Muistatko lapsuudestasi oman voimahahmosi, idolin jostakin sadusta tai tv-sarjasta? Oma ehdoton suosikkini oli Peppi Pitkätossu. Tyttö, jolla oli valtaisat voimat, mutta samaan aikaan hyvä sydän sekä vahva oikeudentaju. Peppi rikkoi normeja kyseenalaistamalla totuttuja tapoja ja hassutteli luovalla tavalla arkiaskareissa. Vaikka käytöstavat ja koulusivistys olivat välillä hukassa, niin älykkyyttä Pepiltä ei kuitenkaan puuttunut. Se vaan ilmeni Pepin elämäntilanteesta johtuen hieman eri tavalla. Niin, vietinpä penkkaripäivänikin Peppinä. Oikeastaan haluaisin olla Peppi Pitkätossu edelleen!
Mistä kirjoista lapset löytäisivät selviytymistarinoita tänä päivänä? Mitkä ovat niitä tarinoita, joissa kaikki on mahdollista ja lopulta käy hyvin? Kirjojen kautta lapset käsittelevät monia mieltä askarruttavia asioita. Tarinoiden äärellä asioiden käsittely on turvallista, kun niitä luetaan yhdessä oman läheisen ihmisen kanssa, joka tuntee lapsen olemuksen ja reagointitavat. Juuri nyt on hyvä viestittää lapsille, että tästä koronan aiheuttamasta poikkeustilanteesta selvitään, ja se tehdään yhdessä. Kirjat voivat toimia hyvinä silloittajina ja keskustelun avaajina. Olemme kaikki samanlaisessa tilanteessa, ja samaa läpikäyviä on Suomen lisäksi koko maailma pullollaan.
Katselin omaa kirjahyllyäni ja käteeni tarttui kirja nimeltä Rubiinisydän. Se voisi olla yksi hyvä vaihtoehto voimaannuttavana tarinana. Rubiinisydämen on kirjoittanut Kaarina Helakisa ja kuvittanut Nina Haiko.
Kirja kertoo pienestä vihreähiuksisesta tytöstä, joka rohkeudellaan ja kekseliäisyydellään voittaa mustan vuoren mustassa luolassa asuvan pelottavan Louhikäärmeen. Jotta Louhikäärme pysyy tyytyväisenä, on kylän lasten ruokittava sitä itsekasvatetuilla kukkasilla. Kirjan idea on yksinkertaisuudessaan se, että pieni tyttö keksii keinon Louhikäärmeen kukistamiseksi, mutta hän ei tee sitä kuitenkaan yksin, vaan yhteistyössä muiden lasten, kukkien ja lintujen kanssa. He alkavatkin kasvattaa kukkia omaksi ilokseen, ei Louhikäärmettä varten. Yhteistyöllä he saavat pedon rajattua luoliin.
Mikä selviytymistarina Rubiinisydän onkaan! Yhdessä, voimat kooten, selvitään ikävästä tilanteesta. Näin korona-aikaan pöpöt saakoon kyytiä ahkeralla käsien pesulla ja tilan rajaamisella, yhteisellä suunnitelmalla kaadetaan pelottavinkin uhka. Lapset havainnoivat ja tulkitsevat aikuisia kuin avointa kirjaa, joten lapsille on hyvä kertoa vallalla olevasta tilanteesta tarpeeksi, mutta ei liikaa. Tosi asia on, että kuiskailu ja salailu voivat saada lapsen mielikuvituksen sellaiselle laukalle, että hurjimmankin kirjan juoni jää kalpeaksi. On siis tasapainoiltava ja suodatettava tiedon määrää ja sisältöä. Ja juuri vanhemmat ovat tässä avainasemassa, sillä he tuntevat parhaiten lapsensa ikä- ja kehitystason.
Ruokitaan hyvää, pidetään yhteyttä ystäviin etäyhteyden kautta ja vaikka postikortein. Maalataan, piirretään ja muovaillaan mieltä askarruttavia asioita ja ihania tulevaisuuden näkymiä. Ja uskotaan kaiken hyvän onnistuvan, koska meitä on monta. Pidetään toivoa ja luottamusta yllä, sillä se on meidän aikuisten yksi tärkeimmistä tehtävistä. Eikä lopeteta unelmointia ja haaveilua.
Itse innostuin aikoinaan Pepistä tosissani uudelleen tyttäreni ollessa pieni. Houkuttelinpa hänet mm. iskemään raa´an kananmunan päähänsä ja pesemään sillä hiuksensa. Ja hyvin hiukset peseytyvätkin, suihkusyvennystä jynssäsinkin sitten useamman viikon ajan. No, haju lähti aikanaan ja olihan se sen väärti!
Satu Laakso, varhaiskasvatuksen asiantuntija
