Kolmantena sunnuntaina loppiaisesta muistellaan Jeesuksen elämää ja kuinka ihmiset hänen ympärillään vaikuttuivat siitä kaikesta mitä näkivät ja kuulivat. Jeesuksen läsnäolo herätti ihmisissä toivon siitä, että elämässä on jotain syvempää ja suurempaa. Jotain suurempaa kuin mitä arkinen elämä ja sen huolet antavat ymmärtää. Ihmiset uskoivat Jeesuksen jumalalliseen voimaan ja että hänellä oli sanoma Jumalalta. Ihminen on Jumalan silmissä rakas ja hän on sovittanut meidät niin että puutteistamme ja vääristä valinnoistamme huolimatta voimme lähestyä Jumalaa. Tähän luottamukseen toivon herääväni jokaisena elämäni aamuna jonka tässä universumissa elän.
Joh. 4: 39–42
Monet tuon Samarian kaupungin asukkaista uskoivat Jeesukseen kuultuaan naisen todistavan: ”Hän kertoi minulle kaiken mitä olen tehnyt.” Kun samarialaiset tulivat Jeesuksen luo, he pyysivät häntä jäämään kaupunkiin, ja hän jäikin sinne kahdeksi päiväksi. Yhä useammat uskoivat Jeesukseen kuultuaan hänen itsensä puhuvan, ja he sanoivat naiselle: ”Nyt emme enää usko vain sinun puheesi perusteella. Me olemme nyt itse kuulleet häntä ja tiedämme, että hän todella on maailman pelastaja.”
Rukous
Me elämme liiaksi
oman viisautemme varassa
ja luotamme omaan voimaamme.
Koettelemusten tullessa huomaamme,
että viisautemme on riittämätöntä
ja voimamme ovat vähäiset.
Herra, opeta meille uskon yksinkertaisuutta.
Auta meitä näkemään,
että sinussa ovat kätkettyinä
kaikki viisauden ja tiedon aarteet.
Aamen
