Luin äskettäin, että ihmisen aivojen hyvinvointiin voi vaikuttaa ottamalla elämäntavakseen esimerkiksin leikkimisen, jonkin instrumentin soittamisen tai meditoinnin. Kaikista näistä esimerkeistä minulle tuli mieleen hengellinen elämä.
Mitä meditointi on?
Olen itse harjoittanut kristillistä meditaatiota ja zen-meditaatiota noin 5 vuotta. Tätä edelsi vaihe, jossa elämäni oli hyvin hektistä. Elämän hektisyys aiheutti ylivirittyneisyystilan, jota seurasi raskaita fyysisiä stressioireita, kuten kroonista unettomuutta. Tässä tilassa pysähtyminen oman kehon ja mielen äärelle oli vaativaa, mutta välttämätöntä.
Meditoinnin ytimessä minulle on hiljaisuuteen sukeltaminen.
Oman kehon kautta. Tai tekstin kautta, tai kuvan. Tai musiikin.
Oman hengityksen rytmin kautta. Vaihtoehtoja on loputtomasti, kaikki yhtä hyviä.
Kuljen mielen portista ja sukellan hiljaisuuteen.
Niin, että mieleni taivaalla lipuvat ajatuspilvet saavat jatkaa kulkuaan, minun siitä häiriintymättä.
Niin, että maailman kaaos saa olla, minun siitä häiriintymättä.
Niin, että oman kehoni tuntemukset saavat olla, minun niihin kiinnijäämättä.
Kun kaikki saa olla niin kuin on, rauha laskeutuu.
Kohtaamani syvä hiljaisuus tuntuu joltakin, joka on ollut ikuisesti, ja tulee aina olemaan.
Mitä hiljaisuus siis on opettanut minulle henkisestä elämästä?
Johanna Matruka Hammarberg
Johanna Hammarberg on teatteriohjaaja ja taiteilija, joka on käyttänyt työssään keholähtöisiä menetelmiä. Johanna on sertifioitu TRE-ohjaaja sekä henkisen ja hengellisen kasvun ohjaaja, Hiljaisuuden retriittiohjaaja. Hän opiskelee Rosen-menetelmää sekä Hahmoterapiaa (GIS). Johanna harrastaa niin kristillistä kuin zenbuddhalaista meditaatiota ja retriittejä.
Syksyllä 2020 Johannan etäkurssi stressinhallintaan liittyen: http://www.hiljainentila.fi/tapahtumakalenteri/2020/4/29/hiljaisuuteen-virittynyt-stressinpurkuryhm-zoomissa
