Joonas Tolvanen: Soturimunkin oppipoika. Aikani Kung-Fu temppelissä. Atena 2017
Moni suomalainen on varmaan ihaillut erilaisten itämaisten kamppailulajien taidokkuutta ja sisäistä rauhaa. Vaikka monia tällaisia lajeja harrastetaankin Suomessa, harvempi on lähtenyt opiskelemaan perinteisimpiä kamppailulajeja niiden syntysijoille Kiinaan tai muualle Aasiaan.
Suomalainen lukiolainen Joonas Tolvanen oli törmännyt eri yhteyksissä kiinalaisiin kung-fu kamppailulajeihin ja sen kummemmin asiaa tuntematta hän pian huomasi olevansa matkalla Kiinaan täysiaikaiseen kung-fu oppiin. Matka sai kuitenkin pian odottamattomia käänteitä kun koulutus osoittautui äärimmäisen vaativaksi ja spartalaiseksi sekä koulujen olosuhteet jopa sietämättömiksi.
Vaikka kiinalaisella kamppailulla on ikiaikaiset perinteet niin kung-fu koulutus on usein jättimäisessä yhteiskunnassa tehdasmaisesti tuotettua, ihmisarvoa ja hyvinvointia juurikaan miettimättä. Syvällä Keski-Kiinassa sijainneet kung-fu koulut olivat satojen tai tuhansien oppilaiden komplekseja joissa oli omat kaupat, systeemit ja säännöt. Kiinalainen yhteiskunta ei tuntunut käsittävään mitään länsimaiseen koulutusajatteluun sopivaa ja koulujen lukuisat ulkomaalaiset olivat usein vihamielisten ennakkoluulojen kohteena. Vaarana oli niin ruokamyrkytykset kehnon ruuan vuoksi kuin kilpailutilanteiden brutaalit ja arvaamattomat käytänteet. Lukija ihmettelee, onko missää mitään järkeä.
Shaolin kung-fu on vanha kiinalaisen kamppailun suuntaus jonka alkuperäistä olemusta on hyvin vaikea enää löytää. Shaolin temppelikin on nykyisin lähinnä turismin palvelukseen valjastettu huvipuisto ja sekä henkistä tai kilpailullista puolta korostavat haarat tuntuvat vieneen oman asiansa äärimmilleen. Joonas Tolvasen ristiriitaiset kokemukset saavat hänet kuitenkin palaamaan Kiinaan yhä uudelleen kuukausien koulutusjaksoille ja etsimään itselleen sopivaa paikkaa ja opettajaa. Lopulta lukuisten sattumusten kautta hän onnistuu löytämään yksityisopettajan jonka johdolla löytyy myös se oma tekeminen turvallisissa ja miellyttävissä puitteissa.
Soturimunkin oppipoika on kokoelma Joonas Tolvasen kertomuksia matkoilta Kiinaan. Reiluun kahteensataan sivuun mahtuu monenlaista sattumusta niin koirien kuin ihmisten kanssa. Kirjassa eräänä sivuteemana on sukupuolisuus ja seksuaalisuus erilaisten kohtaamisten ja sattumusten kautta. Kiinalainen sukupuolimoraali näyttäytyy monimuotoisena jota suomalaisenkin on hieman punastellen kuvailtava. Joonas Tolvanen taustoittaa kung-fun historiaa taitavasti ja samoin yrittää kuvata kiinalaista elämänmenoa parhaansa mukaan. Hän on tyyliltään hieman sovinnainen ja ehkä lapsellinenkin, mutta ehkä se on hänen oma luonteva tapansa. Matkapäiväkirjan ja tietokirjan välimaastossa olisi voinut kulkea selkeämmin mutta nyt kokonaisuus on leppoisan persoonallinen ja maanläheinen kung-fu teemoista kiinnostumattomillekin tutustua Kiinan outoon yhteiskuntaan.
Hassujen sattumusten ja rankkojen kokemusten keskeltä teos luo kiinnostavia näkymiä nuoren miehen seikkailunhaluun ja tiedonjanoon. Samalla seikkailu vie hänet oman elämän syvien kysymysten äärelle, pohtimaan rakkautta ja ihmisarvoa. Ei mikään turha seikkailu.
Henri Järvinen
