Rakas Jumala,
niin minusta on luontevaa sanoa Sinulle
vaikka en tiedä minkälaista uskon pitäisi olla.
Jotkut sanovat halleluja,
jotkut kehottavat että huokaile vain.
Eikä minusta ole kumpaankaan.
Kunhan hengittelen.
Harjoittelen Sinun läheisyyttäsi.
Haluan purkaa sydäntäni
jotenkin vain
ja elämä tuntuu helpommalta
vaikka et ilmestykään siihen vaikeaan hetkeen
ja simsalabim: kaikki ongelmat ovat poissa.
Ei.
Sytytän kynttilän.
Sinulle ja itselleni.
Liekki on hauras, levoton.
Värähdellen palaa.
Riittää että
olet kotona, rakas Jumala.
(R.Kormilainen)
* * *
Kaikkivaltias Jumala.
Sinä lähetit meidät matkalle ajan ulapoiden yli,
sinä annat kuohut ja tyvenen,
näytät väylän ja suunnan,
jota usko ja toivo tähyilevät.
Nosta aaltojen yläpuolelle
sanasi majakkavalo,
anna sen loistaa pimeän läpi,
niin että rantaudumme kerran
sinun satamaasi.
Kuule rukouksemme Jeesuksen tähden.
* * *
Rakas Herra,
anna minulle iloinen mieli,
että meillä olisi tosi hauskaa.
Sillä tämäkin kaikki on sinun lahjaasi,
joka ei tulisi itsestään,
ellet sinä sitä antaisi.
Siksi pyydän Kristuksen tähden,
anna minulle iloinen mieli,
anna puhdas ilo,
että olisin tänään ystävieni seurassa
hyvällä tuulella,
syntiä tekemättä.
(M. Luther)
* * *
Herra, tunnustan edessäsi: Ahneena tulen köyhäksi,
sillä ahne ei saa koskaan kylläkseen.
Laupiaana rikastun, sillä antaessaan saa.
Siveettömänä tulen vähäiseksi, sillä
se hävittää kunnioitukseni toista kohtaan.
Rakastavana kasvan suureksi, sillä
rakkautta täynnä avaudun kohti rajatonta.
Ylpeänä jään yksinäiseksi, sillä se
sulkee minut itsekkyyteeni.
Nöyränä olen yhteydessä kaikkiin, sillä
se avaa sydäntäni kaikkea kohti.
Vihaan lukkiutuneena joudun ulkopuoliseksi,
sillä paha ei ole koskaan sisintä minääni.
Hyvyyteen sitoutuneena olen todellisena,
sillä se parantaa kaikki haavani.
Nautinnoissa piehtaroimiseni peittää minäni,
sillä se elää katoavissa ulkoisissa teoissa.
Sydämeltä yksinkertaisena tulen viisaaksi,
sillä silloin katson puhtaasta ikkunasta elämääni.
Kateellisena tulen kodittomaksi,
sillä se yrittää lainata elämääni.
Iloa täynnä olen kaunis,
sillä se avautuu valoon.
Pessimismini tekee valon pimeydeksi,
sillä silmäni ovat epätoivon himmentämät.
Toivo saa elämäni kukkimaan,
sillä toivo kääntyy aina kohti tulevaisuutta.
(M. Lönnebo)
* * *
Minussa on pimeyttä,
mutta sinun kanssasi olen täynnä valoa.
Olen yksin, mutta sinä et minua jätä.
Sydämeni on arka, mutta sinä et minua jätä.
Olen levoton, mutta sinun kanssasi minulla on rauha.
Minussa on katkeruutta, mutta sinun kanssasi saan
uutta kärsivällisyyttä.
Sinun tiesi käyvät yli ymmärryksen,
mutta sinä tunnet minun tieni.
(D. Bonhoeffer)
* * *
Valon Herra, astu sisään menneisyyteemme,
hajota pimeyden työt, murra pahan valta,
pyyhi pois synkät ajatukset.
Astu sisään muistojemme arkistoon,
astu sisään syyllisyyden ja häpeän pimeään huoneeseen.
Astu sisään peiteltyjen ja unihdettujen syntien
salaiseen huoneeseen.
Tule, valon Herra, ja anna anteeksi.
Tule, rakkauden Herra, ja vapauta meidät.
Tule, vedä meidät ulos pimeydestämme.
Tule, vedä meidät lähellesi.
(Corrymeelan yhteisön synnintunnustus)
* * *
Herra, kiitos, että kätket meidän kovuuteemme suojattoman lapsen,
ja näin saamme kasvaa Sinun haavoittuvuutesi suojassa.
Kiitos, että kätket meidän vihamme peleihin viattomuutesi,
meidän ahneuteemme nöyryytesi, tylyyteemme arjen onnen pienet,
sädehtivät muruset.
Kiitos, että kätket kaikkeen kärsimykseemme oman henkesi
kärsivällisyyden.
(A.-M. Raittila)
* * *
Herra, tue meitä pitkin päivää, kunnes varjot pitenevät ja
tulee ilta,
kunnes kiireinen maailma lepää
hiiskahtamatta
ja elämän kuume on ohi, työmme tehty.
Anna silloin, Herra,
meille armossasi turvallinen asunto ja pyhä lepo,
rauha kaiken päätteeksi;
Jeesuksen Kristuksen,
meidän Herramme
kautta.
(1500-l./J.H. Newman)
* * *
Herra, en tiedä
mitä minun pitäisi pyytää.
Vain sinä tiedät, mitä tarvitsen.
Sinä rakastat minua paremmin
kuin itse osaan itseäni rakastaa.
Isä, anna lapsellesi sitä,
mistä hän ei edes tiedä,
miten sitä sinulta anoisi.
En uskalla edes pyytää.
Annan vain sinulle sydämeni
ja avaan sen sinulle
Katso hätääni, jota en edes itse tunne.
(Francois de Fénelon 1651-1715)
* * *
Jumala suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa, minkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.
(Paul Tillich)
* * *
Pelottomana ja vailla kauhua
tulee kristityn, missä hän onkin,
aina tyytyä olemaan.
Vaikka kuolema tahtoisi hänet tuhota,
tulee rohkeuden silti pysyä.
Eihän meitä voi mikään kuolema tappaa,
vaan se vain tempaa henkemme
monista tuhansista ahdistuksista,
sulkee katkerien tuskien portin
ja aukaisee tien, jota voi
käydä taivaan iloon.
(Paul Gerhardt)
* * *
Herra, nyt olen ahdistuksessa eikä sydämeni voi hyvin,
vaan tämä kärsimys vaivaa minua paljon.
Herra, pelasta minut, sillä mitä minä voisin ilman sinua?
Auta minua, Jumalani, niin en pelkää, vaikka kuormani tulisi kuinka raskaaksi tahansa.
Kunpa kestäisin kärsivällisesti kunnes myrsky menee ohi ja sää selkenee.
(Tuomas Kempiläinen 1400 -l)
* * *
Taivaallinen Isä,
en pyydä terveyttä enkä sairautta,
en elämää enkä kuolemaa
vaan sitä että käyttäisit terveyttäni ja sairauttani,
elämääni ja kuolemaani
sinun kunniaksesi ja omaksi autuudekseni.
Sinä yksin tiedät, mikä minulle on hyödyksi.
Sinä yksin olet Herra.
Anna minulle tai ota minulta,
mutta auta minua tekemään mitä sinä tahdot.
(Blaise Pascal 1623-1662, matemaatikko, fyysikko, filosofi)
* * *
Auta minua palvelemaan tunkeilematta,
auttamaan toisia
nöyryyttämättä heitä.
Anna minun tulla tutuksi pohjalle asti
kaiken kanssa mikä on matalalla
ja mitätöntä
että huolehtisin siitä
mistä kukaan ei kanna huolta
ja oppisin odottamaan, kuuntelemaan
ja olemaan hiljaa.
Tee minusta pieni ja niin köyhä,
että toisetkin voisivat auttaa minua.
(Huub Oosterhuis)
* * *
Ihmiseksi tulleen Jumalan rukoileminen
johtaa meidät näkemään jokaisessa ihmisessä
veljen tai sisaren kasvot.
Ja nämä veljen tai sisaren kasvonpiirteet,
varsinkin jos kärsimys ja köyhyys ovat saaneet
hänessä aikaan ihmeellisen kirkkauden,
ilmaisevat meille Jumalan kasvot:
Nasaretin Jeesuksen.
Tämä vakaumus on välttämätön,
jotta voisimme ilman suurta jännitystä
elää todeksi Nasaretin ristiriidan,
sillä tästä elämämme saa eheyden.
(Veli Charles de Foucauld)
* * *
Kristus,
hellittämättä Sinä etsit jokaista,
joka etsii Sinua
ja luulee olevansa kaukana Sinusta.
Tee meidät valmiiksi
antamaan henkemme joka hetki
Sinun käsiisi.
Kun me vasta etsimme Sinua,
olet Sinä jo meidät löytänyt.
Vaikka rukouksemme on näin köyhää,
Sinä kuulet meitä
paljon syvemmällä
kuin me itse osaamme
aavistaa ja toivoa.
(Veli Roger)
* * *
Sinä Kristus,
otat kantaaksesi sen mikä meitä painaa
niin kokonaan,
että elämämme kaikki kuorma kirpoaa
ja hetki hetkeltä me uudestaan lähdemme keveälle matkalle
levottomuudesta kohti luottamusta,
varjosta kohti elävän veden kirkkautta,
omasta tahdostamme
kohti Jumalan valtakunnan näkyä.
Ja vaikka emme rohkene sitä edes toivoa,
sinä näin sallit jokaisen ihmisolennon
heijastaa kasvojasi.
(Veli Roger)
* * *
Pyhä ja väkevä Yksi,
me tulemme sinun luoksesi heikkoina
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi kirkon,
heikon työssään, epäilevän uskossaan,
jäsenmäärältään hupenevan,
pelokkaana lähtemään liikkeelle.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi maailman,
uupuneen ja huolten painaman,
sodan ja rikosten runteleman,
pahan lannistaman, väkivallan musertaman.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi ystävät,
yksinäiset ja rakkaudessa pettyneet,
ikävän ja kaipauksen uuvuttamat,
pelon ja tuskan ahdistamat.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi sairaat ja kärsivät,
kivun ja epätoivon runtelemat,
ihmisten hylkäämät ja pettämät.
Vahvista meitä, laupias Herra
Me tuomme sinun eteesi, Herra,
kansojen ja kansakuntien
vastoinkäymiset ja vaarat,
vankien huokaukset,
jälkeenjääneiden surun,
muukalaisten tarpeet,
uupuneiden huolet,
ikääntyvien heikkenevät voimat.
Herra, vedä puoleesi jokaista
Jeesuksen Kristuksen tähden.
Aamen
(Kirkkoisä Augustinus 354-430)
* * *
Herra, tee minusta rauhasi välikappale,
niin että sinne missä on vihaa, kylväisin rakkautta,
missä katkeruutta, toisin anteeksiantamusta,
missä epäsopua, loisin yhteisymmärrystä,
missä erehdystä, viittaisin totuuteen,
missä epäilystä, auttaisin uskoon,
missä epätoivoa, kantaisin toivoa,
missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,
missä alakuloisuutta, virittäisin ilon.
Niin että, oi mestari, en yrittäisi niin paljon
etsiä lohdutusta kuin lohduttaa toisia,
pyytää ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia
vaatia rakkautta kuin rakastaa toisia.
Sillä antaessaan saa,
kadottaessaan löytää,
antaessaan anteeksi saa itse anteeksi,
kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.
(Franciscus Assisilainen)
***
Löydä lisää rukouksia Mobiilikirkon rukouskoneesta
