Joka joulu vapaiden alkaessa on joku iso projekti tiukassa vaiheessa. Miten juhlatuntu voi ikinä syntyä tässä työelämän puristuksessa?
”Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.”
Joka joulu yritän ajoittaa kotipuoleen matkustamisen ruuhkattomaan aikaan, mutta viimeistään Kouvolan kohdalla seison jonossa muiden juhlaan kiiruhtavien kanssa. Miten meitä maailmalle hajasijoitettuja on näin paljon?
”Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun.”
Joka joulu meille on valmisteltu vierashuone. Sinne me majoitumme koko perheenä. Mitä enemmän on pakkasta, sitä enemmän mietin, ettei kaikilla ole lämmintä kotia, jossa joulua viettää.
”Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.”
Joka joulu vielä aattohartaudessakin mietin, mistä löydän joulutunnelman. Miten löytäisin tien lapsuuden ihmeelliseen jouluun. Voi, kun se laskeutuisi sydämelleni taivaasta!
”Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: ”Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.”
Tänä jouluna huomaan, ettei ensimmäisessä, eikä minun joulussani, ole mitään muuta täydellistä, kuin Jeesus-lapsi itse. Paikalla on kiireisiä, ruuhkassa turtuneita, kodittomia ja juhlaan yllätettyjä. Epätäydellisten joulu. Juuri siksi Jeesus-lapsi syntyi keskellemme.
”Jumalan on kunnia korkeuksissa,
maan päällä rauha
ihmisillä, joita hän rakastaa.”
Kalle Virta
Kirjoittaja on Kansan Raamattuseuran varatoiminnanjohtaja
