Varhain aamulla 6.8.1945 yhdysvaltalainen lentokone lähestyi Japanin rannikkoa. Se pudotti atomipommin Hiroshiman kaupunkiin. Räjähdys tappoi heti noin 75 000 ihmistä ja tuhosi noin 90 prosenttia kaupungista. Ensin tuli sokaiseva räjähdys ja valtava kuumuus. Seuraavaksi iski paineaalto, joka tuhosi rakennuksia. Lopuksi radioaktiivinen säteily tappoi räjähdyksestä selvinneitä ihmisiä. Kolme päivää myöhemmin 9.8.1945 Yhdysvallat pudottivat toisen atomipommin Nagasakiin. Se oli lähes yhtä tuhoisa. Monien mielestä atomipommit vaikuttivat ratkaisevasti siihen, että Japani päätti antautua toisessa maailmansodassa 15.8.1945.
Hiroshima ja Nagasaki ovat ainoat kaupungit, joita vastaan ydinpommia on käytetty sodassa. Ydinaseet ja atomipommit eivät ole mihinkään kadonneet. Ydinaseita testataan jatkuvasti ja niistä on seurauksia ympäristölle ja lähiseutujen asukkaille.
Suljemme usein silmät siltä, että tällä hetkellä maailmassa on 15 000 ydinkärkeä. Suurin osa niistä on Yhdysvalloilla ja Venäjällä. Eri tyyppisiä ydinaseita on Iso-Britannialla, Kiinalla, Ranskalla, Intialla, Israelilla, Pakistanilla ja Pohjois-Korealla. Yhdysvallat on sijoittanut ydinaseita esimerkiksi Belgiaan, Hollantiin, Italiaan, Saksaan ja Turkkiin.
Ydinaseet kieltävä sopimus hyväksyttiin YK:ssa 7.7.2017. Se kieltää valtioilta ydinaseiden kehittämisen, testaamisen, tuottamisen, valmistamisen, kuljettamisen, hallussapidon, säilyttämisen, käytön tai käytöllä uhkailun. Sen on tähän mennessä allekirjoittanut 80 valtiota ja ratifioinut 34 valtiota. Sopimus astuu voimaan, kun sen on ratifioinut 50 valtiota. Suomi ei ole tähän mennessä osoittanut kannattavansa sopimusta.
Ei koskaan enää uutta ydinpommia!
Elokuun 6. päivän iltana tänäkin vuonna on mahdollisuus kokoontua yhteen vastustamaan ydinaseita ja asevarustelua Töölönlahdella pidettävään Hiroshima-iltaan. Tänä vuonna on kulunut 75 vuotta Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien pudottamisesta. Rauhanaktiiveja kokoavassa tilaisuudessa puhuvat ulkoministeri Pekka Haavisto ja yliopisto- ja kisapappi Leena Huovinen.
Helsingin seurakunnat ovat olleet mukana Hiroshima-illan tekemisessä vuosien ajan. Varsinkin seurakuntien yhteiskunnallinen työ on ollut kiinnostunut rauhantyöstä jo 1960-luvulta alkaen. Kirkko oli tuolloin aktiivinen keskustelija väkivallan oikeutuksesta, aseistakieltäytymisestä ja rauhan edellytyksistä. Kirkosta ja rauhantyöstä gradunsa kirjoittanut Minna Havunen löysi eri tyyppisiä asenteita rauhaan ja väkivallattomuuteen liittyen. Hän luonnehti vallankumouksellisiksi pasifisteiksi niitä, jotka vastustivat kirkon ja armeijan läheistä suhdetta ja aseellista maanpuolustusta, mutta hyväksyi väkivallan käytön kolmannen maailman vallankumouksissa ja vapautusliikkeissä. Heidän mielestään täysi väkivallattomuus on mahdollista, kun oikeudenmukainen yhteiskunta on toteutunut. Ehdottomat pasifistit eivät hyväksyneet väkivaltaa ratkaisuna kansojen välisissä konflikteissa missään tilanteessa. Osa kirkollisista pasifisteista kuului myös Sadankomiteaan tai rauhanpuolustajiin. Kirkon piirissä olevat pasifistit olivat suuriin ikäluokkiin kuuluvia nuoria, jotka eivät olleet itse kokeneet sotaa rintamalla.
Seurakunnat ovat mukana rauhantyössä edelleen. Esimerkiksi kirkkoa lähellä olevalla Changemaker-liikkeellä on ollut rauhaan ja oikeudenmukaisuuteen liittyvää toimintaa vuosien ajan. Rauha oli myös kirkon kasvatustyön teemana vuosina 2018 – 2019. Mukana oli useita kirkollisia järjestöjä. #rauha -kampanjan aikana rauha käsitettiin hyvin laajaksi: teemassa huomioitiin niin koulurauha, kasvurauha, rauha luonnossa, toivo rauhasta, Lähi-idän rauha, lukurauha ja rauhanneuvottelut. Teemavuosia seurannut Kirkkohallituksen Kasvatus ja perheasiat -yksikön johtaja Jarmo Kokkonen kokee, että merkittävälle osalle nuorista globaali rauha on tärkeä kysymys ja huolenaihe, ja se nivoutuu yhteen globaalin oikeudenmukaisuuden ja ilmastokysymyksen kanssa.
Rauha ei ole itsestäänselvyys. Sen eteen on tehtävä työtä päivittäin. Jokainen voi edistää rauhaa pienin keinoin. On tärkeää ymmärtää toisia ihmisiä ja vähentää vastakkainasettelua. Kun useampi ponnistelee, rauhan eteen, se näkyy kauemmas. Uskon, että yksilön rauha heijastuu koko maailmaan.
Laura Koskelainen
Kirjoittaja työskentelee viestijän asiantuntijana Helsingin seurakuntayhtymässä
