Hei sinä etätyön tai etäopiskelun sankari siellä!
Juuri sinä. Oletko kaivannut etätyön esikuvaa tai askelmerkkejä ja –kuvioita, joita seurata uudenlaisen – yllättäen ja yhtäkkiä ja pyytämättä eteen tupsahtaneen todellisuuden koittaessa? Havahduin ainakin omassa todellisuudessani siihen, että meillä on ollut aika vähän tarjolla etätyön esikuvia. Mielikuvat etätyöstä kuljettavat omat ajatukseni jonnekin loputtomaan lämpöön, syvän sinisen veden tuikkeeseen, jonka äärellä – riippumatossa tietenkin – koodari tekee työtänsä. Vaikuttaa ihanalta. Vapaalta, rennolta ja itse valitulta.
Tämän hetkinen etätyön todellisuus on näyttänyt ainakin minulle ihan toisenlaiset kasvonsa. Missä on se juuri lapsensa pyllyn pyyhkineen Teams-kokoukseen rientäneen vanhemman esikuva? Sen, joka pyörittää vaativan täysipäiväisen asiantuntijatyönsä, etäauttajatehtävänsä tai opintojensa ohessa etäkoulua, -eskaria, -päiväkotia, -jumppaa, -temppukerhoa, ruokahuoltoa ja niin edelleen.
Lähityöntekijät ovat nyt todellisia sankareita, se on sanomattakin selvää. Iso hatunnosto jokaiselle. Mutta nyt haluaisin nostaa jalustalle myös etäopiskelijat ja etätyöläiset multitaskaustaitoinensa. Etätyö kaikkinensa ei suinkaan ole leppoisaa kotoilua, ei edes nyt, vaikka lapset ovat palanneet päiväkoteihinsa ja kouluihinsa. Olen kuullut jo puhuttavan etäyhteysuupumuksesta.
Helatorstaina juhlistetaan Jeesuksen taivaaseen astumista. Tästä juhlapyhästä, joka tuo monelle tärkeän hengähdyshetken keskelle viikkoa, minulla heräsikin ajatus, että voisiko helatorstai olla myös etätyöläisten muistopyhä. Lähtihän Jeesuskin tavallaan etätöihin noustessaan taivaaseen. Jeesuksen sopivuus esikuvaksi kumpuaa mielestäni siitä, että edes hän ei ajatellut, että homma toimisi ilman yhteistyötä tai yksin. Lähtiessään Jeesus jätti meille puolustajaksi Pyhän Hengen. Tämä teko voisi toimia meille muistutuksena siitä, että yksin ei tarvitse kenenkään pärjätä. Apua kaipaa nyt niin etä- kuin lähityöläisetkin ja tietysti he joille nämä poikkeukselliset ajat toivat eteen lomautuksen. On ollut ilo huomata, miten tämä aika on synnyttänyt erilaisia tapoja auttaa. Myötätunto on lisääntynyt. Työviesteihinkin on tullut aivan uudenlaisia toivotuksia: voikaa hyvin, pysykää terveinä ja voimia tähän poikkeukselliseen aikaan.
Jeesus lähti reilu kaksituhatta vuotta sitten helatorstaina etätöihin. Voisi ajatella, että kaksituhatta vuotta kasvanutta kristillistä yhteisöä tuskin olisi rakennettu ilman hyviä verkostoja eli toisia ihmisiä ja toimivaa yhteyttä eli Pyhän Hengen työtä. Etätyön esikuvan, joksi nyt haluan Jeesusta kutsua, koska etätyön esikuvia tarvitaan, ei myöskään ole tarvinnut selvitä etätyössään yksin. Verkostoissa, yhteistyössä avunpyytämisessä ja yhdessä tekemisessä on siis voimansa. Älä jää yksin. Ole armollinen itsellesi. Edes Jeesus, vaikka Jeesus onkin, ei ole paras esimerkki aikataulujen noudattamisesta.
Apua saa ja sitä löytyy monista paikoista, tässä yksi esimerkki:
www.helsinginseurakunnat.fi/uutiset/kirkkotukenasipoikkeusaikana
Terveisin Hanna – taideyliopistopappi, etä- ja lähityön välimaastosta.
