Viimeinen matka

Palmusunnuntaina muistellaan Jeesuksen saapumista Jerusalemiin. Väkijoukko riemuitsee. Odotukset ovat korkealla. Yksi odottaa poliittista ratkaisijaa, toinen hisrotiallisten vääryyksien korjaajaa. Nyt laitetaan asiat oikeaan järjestykseen. Jeesuksella olisi ollut kaikki avaimet kädessä saada aikaan suuri kansanliike. Valta pois väärintekijöiltä ja vaihdetaan oikeat miehet vallan kahvaan.

Jeesus ei kuitenkaan valinnut helppoa tietä. Jeesuksen valinta ei ollut halpa populismi tai vallan tavoittelu. Hän valitsi rakkauden ja oikeudenmukaisuuden tien. Hän oli kivi niiden kengässä jotka halusivat uskonnollista tai poliittista valtaa. Hän oli heikon ihmisen puolella. Syntisten ja juomarien. Hän ei kerännyt irtopisteitä hyvillä töillä tai tehnyt asioita pyrkyrimäisesti.

Jeesus ärsytti. Hänet piti vaientaa. Ruoskitaan vähän ja peloitellaan, siitä varmaan rauhoittuu ja lähtee muualle. Ihmiskunnan ikaikainen keino ratkaista konflikteja: Vahvempi ja ovelampi voittaa.

Tätä piinaavaa kujanjuoksua tulemme seuraamaan hiljaisella viikolla. Loppuratkaisu on jo tiedossa. Miten toisaalta hyvin tuttu tarina: väkivallan koneisto toimii ihmisyhteisöissä tehokkaalla tavalla. Se hallitsee pelolla.

Tähän siis Jumalakin suostui. Meidän osaamme. Rannaton on se meri, jossa kärsimyksen myrskyt ovat ihmisen lapsia heitelleet.  Ihmisen ymmärtämättömyys ja itsekkyys on monien kärsimysten alkusyy.

Silti maailmassa on hyvääkin jäljellä. Valoja syttyy välittävien ihmisten sydämissä. Pimeys ei pääty pimeään vaan taivaanrannassa siintää lupaus sarastavasta aamusta.

Joh. 12: 1-8

Kuusi päivää ennen pääsiäistä Jeesus tuli Betaniaan, missä hänen kuolleista herättämänsä Lasarus asui. Jeesukselle tarjottiin siellä ateria. Martta palveli vieraita, ja Lasarus oli yksi Jeesuksen pöytäkumppaneista.    Maria otti täyden pullon aitoa, hyvin kallista nardusöljyä, voiteli Jeesuksen jalat ja kuivasi ne hiuksillaan. Koko huone tuli täyteen voiteen tuoksua.    Juudas Iskariot, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja josta sitten tuli hänen kavaltajansa, sanoi silloin: ”Miksei tuota voidetta myyty kolmestasadasta denaarista? Rahat olisi voitu antaa köyhille.” Tätä hän ei kuitenkaan sanonut siksi, että olisi välittänyt köyhistä, vaan siksi, että oli varas. Yhteinen kukkaro oli hänen hallussaan, ja hän piti siihen pantuja rahoja ominaan. Jeesus sanoi Juudakselle: ”Anna hänen olla, hän tekee tämän hautaamistani varten. Köyhät teillä on luonanne aina, mutta minua teillä ei aina ole.”