Puolustusvoimien tehtävä on edistää kansalaisten turvallisuutta. Viime aikoina monen turvallisuudentunne on järkkynyt, kun koronavirus on uhannut terveyttämme. Sitten kenttäpiispa Pekka Särkiö kirjoittaa blogikirjoituksen, jossa hän puhuu kulttuurivallankumouksesta, jota hän vertaa hitaasti itävään virukseen. Tätä kulttuurivallankumoukseksi nimeämäänsä virusta hän kuvailee kauhistellen sitä, ettei ihminen enää voi luottaa hänelle ”syntymässä annettuun sukupuoleen”. Tämä ei lisännyt ainakaan minun turvallisuuttani muunsukupuolisena ihmisenä, joka tekee työtä, jotta myös sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset voisivat kokea olevansa turvassa kirkossa ja yhteiskunnassa.
Tuo ilmaus syntymässä annetusta sukupuolesta oli mielestäni kirjoituksen ainoa hyvä puoli. Se on nimittäin osuva kuvaus alleviivatessaan sitä, miten se on tosiaan ulkopuolelta annettu se syntymäsukupuoli. Usein se veikkaus osuu oikeaan ja ihminen myös kokee olevansa sitä sukupuolta, joka hänelle on syntymässä annettu, mutta sukupuolivähemmistöjen kohdalla näin ei aina ole. Surullista on se, että moni tuntuu pitävän uhkaavana sitä, että me kaikki saisimme tulla kohdatuksi siinä sukupuolessa, joka ei ole meille ulkoa annettu vaan joka on se sisältämme nouseva todellinen sukupuolemme, jonka vain ihminen itse voi lopulta varmasti tietää.
Sukupuolivähemmistöt ovat helppo kohde, johon iskeä. Moni kun ei edes tunnista, milloin meitä lyödään. Siksi niin moni tölväisy menee ohi sukupuolienemmistöön kuuluvilta eli cissukupuolisilta. Nyt joku saattaa miettiä, että mitä ne cissukupuoliset oikein ovat. Ne ovat niitä, jotka eivät kuulu mihinkään sukupuolivähemmistöön. He ovat siis sukupuolikentässä samaa kuin heterot seksuaalisuuden osa-alueella.
On vaikea asettua rinnalle ja tueksi, jos ei edes ymmärrä, mitä ovat sukupuolivähemmistöt, ja sen myötä tunnista kokemaamme syrjintää. Jotkut ovat yrittäneet puolustaa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta toteamalla nyt esimerkiksi sen, että puolustusvoimissa kaikki miehet ja naiset ovat keskenään tasa-arvoisia ja yhdenvertaisia. Jo tällainen hyvää tarkoittava ilmaus on itsessään syrjivä, koska se jättää meidät muunsukupuoliset ulkopuolelle puhuessaan vain miehistä ja naisista. Hyvän tahdon ja tarkoituksen lisäksi pitää siis perehtyä sukupuolen moninaisuuteen. Sukupuolivähemmistöjen pappina mielelläni kerron aiheesta lisää kiinnostuneille.
Tärkeää olisi pureutua syvemmälle siihen, miksi jotkut pitävät sukupuolen moninaisuuden tunnustamista niin uhkaavana. Särkiö on todennut halunneensa ottaa kantaa perheiden ja tulevaisuuden puolesta. Hän pyysi anteeksi kirjoituksensa sävyä todeten, ettei hänen tarkoituksensa ollut halventaa ketään. Hän on varmasti aidosti huolissaan siitä, mihin maailma on menossa. Sitä en ymmärrä, miksi hän nimeää tämän kehityksen marxilaisuudeksi. Kai se on tapa herättää järkytystä joissakin piireissä.
Käsitys sukupuolesta, joka on syntymässä annettu pysyvä ominaisuus, jonka pystyy näkemään jalkojen välistä, tuntuu olevan monelle perusturvallisuuteen liittyvä asia. Jos tätä uskomusta järkytetään, ravistellaan koko elämän perustuksia, omaa kuvaa maailmasta ja ihmisestä. Onkin ymmärrettävää ja rehellistä, että Särkiö ei perunut sanomisiaan tai pyytänyt suoraan anteeksi kirjoituksensa sisältöä vaan vain sen sävyä. Eihän hän varmasti hetkessä ole muuttanut kantaansa. Muutokset ihmiskuvaan ja yhteiskunnan arvoihin liittyen tapahtuvat hitaasti. Toivoisin, että hän ymmärtäisi, ettei kukaan ole viemässä kenenkään oikeutta identifioitua syntymässä annettuun sukupuoleensa. Ei silti ketään pidä pakottaa siihen lokeroon, johon ihminen on syntyessään asetettu, jos se ei oikealta tunnu.
Lutherin aikana oli tapahtunut suuri mullistus maailmankuvassa, kopernikaaninen käänne: vähitellen alettiin ymmärtää, että maapallo kiertääkin aurinkoa eikä toisinpäin. Sitäkin tieteen löytöä moni vastusti pitkään. Luther oli vastustajien joukossa. Nyt käymme yhtä isoa muutosta läpi ihmiskuvan kohdalla: tiede on ymmärtänyt ihmisen sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuudesta paljon sellaista, mitä joidenkin tuntuu olevan vaikea sulattaa. Mullistaahan se koko ihmiskuvan. Se, että joku järkyttyy siitä, mikä on totta, ei kuitenkaan ole mikään syy kieltää sitä, mikä on totta.
Ensimmäinen reaktioni Särkiön tuoreimpaan blogikirjoitukseen oli, että on hyvä, että hän kirjoittaa niin räikeästi, että siihen varmasti reagoidaan. Usein kun kohtaa sellaisia yksittäisinä heittoina niin vähäisinä pidettyjä asioita, että ne on monen helppo sivuuttaa. Me vähemmistöihin kuuluvat jäämme silti niitä kantamaan.
Olen lukenut monta kirjoitusta, joissa on asetuttu puolustamaan jokaisen ihmisen yhtäläistä arvoa. On haluttu asettua niiden tueksi, joita Särkiön kirjoitus loukkasi. Samalla moni puhuu vain miehistä ja naisista, siitä miten tasa-arvo koskee yhtä lailla heitä kaikkia. Muunsukupuolisena ihmisenä en voi kuin puistella päätäni. Miten jopa ne, jotka haluavat vastustaa Särkiön ajatuksia, onnistuvat sivuuttamaan osan meistä, joita se kirjoitus loukkasi?
Nyt piti olla Helsinki Pride -viikko. Se siirtyi koronaviruksen takia syyskuulle. Huomaan, että omat ajatukseni ovat silti koko ajan Priden teemoissa. Maailma ei ole valmis. Taistelua todellisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta on jatkettava. Syrjivät rakenteet on murskattava. Jos sen haluaa leimata marxilaisuudeksi Särkiön tapaan, niin se kertoo sitten leimaajasta itsestään. Minä kutsun sitä kristittynä Jeesuksen seuraamiseksi.
Haluan olla myös niiden tukena, joiden on vaikea ymmärtää maailmassa tapahtuvia muutoksia, ihmiskuvan muuttumista. Haluan vakuuttaa, ettei ole mitään hätää. Tämä ei ole mikään lopun ajan merkki niin kuin jotkut ajattelevat. Tämä on hyvää kehitystä, joka vie kohti kristillisen ihmiskäsityksen ydintä: jokainen ihminen on yhtä arvokas Jumalan kuva, jokainen ihminen riippumatta sukupuolestaan. Meitä on laaja sukupuolten kirjo ja se on hyvää ja kaunista niin. Näin ihmeellisen maailman Jumala on luonut ja ihmiset osaksi sitä. Pitäkäämme siis hyvää huolta toisistamme ja koko luomakunnasta.
Teksti: Laura ”Late” Mäntylä
Helsingin yliopistolaisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pappi
