdosta joutui jonottamiseen ja asiointiin varaamaan aikaa hieman edellisvuosia enemmän, mutta se kuuluu festivaalielämään. Tänä vuonna huomasin enemmän yleisön panostaneen ulkoasuihinsa. Toki mustavalkoiset corpsepaintit ja muu perinteinen heviulkoasuilu on traditionaalista – pienen vaivannäön kautta luodaan tunnelmaa paitsi itselleen ja ystävilleen, myös koko muulle festivaalikansalle. Tuskan tunnelma onkin ainutlaatuinen, kyse on metalliheimon turvallisesta kohtaamisesta. Hurjan näköiset heimolaiset heiluttavat nyrkkiä ilmassa kiivaan riffimusan tahtiin ja piirileikkivät moshpitissä. Meno on rivakka, väkijuomiakin kuluu, mutta ilmapiiri on turvallinen ja suorastaan lämmin.
Olin odottanut VV:n eli selkeämmin Ville Valon sooloyhtyeen esiintymistä kohtuullisen pitkään. Tuoreessa muistissa olivat HIM:in jäähyväiskeikka Tuskassa 2017 ja Valon onnistunut vierailu rautalanka-alan legendojen, Agentsien solistina 2019. Näin myös Ville Valo & Agentsin Pori Jazzissa tuona vuonna ja konsertti oli mieleenpainuva. Badding- kipaleiden ohella kuultiin myös Topi Sorsakosken ajan klassikoita ja jopa yksi HIM-kappale.
Vaikka olin toiveikkaana ajatellut, että tässäpä olisi Agentsille loistava kulku – Ville solistiksi ja uutta tummanpuhuvaa ja melankolista iskelmärockia kehiin – sain lievästi pettyä, kun kuulin että herrojen tiet erkanisivat. Ville Valo keskittyi ensimmäisen sooloalbuminsa tekemiseen ja Neon Noir julkaistiin 2023 kevättalvella.
Pidin kovasti VV:n Tuskan konsertista. Yhtyeen Tavastialla nähneet tuttuni kommentoivat taustayhtyeen jääneen kasvottomiksi ja homma oli jotenkin ammattimainen ja kohmeinen. Nyt todistin eläväistä ja erinomaisesti yhteensoittavaa bändiä, jonka jäsenistä välittyi myönteinen klangi ja tekemisen tyytyväisyys. Ville itse oli eläväisemmällä tuulella kuin nuorempana. Olin joskus todistanut mutisevaa ja hiven apaattista Villeä, mutta raitis elämä ja vaihtelevat kuviot ovat selkeästikin tehneet Ville Hermannille hyvää.
Kun Ville sanoi ”Hyvää yötä, Luoja myötä” konsertin päätteeksi, en voinut muuta kuin naurahtaa ääneen. Kuoleman teemoilla flirttaileva lyyrikko ikään kuin väläytti sitä valoa, jonka lähteestä tummempienkin enkelien siivet saavat kajastuksen.
Mikko Saari, nuorisotyönohjaaja, Kallion seurakunta
