Armahtakaa! – Uskotoivorakkaus

Armahtakaa!

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä.
Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: ”Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?” He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä.
Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: ”Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?” ”Ei, herra”, nainen vastasi. Jeesus sanoi: ”En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.”

Joh. 8: 2-11

Sana sinulle: (evl.fi)

Elämä tasaa tilit

Elämän olemukseen kuuluu se, että aina se jollain lailla kostaa kaiken. Se niin sanotusti tasaa tilit. Jos kohtelin lastani huonosti, kun hän oli pieni, voi olla että maksan siitä siinä vaiheessa, kun itse makaan vihanneksena yksin kotona parin lähihoitajakäynnin varassa. Jos jätin tylysti ihmisen, joka rakasti minua, voi olla, että jossain vaiheessa elämää joudun itse jätetyksi. Jos rakennan menestykseni toisten kustannuksella, lopulta olen huipulla hyvin yksinäinen.

Elämän kostokokoelmasta löytyy muunnelmia kaikkeen, niin että läimäytyksen tunteeseen pääsee hyvin käsiksi jo ennen sitä suurta viimeistä tasausrajaa. Minusta inhottavin kosto on kuitenkin se, joka rapsahtaa tuomitsemisesta. Sitä on kahta lajia.

Jos menin supattamaan juoruja, joissa päivittelin toisen ihmisen lehtolasta, avioeroa, salasuhdetta, seksuaalisuutta, verojen välttelyä, valehtelua, niin, kas, kohta huomaan sortuneeni vähintäänkin valkoisiin valheisiin, pikkusuutelointiin baari-iltana vieraan kanssa, ihan hitusen epämääräiseen verovähennykseen tai jopa sortuneeni aivan samaan kuin tuomitsemani ihminen. Elämä kostaa.

Vielä pirullisempi kosto on se, että jossain vaiheessa elämää tutustun paremmin ihmiseen, jonka olen tuominnut. Sitten häpeänkin lopun ikääni sitä, miten väärin hänet käsitin ja mietin, pitäisikö minun jossain sivulauseessa mainita tuominneeni hänet joskus – ja miten hän siihen suhtautuisi.

Jeesus, joka ymmärtää elämää paremmin kuin moni luuleekaan, osui kerran hyvin ihmisen ytimeen sanoessaan: ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.” Se on hyvä lause, jonka nykyversio kuuluu: ”Älä tuomitse, ennen kuin olet kulkenut kilometrin toisen saappaissa.” Voisi sen sanoa niinkin, että tunne itsesi, niin tuomitset vähemmän.

Freija Özcan
Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja ja pappi

Rukous

Pyhä Jumala,
sinä olet oikeudenmukaisuuden
ja rauhan lähde.
Ilman sinua emme osaa elää
rauhassa emmekä rakastavastitoistemme kanssa.
Kutsu siis meitä
yhä uudelleen seurakuntasi yhteyteen.
Ohjaa ja vahvista meitä.
Lähetä meidät maailmaan
oikeuden ja rauhan tekijöiksi.
Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme tähden.

Aamen

Contact Us

We're not around right now. But you can send us an email and we'll get back to you, asap.

Not readable? Change text. captcha txt

Start typing and press Enter to search