Loppiaisena kerrotaan kolmesta itämaan tietäjästä, jotka tulivat kunnioittamaan vastasyntynyttä Jeesus-lasta. Luultavimmin nämä miehet olivat persialaisia tähtitieteilijöitä. Tarkkailemalla taivaankappaleiden liikkeitä he uskoivat voivansa selittää historian käännekohtia.
He olivat nähneet poikkeuksellisen tähden nousevan taivaalle ja päättelivät, että merkittävä kuningas on syntynyt – kuka, sitä he eivät aluksi ymmärtäneet.
Tarinassa on jännittäviä piirteitä: Tietäjät lähtevät matkaan. He kohtaavat kieron kuninkaan, Herodeksen, joka yrittää vakoilla heiltä tietoja ja suojella omaa valtaansa. Enkeli opettaa tietäjille vastavakoilun aakkosia. He oppivatkin pitämään salaisuuden sisällään ja onnistuvat eksyttämään viekkaan hallitsijan väärille jäljille.
Tietäjät ovat rikkaita, mutta suurisydämisiä. Kun he huomaavat, että on kunnioittamisen aika, he epäröimättä avaavat kukkaroittensa nyörit ja jakavat kaikkein arvokkaimpia lahjoja. ”Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.”
Kertomus kiehtoo edelleen. Tiernapojissakin on yksi tietäjä, murjaanien kuningas. Espanjalainen maailma hurmaantuu joka vuosi, kun kolmen kuninkaan kulkueet vaeltavat loppiaisaattona kylien ja kaupunkien läpi. Joululahjat jaetaan vasta silloin, tietäjien esikuvan mukaan.
Sanooko kertomus jotakin Jumalasta ja ihmisestä? Mietin sitä, mitä tietäjät oikein tekivät.
Tietäjät näkivät, lähtivät, kysyivät ja kumarsivat. Tietäjät näkivät tähden, lähtivät liikkeelle, kysyivät neuvoa ja kumarsivat lasta. Voisivatko tietäjät olla esimerkki myös meille?
Olisiko kristillinen usko tällaista: katsella avoimin silmin Jumalan luoman maailman kauneutta ja hyvyyttä. Lähteä liikkeelle, kohti pyhiä paikkoja ja kohti niitä ihmisiä, jotka on meille annettu. Kysellä ja ihmetellä Jumalan salaisuuksia ja hänen armoaan.
Lopuksi ja kaiken aikaa: kumartua ja kunnioittaa Jumalaa, kiittää Häntä, jolta kaikki hyvä tulee. Parhaimmillaan tällä tiellä voi käydä niin kuin tietäjille, kun ”heidät valtasi suuri ilo”.
– Eero Huovinen (Sana sinulle 2013)
Matt. 2: 1-12 (1. vuosikerta)
Kun Jeesus oli syntynyt Juudean Betlehemissä kuningas Herodeksen aikana, Jerusalemiin tuli idästä tietäjiä. He kysyivät: ”Missä se juutalaisten kuningas on, joka nyt on syntynyt? Me näimme hänen tähtensä nousevan taivaalle ja tulimme osoittamaan hänelle kunnioitustamme.” Kuullessaan tästä kuningas Herodes pelästyi, ja hänen kanssaan koko Jerusalem. Hän kutsui koolle kansan ylipapit ja lainopettajat ja tiedusteli heiltä, missä messiaan oli määrä syntyä. ”Juudean Betlehemissä”, he vastasivat, ”sillä näin on ilmoitettu profeetan kirjassa:
– Sinä, Juudan Betlehem,
et ole suinkaan vähäisin heimosi valtiaista,
sillä sinusta lähtee hallitsija,
joka on kaitseva kansaani Israelia.”
Silloin Herodes kutsui salaa tietäjät luokseen ja otti heiltä juurta jaksain selville, milloin tähti oli tullut näkyviin. Sitten hän lähetti heidät Betlehemiin. ”Menkää sinne”, hän sanoi, ”ja ottakaa asiasta tarkka selko. Kun löydätte lapsen, niin ilmoittakaa minulle, jotta minäkin voisin tulla kumartamaan häntä.” Kuninkaan sanat kuultuaan tietäjät lähtivät matkaan, ja tähti, jonka he olivat nähneet nousevan taivaalle, kulki heidän edellään. Kun tähti tuli sen paikan yläpuolelle, missä lapsi oli, se pysähtyi siihen. Miehet näkivät tähden, ja heidät valtasi suuri ilo. He menivät taloon ja näkivät lapsen ja hänen äitinsä Marian. Silloin he maahan heittäytyen kumarsivat lasta, avasivat arkkunsa ja antoivat hänelle kalliita lahjoja: kultaa, suitsuketta ja mirhaa.
Unessa Jumala varoitti tietäjiä palaamasta Herodeksen luo, ja niin he menivät toista tietä takaisin omaan maahansa.
Rukous
Rakas Jeesus, Vapahtajamme.
Sinun seimesi ääreen tulivat
idän tietäjät lahjoineen,
sillä Jumalan tähti johdatti heitä.
Myös me tulemme valosi kutsumina
– tulemme pimeästä,
tyhjin käsin ja köyhinä.
Ojennamme kätemme sinua kohti
ja pyydämme:
Sytytä sisimpäämme taivaasta tuomasi valo.
Kosketa meitä
ja lähetä meidät maailmaan
jakamaan rakkautesi lahjoja.
Sinulle olkoon ylistys ikuisesti.
Aamen
