Martti Lindqvist (1945-2004) käsitteli ihmisessä olevan pyhyyden ja pahuuden suhdetta mm. vuonna 1999 ilmestyneessä kirjassaan ”Keskeneräisyyden puolustus”.
Syntyykö ihminen hyvänä tai pahana? Lindqvist toteaa, että on mahdollista ajatella, että ihminen ei ole syntyjään kumpaakaan – tai sitten ihmisessä on mahdollisuus sekä hyvään että pahaan. Lapsessa on hänen mukaansa alusta asti läsnä kaikki hyvän ja pahan ominaisuudet, vaikkakin hyvin ei-tietoisina ja siksi moraalisesti jonkinlaisen viattomuuden alla. Ihminen voi siis koko elämänsa aikana tehdä sekä pahoja että hyviä asioita. Ei ole vain pyhiä tai pahoja ihmisiä, vaan jokaisessa ihmisessä on mahdollisuus molempien toteutumiseen.
Tavallisimmin käsitys pahasta ilmaistaan erilaisten viholliskuvien avulla ja näin ihmiset mielellään ulkoistavat pahan pois omasta itsestään. Tällainen käsitys rakentuu usein hyvin irrationaaliseen ja mustavalkoiseen kuvaan pahasta. Viholliskuviin rakentuvassa maailmassa ihmiset ovat vain joko pahoja tai hyviä. Pahan edustajat ovat tällöin epäihmisiä joita voi myös kohdella epäinhimillisesti. Ihmisissä ja elämässä olevaan pahuuteen tulisi tämän takia suhtautua mahdollisimman analyyttisesti ja rationaalisesti. Pahuus viihtyy mielellään piilossa ja salassa, joskus myös hyväksi naamioituneena. Pahuutta on historiassa myös käytetty vallan välineenä, siihen on suhtauduttu taikauskoisesti jne.
Lindqvistin mukaan arjen etiikka on uskallusta elää siinä tietoisuudessa, että parhaatkin tekomme ovat ristiriitaisia ja useimmista ratkaisuistamme seuraa sekä hyvää että pahaa.
”Ihminen on rationaalinen, moraaliin kykenevä sosiaalinen olento. Hänen itsetajuisuutensa mahdollistaa sen, että hän voi järkiperäisesti ja kriittisesti tutkia omaa asemaansa ja omien tekojensa seurauksia sekä omassa elämässään että ympäristössään. Arjessaan ihminen orientoituu tähän tieto- ja kokemusperustaan kartoittaen ja kartuttaen sitä. Hänen kuuluu myös kriittisesti koetella kaikkia niitä ilmiöitä, traditioita ja uskomusjärjestelmiä, joita hän ympärillään kohtaa. Tämä koskee myös pyhäksi väitettyjä asioita ja pyhinä esiintyviä ihmisiä. Se ei ole kuitenkaan riittävä kuva ihmisten tilanteesta omassa elämässään ja maailmassa. Jossakin tärkeässä merkityksessä ihminen elää myös hyvin todellisen pahan ja pyhän leikkauspisteessä. Ne ovat hänen elämässään kuin kaksi pysyvää raja-arvoa, jotka ovat hänelle sekä tuttuja että pohjimmiltaan käsittämättömiä. Hän tunnistaa ne kokemuksellisesti, mutta hän ei hallitse niitä selityksillään eikä valinnoillaan.
Elämän tärkeisiin haasteisiin kuuluu oppia katsomaan ja tunnistamaan elämässä sekä pyhän että pahan alueita. Niiden leikkauspinnasta meille peilautuu erityisellä tavalla oma tilanteemme matkalla olevina ja keskeneräisinä olentoina. ”
Omassa itsessä oleva mahdollinen paha, ”oma varjo”, on myös Lindqvistin mielestä tärkeä yrittää tutkia ja tunnistaa. Maailmassa näkemämme pahuus on aina jollakin tapaa kuva omasta pahuudestamme ja lähimpänä itseämme olevat asiat haluamme myös helposti torjua jyrkimmin. Oman varjon tunnistaminen on hänen mukaansa sen myöntämistä, että itsessä on myös pahoja asioita. Ihmisessä on voimia jotka kykenevät tuhoamaan elämää, käyttämään toisia hyväksi ja tekemään heistä välikappaleita omille itsekkäille pyrkimyksille. Ihminen voi myös tulla sokeaksi omille pyrkimyksille ja tehdä pahaa luullen tekevänsä hyvää. Voi myös menettää kyvyn itsekritiikkiin ja omien tekojen arviointiin.
Lindqvistin mukaan elämä ei ole pohjimmiltaan moraalisten valintojen prosessi, vaan elämän syvin merkitys on eläminen itsessään, ja se pitää sisällään elämän haurauden ja ristiriitaisuuden.
Olennaista on, että ihminen tulee nähdyksi juuri silloin, kun hän on hauraimmillaan ja kaikkein avuttomin – myös pahuudessa ja moraalisessa särkyneisyydessään. Siksi on tärkeää, ettei elämässä viimeinen arviointiperuste ole moraalinen yhtälö, vaan että senkin takana on mahdollisuus saada anteeksi.
”Ihmisen keskeneräisyyden syvin vastakohta on armo. Niiden kohtaamisesta syntyy uskoa, toivoa ja rakkautta.”
Martti Lindqvistin kirjoja mm:
Auttajan varjo, Otava 1990
Pieni kirja ihmisestä, Kirjapaja 1997
Pieni kirja rakkaudesta, Kirjapaja 1998
Keskeneräisyyden puolustus, Otava 1999.
Tässä seison – Uskottavan etiikan jäljillä, Otava 2000
Hyvä, paha ja pyhä, Otava 2002
Toivosta ja epätoivosta, Kirjapaja 2004
