Paavo Ruotsalainen syntyi sääty-yhteiskuntaan vuonna 1777. Hänen isänsä oli talonpoika, joka halusi kasvattaa vanhimmasta pojastaan tilan jatkajan. Äidin haaveet pojan pappisurasta olivat katovuodet vieneet. Äiti oli kuitenkin opettanut pojan lukemaan Raamattua kuusivuotiaana. Paavo lukikin Raamattua ahkerasti.
Paavon nuoruuden kokemus ankarasta ja vaativasta isästä vaikutti nuoren miehen kuvaan Jumalasta. Sielunhädässä ja suurissa ahdistuksissa oli lähdettävä apua hakemaan ja apu löytyi sielunhoitotaidoistaan tunnetun sepän Jaakko Högmanin luota.
Seppä sanoi Paavolle eräät Suomen kirkkohistorian kuuluisimmista sanoista: ”Yksi sinulta puuttuu ja sen mukana kaikki, Kristuksen sisällinen tunto”. Kirkkohistoria ei kuitenkaan kerro, mikä tuo sepän neuvo varsinaisesti oli. Tulkintalinjoja on kahdenlaisia: On niitä, jotka katsovat Paavon saaneen riittävät neuvot ja ratkaisut sepän luota, eli Paavo sai jonkinlaisen sisällisen tunnon, tuli uskoon. Paavon myöhempien kirjeiden ja puheiden perusteella on kuitenkin mahdollista ajatella, että seppä neuvoi, mitä Paavolta jäi puuttumaan. Eikä tuota puutetta voi omin voimin alkaa korjaamaan. Kristuksen sisällisen tunnon puute jäi olemaan.
1700-luvun loppupuoli oli Suomessa uskonnollisten herätysten aikaa. Nuori Paavo Ruotsalainenkin tutustui Telppäsniityltä vuonna 1796 alkunsa saaneeseen hurmokselliseen herätykseen ja nousi myöhemmin sen johtohahmoksi. Hän asettui vastustamaan liikkeen aiempia johtajia, karismaattista Juhana Martikaista ja toisaalta Juhana Lustigia, joka pyrki selittämään uskonnolliset tunnekokemukset maallisina ilmiöinä. Lustigin järjestämissä tilaisuuksissa Jumalan sanan kuulon jälkeen hän johdatteli kansaa tanssin pyörteisiin. Ruotsalainen vastusti siis näitä molempia, toisaalta hurmoksellista Martikaista ja toisaalta pinnalliselta vaikuttavaa Lustigia, joka ei antanut eriskummallisille hurmoksellisille kokemuksille arvoa. Ruotsalainen halusi antaa arvon tunnekokemuksille, mutta kykeni kohtaamaan henkisiä paineita luoneita herätyksiä niitä tervehdyttävällä tavalla. Paavosta tuli vähitellen tunnettu sielunhoitaja, jonka luokse Kuopion lääkäritkin lähettivät toivottomina pitämiään potilaita.
Paavo ja hänen perheensä joutuivat kokemaan raskaita elämänkohtaloita, katovuosia ja vanhimman pojan surman maakauppoihin liittyvissä kiistoissa. Katovuosia Paavo on kuvannut petäjävapriikin akatemiaksi. Kun leipään joudutaan laittamaan puolet petäjäistä, tai huomisen leivästä ei ole tietoakaan, se kouluttaa ihmistä enemmän kuin mikään akatemia. Paavo ei päässyt nuorena kouluun ja niinpä petäjävapriikki oli hänen koulunsa. Paavolle kristiuskokaan ei ollut mikään ideologia, vaan ”ristin koulussa olemista” ja ”Herralle sairastamista”.
Paavo Ruotsalaisen, Löyhkä-Paavoksikin kutsutun talonpojan, hengellisen ajattelun omaleimaisuutta kuvaavat hänen kiinnostavat neuvonsa. Hän kehotti kysymään tietä ja neuvoa ristillä roikkuvalta ryöväriltä tai sikolätissä makaavalta tuhlaajapojalta. Kun kaikki on mennyt, ei ole muuta mahdollisuutta, kuin pistää toivonsa Kristukseen.
Paavo Ruotsalainen provosoi sanomisillaan, tekemisillään ja kirjeillään philosopheja ja oppinutta papistoa. Paavo saattoi potkia polvirukoukseen syventyneitä ihmisiä persuuksille tekopyhyyden takia tai ottaa viinaryypyn ihan vaan pahennukseksi.
Paavo Ruotsalaisen johtamasta herätyksestä sai alkunsa herännäisyydeksi tai körttiläisyydeksi kutsuttu evankelisluterilaisen kirkon herätysliike. Nilsiässä sijaitsevassa Aholansaaressa on edelleen pystyssä Paavon pirtti, Ruotsaisen perheen koti. Paavo Ruotsalaisen elämästä on kirjoitettu paljon kirjoja ja hänen elämästään kertova Joonas Kokkosen ooppera Viimeiset kiusaukset on yksi kuuluisimmista suomalaisista oopperoista.
Otteita Paavo Ruotsalaisen kirjeistä:
Kirjallisuutta ja lisätietoja:
- Paavo Ruotsalaisen kirjeet. Herättäjä-Yhdistys 1985.
- Karjalainen Urpo: Mitä meiltä puuttuu? Paavo Ruotsalaisen paradoksi. Herättäjä-Yhdistys 2002.
- Ruokanen, Tapani: Ukko-Paavo: Paavo Ruotsalainen ja 1800-luvun heräävä Suomi. Otava, 2002.
- Siltala Juha: Suomalainen ahdistus. Huoli sielun pelastumisesta. Otava 1992.
- Simojoki Pentti: Ensimmäiset ja viimeiset kiusaukset. Ukko-Paavon taival. Kirjapaja 2006.
- www.h-y.fi
