Ilmastonmuutoksen vaikutukset alkavat näkyä aina vain sydäntä särkevämmin: Kuulemme uutisia yhä useamman eläinlajin kuolemisesta sukupuuttoon. Ikijää itkee ihmisen itsekkyyttä. Onko ihmisen ahneudella mitään rajaa?
Kristinuskoon kuuluu usko elämään kuoleman jälkeen. Pääsemme taivaaseen ja meillä on kaikki hyvin, paremmin kuin ikinä olisimme voineet kuvitella. Sen kaiken saamme ilmaiseksi, koska Jumala uhrasi ainoan poikansa syntiemme sovitukseksi. Näin kristityt usein kuulevat julistettavan, ja siihen uskova saa upean turvan elämäänsä: Ei tarvitse olla huolissaan siitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. Kaikki on jo hoidettu meidän puolestamme. Kuolemaa ei tarvitse pelätä.
Niin totta kuin tuo onkin, niin vaarana on, että siihen uskova jää tyytyväisenä lepäämään laakereillaan ja odottelemaan taivaan iloja eikä puutu niihin epäkohtiin, jotka täällä maan päällä pitäisi korjata. Meidän kun pitäisi yrittää tuoda mahdollisimman paljon sitä taivasta tänne maan päälle, tehdä maapallosta edes vähän paratiisimaisempi. On väärin, jos jäämme puhumaan enemmän Jeesuksesta kuin elämään kuin Jeesus.
Jeesus puuttui kohtaamiinsa epäkohtiin. Hänhän olisi voinut sanoa sairaille ja kärsiville, että älkää välittäkö, kyllä kuoleman jälkeen helpottaa ja taivaassa sitten tavataan. Ei, hän auttoi ihmistä siinä hetkessä. Taivas tuli lähelle ja kosketti ihmisiä Jeesuksen tekemien ihmeiden kautta.
Maapallo tarvitsee ihmettä. Se huutaa ja valittaa kohtaloaan. Me ihmiset olemme kohdelleet sitä kaltoin aivan liian kauan. Olemme ottaneet enemmän kuin osamme muistamatta antaa tarpeeksi takaisin.
Missä on tajumme elämän pyhyydestä? Miten voisimme kastaa saastuneella vedellä tai nauttia ehtoollista, maan antamaa leipää ja viiniä, jos maa on saastunut? Tuleva sukupolvi hylkää koko kristinuskon, jos emme viipymättä tartu ekologiseen kriisiin ja sen ratkaisemiseen.
Meidän tehtävämme on varjella ihmisiä, eläimiä ja koko luomakuntaa. Leijona, lammas ja ihminen kaikki kokoontuvat saman pöydän ääreen syömään, ja kaikille riittää. Eikö siinä ole kuva taivaasta?
Laura ”Late” Mäntylä
Helsingin yliopistolaisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen pappi
