Martin Luther King muistetaan taistelustaan 50-60-luvuilla mustien amerikkalaisten kansalaisoikeuksien puolesta. Varhaisen kuolemansa jälkeen hänestä on tullut popidolin kaltainen palvonnan kohde, suorastaan pyhimys monien ihmisten mielessä. Kingin muistoa kunnioitetaan ja ylläpidetään monella tapaa: kouluja, katuja ja puistoja on nimetty hänen mukaansa, hänen kuvansa esiintyy monissa julisteissa ja postimerkeissä, hänen syntymäpäiväänsä juhlistetaan kansallisena vapaapäivänä. Vain harvat amerikkalaiset ovat saaneet osakseen vastaavanlaista huomiota.
Martin Luther King syntyi 15.1.1929 Atlantassa, Georgian osavaltiossa, baptistipastorin pojaksi. Hänen lapsuutensa oli monessa mielessä onnellisempi kuin monien muiden mustien lapsien, sillä hänen vanhempansa kuuluivat mustaan, kohtuullisen varakkaaseen, keskiluokkaan. Taloudellisesti turvattu elämä ei kuitenkaan suojellut Kingiä rotuerottelulta. Hän joutui jo varhain huomaamaan, että valkoisten ja mustien välillä vallitsi rotuerottelujärjestelmän luoma ylitsepääsemätön kuilu; valkoisen yhteiskunnan näkökulmasta mustaihoinen ihminen ei ollut juuri mitään.
King aloitti opintiensä kuusivuotiaana ja parikymmentä vuotta myöhemmin hän valmistui Bostonin yliopistosta tohtoriksi ja hänet oli myös vihitty papiksi. Opiskeluaikanaan Bostonissa King tapasi tulevan vaimonsa Coretta Scottin, jonka kanssa hän avioitui vuonna 1953. Avioliitosta syntyi neljä lasta. Kingin Bostonissa tekemä väitöskirja on saanut jälkikäteen osakseen ankaraa kritiikkiä, sillä keskeiset osat siitä ovat osoittautuneet plagiaatiksi. King lainasi erään ystävänsä varhaisemmasta teoksesta runsaasti aineistoa omaan väitöskirjaansa ilmoittamatta asiallisesti lähdettään. Jos King olisi tehnyt uransa yliopistossa, hän olisi todennäköisesti menettänyt saamansa tohtorin arvon. Myöhemminkin uransa aikana King huolettomasti varasteli toisten tekstejä ja laittoi ne omiin nimiinsä.
Kingin uran vaiheista
King osallistui kansalaisoikeustaisteluun ensimmäisen kerran vuonna 1955, jolloin alkoi Montgomeryn bussiboikotti, kun musta nainen nimeltä Rosa Parks kieltäytyi antamasta bussissa paikkaansa valkoiselle miehelle, joka olisi ollut siihen lain mukaan oikeutettu. Rosa Parks pidätettiin tapauksen johdosta. Musta yhteisö reagoi aloittamalla bussiboikotin, jota johtamaan valittiin vastahakoinen pastori King. Vuoden boikotoinnin jälkeen Yhdysvaltain korkein oikeus julisti perustuslain vastaisiksi ne Montgomeryn lait, jotka sallivat busseissa tapahtuvan rotuerottelun. Montgomeryn bussiboikotin aikana Kingin näkemys väkivallattomasta vastarinnasta alkoi muotoutua. Hän halusi tehdä kristinuskosta yhteiskunnallisen muutosvoiman: ”Kirkon tehtävä on soveltaa Jeesuksen Kristuksen evankeliumia yhteiskunnallisiin oloihin.”
Montgomeryn bussiboikotin jälkeisinä vuosina Kingin johtama kansalaisoikeusliike onnistui vaihtelevalla menestyksellä parantamaan mustien yhteiskunnallista asemaa. Vuonna 1963 kansalaisoikeusliike järjesti maan historian suurimman protestimarssin Washingtoniin. Marssiin osallistui 250 000 ihmistä, jotka edustivat monia rotuja ja uskontoja. Washingtonissa King piti kuuluisan ”I Have a Dream” -puheensa, jossa hän julisti unelmaansa tasa-arvoisesta yhteiskunnasta. Vuonna 1964, jolloin Kingin kansansuosio oli huipussaan, hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Hän oli silloin kolmekymmentäviisivuotias ja nuorin palkinnon saaja.
Monia aidosti hämmästytti Kingille myönnetty rauhanpalkinto, sillä hänen organisoimansa protestit johtivat, rauhanomaisista pyrkimyksistään huolimatta, usein väkivaltaan. Kriitikot olivat siinä mielessä oikeassa, että protestien tarkoitus oli provosoida valkoisia rasisteja väkivaltaan, jotta rotuerottelujärjestelmän pahuus tulisi koko maailman nähtäväksi. Kingin käyttämät keinot kansalaisoikeustaistelussa eivät siten olleet väkivallattomia, vaan pelkästään väkivaltaa ”hienovaraisessa” muodossa.
Menestyminen ja maine eivät tulleet Kingille ilmaiseksi. Hän oli usein lopen uupunut kaikista velvoitteistaan, joita hän hoiti sekä perheensä että terveytensä kustannuksella. Kingin tiedetään sanoneen vaimolleen, ettei aatteen mies tarvitse perhettä – jos antautuu palvelemaan ihmiskuntaa, oli laiminlyötävä perhettään tavalla, joka olisi muuten anteeksiantamatonta. Kingiä masensivat myös kansalaisoikeusliikkeen kokemat monet vastoinkäymiset. Hän joutui huomaamaan, että pelkällä kauniilla retoriikalla ei vielä saada aikaan tarvittavaa yhteiskunnallista muutosta.
King sai uransa aikana ihailijoiden lisäksi myös vaikutusvaltaisia vihollisia, jotka pyrkivät horjuttamaan hänen asemaansa suuren yleisön silmissä. Vihollisista mahtavin oli FBI:n tunnettu johtaja J. Edgar Hoover. Hooverin silmissä King oli pelkästään rauhanhäiritsijä, kommunisti ja lisäksi yksityiselämässään irstailija. Hooverilla oli salakuuntelumateriaalia Kingin lemmenseikkailuista lukuisten naisten kanssa. Näiden sopimattomien suhteiden paljastuminen olisi voinut tuhota kansalaisliikkeen johtajan maineen Amerikan omantunnonäänenä.
King oli kiistelty hahmo myös mustien yhteisössä. Etenkin nuoremmat mustat, joiden iskulause oli Black Power, halveksivat Kingiä ja hänen kristilliseen etiikkaan perustuvaa väkivallatonta vastarintaansa. Black Power -liikkeen kannattajat olivat valmiita taistelemaan oikeuksistaan keinoilla, joita King ei voinut missään nimessä hyväksyä. Toinen tunnettu mustien edustaja Malcolm X piti Kingin sovinnollisuutta suorastaan petoksena: Malcolm X:lle King oli ”mustan kansan kavaltaja”.
Uransa loppua kohden Kingin näkemykset alkoivat selvästi radikalisoitua. Hän tajusi, että pienet muutokset yhteiskuntajärjestelmän sisällä eivät merkittävästi auttaneet mustia; tarvittiin väkivallaton vallankumous ja uusi yhteiskuntajärjestelmä. Hän alkoi yhä avoimemmin kritisoida amerikkalaista kapitalistista järjestelmää ja sen luomaa taloudellista epätasa-arvoa. King siirtyi selvästi vasemmalle poliittisissa näkemyksissään. Hän koki myös velvollisuudekseen vastustaa moraalittomaksi kokemaansa Vietnamin sotaa, tilanteessa, jossa sodalla oli takanaan kansalaisten tuki. King ei voinut hyväksyä, että nuoret mustat miehet kuolivat sellaisen maan puolesta, joka ei ollut valmis takaamaan heille kotona niitä demokraattisia oikeuksia, joiden puolesta he joutuivat taistelemaan Vietnamin viidakoissa. Hänen sodanvastaisten näkemystensä seurauksena King joutui ankaran kritiikin kohteeksi ja hän menetti tärkeitä tukijoitaan, kuten presidentti Johnsonin. Myös monet mustien kansalaisoikeuksia ajavat tahot kavahtivat Kingin sodanvastaisia näkemyksiä, koska pelkäsivät niiden haittaavan kansalaisoikeustaistelun pyrkimyksiä.
King oli koko uransa joutunut elämään jatkuvassa kuoleman pelossa. Hänet oli lukuisia kertoja pahoinpidelty, hänen kotiinsa oli heitetty pommi ja häntä oli puukotettu rintaan. ”Köyhien kampanjan” aikana King joutui lopulta itse vastustamansa rasistisen yhteiskunnan uhriksi. 4.4.1968 hänen ammuttiin Memphisissä, Tennesseessä, motellihuoneen parvekkeelle. James Earl Ray -niminen valkoinen äärioikeistolainen pidätettiin saman vuoden kesäkuussa ja hänet tuomittiin 99 vuodeksi vankeuteen Kingin murhasta. King haudattiin Atlantassa suuren väkijoukon saattamana ja hänen hautakiveensä kaiverrettiin paljon puhuvat sanat:
FREE AT LAST, FREE AT LAST THANK GOD ALMIGHTY I´M FREE AT LAST
Kirjallisuutta
Marshall Frady “Martin Luther King”
David J. Garrow ”Bearing the Cross: Martin Luther King, jr., and the Southern Christian Leadership Conference”
Saint
- King onnistui tekemään kristinuskosta yhteiskunnallisen muutosvoiman
- Onnistui karismaattisena henkilönä rauhoittelemaan tilanteita, jotka olivat kärjistymässä väkivallaksi.
- Vastusti Vietnamin sotaa aikana, jolloin sodalla oli vielä laaja kannatus
- Nobelin rauhanpalkinto vuonna 1964
- Kirjoitti kuuluisan kirjeen Birminghamin vankilasta, jossa puolusti mustien oikeutta harjoittaa väkivallatonta vastarintaa
Sinner
- Protestimarsseista seurasi usein väkivaltaa
- Laittoi toisten kirjoituksia omiin nimiinsä
- Otti monien mielestä liikaa kunniaa itselleen kansalaisoikeusliikkeen saavutuksista
- Antautui suloista unohdusta tarjoaviin lihan iloihin monien naisten kanssa avioliitostaan huolimatta
- King näyttäytyi monen mielestä turhamaisena ihmisenä
- Ei koskaan tupakoinnut julkisesti
