Ja rikollinen sanoi: ”Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi.” Jeesus vastasi: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa.” Luuk. 23:42–43
Mikä takinkääntäjä! Varsinainen kääntyminen kuolinvuoteella! Kuten tapana on sanoa, mikään ei saa ihmistä yhtä järkiinsä kuin kuoleman läheisyys ja tässä onkin yksi todella järkiintynyt rikollinen.
Elämän ääriviivat ovat tarkentuneet.
Syvällä sisimmässään hän viimeinkin ymmärtää.
Rikollinen ei liity naapuriristin murtuneen Jumalan nöyryyttäjiin. Kun hän on koko elämänsä yrittänyt tulla huomatuksi, olla joku, nyt hän tietää, että hänestä ei koskaan tule ketään, hänet unohdetaan ikuisiksi ajoiksi. Kuoleva kärpänen litistettynä historian painolastin alle.
Ja kuitenkin salaperäisesti hän vaistoaa, että ehkä viereisellä ristillä joku huomaa hänet, muistaa hänet… häntä ei koskaan enää unohdeta. Miten hän tiesi, että heikkous ja haavoittuvuus ovat näkymättömillä siteillä kiinni voimassa, kiinni erilaisessa vallassa?
Tänään olet minun kanssani käsittämättömän sovinnon paikassa, paikassa, jossa kummallinen elämäntaival piirtyy kirkkaana eteemme. Paikassa, jota kutsuimme joskus paratiisiksi. Jo tänään olet minun kanssani, sanoo Jeesus Kristus, ikään kuin siitä ei olisi epäilystäkään, ikään kuin voisimme luottaa hänen sanaansa.
Jos muisto elää, ei ihminenkään ole todella kuollut. Kun Jeesus Kristus muistaa meitä, ei meitä koskaan unohdeta.
