Pilates oli ohi ja kiiruhdin juoksujalkaa junalle. Yhtäkkiä, välähdyksen omaisesti näen vaateliikkeen ikkunassa pitkän punaisen jakun. Juuri tuollaisesta olin pitkään unelmoinut. Kiire loppui heti ja vain tuijotin jakkua. Viisi minuuttia ja kauppa menisi kiinni.
Syöksyin sisälle, vaaterekille ja pukukoppiin kokeilemaan. Onneksi papinpaita oli vielä päällä, niin sain kokeiltua juuri oikean asun kanssa. – Musta papinpaita, mustat housut ja punainen jakku, positiivisen tyrmäävä yhdistelmä, ajattelin kun jakku kassissa kiirehdin junaan ja kotia kohti.
Seuraavana aamuna iski moraalinen krapula. Miten minä nyt tuolla lailla extemporee menen ja ostan ihan uuden jakun ja täydellä hinnalla. Minä, joka aina ostan vain alennusmyyntien alennusmyynneistä -70%. Jos silloin löytyy vielä oikean kokoinen, hyvännäköinen ja hyvää materiaalia, niin silloin saa ostaa jos oikeasti tarvitsee. Otan ja lähetän ku-via jakusta ja minusta tyttärelle, siskolle, miehelle jne kysellen että miltä näyttää, saanko/ voinko pitää kun niin tykkään. Toki pieni epäilys kasvaa ja mietin kaikki ekologiset ja moraaliset näkökulmat. Palaute jakusta positiivista, vaikka tyttäreni toteaa:” Äiti, tarvitsetko oikeasti tuota.”
Kuluu päiviä, jopa viikko. Takki roikkuu eteisen naulakossa. Myyjän viimeiset sanat kaikuvat yhä voimak-kaampina korvissani: ” Niin, meillä on 14 pv palautusoikeus.” Kolmetoista päivää takinostosta on päättymässä, kun astun sisään kauppaan takki samassa paperikassissa kuin päivänä, jolloin ostin sen. Kävelen kassalle, palautan takin ja lähden mieli ja sydän kevyenä ulos.
Mitä taas opin: Älä tee impulssi-ostoksia, mene suoraan kotiin pilateksesta ja noudata hyväksi todettuja käytäntöjä.
Älä ole turhaan turhamainen, vaan lempeä ja onnellinen.
Lisa Enckell, Kallion seurakunta
