Huomisesta alkaen jään kahdeksan vuoden ”aikuisten oikean” työurani aikana kolmannen kerran täysimittaiselle kesälomalle. Täytyy sanoa, että kuluneen kevään jälkeen loma tulee enemmän kuin tarpeeseen.
Päällimmäisin tunteeni on tällä hetkellä väsymys. Uupumus työhön, kevään etäarkeen ja asioiden jatkuvaan muuttumiseen ja suunnitteluun, joita kevät ja alkukesä ovat olleet täynnä. Loppukeväästä vastaani tuli myös muutama haasteellinen työtehtävä, joiden kuormaa vieläkin kannan. Loma tulee oikeaan aikaan, ellei jopa vähän myöhään, koska jo juhannuksena uupumuksen merkit olivat ilmassa.
Tiedostan olevani lomaillessani etuoikeutetun asemassa. Varsinkin tänä vuonna. Monilla kokopäivätyössä käyvillä ei ole koronakevään ja mahdollisten lomautusten jäljiltä mahdollisuutta lomailla. Oma lukunsa ovat myös esim. pätkätyöläiset, yrittäjät ja opiskelijat. Lomaa tarvitsevat kaikki, mutta nykyisin se tuntuu olevan vain osan meistä etuoikeus.
Lomasta ja lomattomuudesta on kirjoitettu tänä keväänä (kenties koronan jälkimainingeissa) paljon. Omiin silmiini osui Ylen freelance-toimittajan juttu pätkätyöläisten lomista – tai pikemminkin lomattomuudesta. Itsekin olen viettänyt vuosia pitäen lomia viikon pätkissä ja opiskeluaikana kesät kuluivat töissä. Kunnes en enää jaksanut. Eräänä kesänä opiskeluaikana päätin pitää opiskelukesän ja ottaa lomaa. Tuntui, että en vain kykene enää käyttämään yhtäkään kesää pelkkään työntekoon, vaan halusin nauttia kesästä muutoin. Otin opintolainaa ja tein muutamat kesätentit sekä nautin vapaudesta.
Jälkikäteen ajatellen päätös oli enemmän kuin oikea. Itseään on kuunneltava, jos siihen on mahdollisuus. Lomajärjestelmä on kehitetty, jotta työntekijät jaksaisivat töissä. Ei ole työnantajan, työntekijän tai yhteiskunnan etu, jos ihminen palaa töissä loppuun ja jää sairaslomalle. Loma on etuoikeus, mutta sen tulisi olla kansalaisvelvollisuus tai ihmisoikeus. Jokainen ansaitsee hetken levon, jotta jaksaa taas arkea. Lomajärjestelmämme kaipaisikin kovasti uudistusta, jotta lomat kertyisivät tasapuolisesti.
Itselläni on mahdollisuus tänä vuonna lomailla. Olin ajatellut matkustaa Eurooppaan ystäviä tapaamaan, mutta se ei nyt koronan takia ole mahdollista. Sen sijaan taidan viettää ensimmäiset päivät lomastani keskittyen elämän perusasioihin: syömiseen, nukkumiseen ja ulkoiluun. Enkä katso kalenteriin päinkään. Tai tee liian tarkkoja suunnitelmia. Paras loma itselleni on nimittäin sellainen, että elän hetkessä. Arjessani se on liian harvoin mahdollista.
Hyvää lomaa kaikille lomalaisille ja tsemppiä sekä voimia kesään kaikille lomattomille! Toivottavasti jokaisella meistä on mahdollisuus ottaa tänä kesänä edes muutama päivä vapaata, tehdä spesiaaleja juttuja ja elää hetkessä vailla huolta huomisesta. Sitä varten loma on.
Rakkautta, lepoa ja kesäauringon lämpöä!
Teksti: Laura Leipakka, joka työskentelee Helsingin seurakuntayhtymässä tapahtumakoordinaattorina ja aikoo lomalla tehdä juuri sitä, mitä huvittaa.
Artikkelikuva: Sai Kiran Anagani on Unsplash
