Muistan vieläkin, kun minua pyydettiin kummiksi, jotain läikähti sisälläni. Sama läikähdys on tapahtunut kaksi kertaa sen jälkeenkin saadessani pyynnön tähän kunniatehtävään. Tunne, että minut halutaan osaksi lapsen elämää niin tärkeässä roolissa ja tehtävässä, on uskomaton. Samalla mietin mitä annettavaa minulla on tälle pienelle ihmiselle? Pitäisikö minun osata jotain? Riitänkö tähän tehtävään? Onneksi kummin ei tarvitse toimia yksin, kummi on osa kokonaisuutta, johon kuuluu lapsen ja perheen lisäksi Jumala, johon me kaikki saamme tukeutua.
Kastetilaisuudessa sain pitää pientä ihmettä sylissäni toimituksen ajan. Koko kehoni oli jännittynyt, etten vain pudottaisi pientä sylistäni. Pari vuotta myöhemmin pidin tuota pienokaista kädestä ja saatoin kuivaamaan hänen pienemmän sisaruksen päätä kastevedestä. Tässä kiteytyi monella tavalla kummin tehtävän erityisyys, sain kulkea tukena, kun pienempi sisarus kastettiin osaksi samaa yhteistä tarinaa, suurta kertomusta.
Kummina olen päässyt kädestä pitäjäksi, kanssaihmettelijäksi ja lisäsyliksi vanhempien rinnalle. Olen saanut olla mukana kasvussa, olla rinnalla kulkijana paitsi kummilapsille myös heidän perheilleen. Kummilasten kautta olen myös saanut osallistua käännekohtiin, isoihin hetkiin hampaiden lähdöstä apupyöristä luopumiseen sekä pienempii riemuihin legotornin rakentamisesta rooliasuilla hassutteluun.
Kummius tuntuu minulla todella merkitykselliseltä ja tärkeältä. Saan sen kautta pohtia asioita, joita en ehkä muuten huomaisi pohtia. Toisen kasvun ihmettely ja tukeminen on ihmeellistä!
Kiitos jokaisesta kummilapsesta, kiitos hymyistä ja itkuista. Kiitos yhteisistä hetkistä pitkistä ja lyhyistä, harvemmin ja useammin toistuvista. Kiitos luottamuksesta ja rakkaudesta.
Kummipäivää vietetään tänä vuonna 31.5.2020 etänä. Vinkkejä etänä vietettyyn kummipäivään löytyy Helsingin seurakuntayhtymän sivuilta: https://www.helsinginseurakunnat.fi/uutiset/mitatehdakumminkanssaetana
