Juudas havaintovälineenä
Juudaksen toiminnan ja motiivien selvittämistä vaikeuttaa se, että pääsiäistapahtumista kertovat evankeliumit ovat kirjoitettu noin 40–70 vuotta tapahtumien jälkeen. Jeesuksen ylösnousemus ja myöhemmät kirkon historian tapahtumat ovat huomattavasti muokanneet sitä, miten Jeesus ja myös hänen lähipiirinsä muistettiin.
Myös kuvaukset Juudaksesta ovat muokkautuneet merkittävästi suullisessa perimätiedossa. Kun Jeesuksen viimeisistä päivistä kerrottiin, Juudaksen hahmo on toiminut eräänlaisena opetuksellisena ”havaintovälineenä”, jonka avulla on varoitettu varoittaa epäuskon ja ahneuden vaaroista.
Näistä syistä on vaikea sanoa, mikä Juudaksesta kertova palautuu todelliseen historiaan ja mikä on suullisen perimätiedon synnyttämää ainesta.
Mitä Juudas oikeastaan teki?
Juudaksen petos oli sitä, että hän toimi Jeesuksen pidättäjien oppaana. Hän meni juutalaisten ylipappien luokse ja lupasi toimittaa Jeesuksen heidän käsiinsä. Kun Jeesus yöpyi Getsemanen puutarhassa, Juudas johdatti Jeesuksen vangitsijat paikalle ja osoitti heille suudelmalla, kuka paikalla olevista miehistä oli Jeesus.
Mutta hetkinen, mihin juuri Juudasta oikein tarvittiin tässä? Kaikkihan tunsivat Jeesuksen, sillä hän oli jo usean päivän ajan opettanut Jerusalemissa. Olisi hänet tunnettu ilmankin Juudaksen apua. Lisäksi Jeesus ei muutenkaan toiminut salassa. Kuka tahansa olisi voitu lähettää Jeesuksen perään selvittämään, missä hän yöpyy.
Joka tapauksessa näin asia meille kerrotaan. Juudas vei pidättäjät Jeesuksen luo. Mutta miksi? Ahneuttaanko? Hän nimittäin sai palkkiokseen 30 hopearahaa. Se ei tosin ole kovin suuri rahasumma. Ehkä ahneus ei olekaan päämotiivi. Ehkä rahasumma olikin tosiasiassa paljon suurempi, mutta se muuttui suullisessa traditiossa 30 hopearahaksi erään Vanhan testamentin kohdan vaikutuksesta (Sak. 11:12), tai koska Mooseksen kirjojen mukaan se oli orjan hinta (2. Moos. 21:32).
Sekin on mahdollista, että koko ahneusteema on syntynyt myöhemmin. Alun perin Juudas kavalsi Jeesuksen aivan muista syistä. Kun asiasta sitten kerrottiin seurakunnan opetuksessa, myös ahneusteema tuli mukaan kuvioon.
Vai olisiko epäusko saanut Juudaksen luopumaan Jeesuksesta? On selvää, että Jeesuksen oppilaat epäilivät ajoittain mestarinsa asiaa. Epäily tuskin olisi kuitenkaan johtanut Jeesuksen pettämiseen. Todennäköisemmin epäilijä olisi yksinkertaisesti jättänyt maailmanlopun julistajan ja palannut vähin äänin takaisin kotiinsa.
Oliko Juudas ensimmäinen marttyyri?
Saksalainen tutkija William Klassen on esittänyt epätavallisen, mutta silti luontevan selityksen Juudaksen toiminnalle.
Jeesus puhui tulevasta Jumalan hallintavallasta ja haastoi ihmisiä kääntymään. Toki hän halusi julistaa tätä myös kansan johtajille ja temppeliaristokratialle. Siksi Jeesus itse pyysi, että Juudas järjestäisi Jeesuksen ja ylimmäisen papin ja temppelin johtajien tapaamisen, jotta Jeesus voisi vakuuttaa heidätkin sanomastaan. Näin Juudas tekikin. Suunnitelman meni kuitenkin pieleen. Israelin johtajat eivät hyväksyneet Jeesuksen opetuksia, vaan vangitsivat hänet ja tuomitsivat kuolemaan.
Juudaksen tarkoitus ei siis olisi ollut vahingoittaa Jeesusta, vaan päinvastoin auttaa Jeesuksen asiaa. Kun tapauksesta kerrottiin suullisessa traditiossa, Juudas muuntui vähitellen kavaltajaksi ja häneen liitettiin ajatus ahneudesta.
Klassen muistuttaa siitä, että petoksen tai kavalluksen ajatus esiintyy melko pinnallisesti Jeesuksen viimeisten päivien kuvauksissa. Meidän käännöksessämme Juudaksen tekoa nimitetään ”kavaltamiseksi”. Sen perustana on kreikankielen paradidoomi-sana, joka viittaa yksinkertaisesti luovuttamiseen, haltuun antamiseen. Samalla sanalla kuvataan Uudessa testamentissa kristillisen sanoman antamista uusien kuulijoiden haltuun opetuksen kautta (esim. 1. Kor 15:3). Kun siis sanotaan paradidoomi-verbiä käyttäen, että Juudas luovutti Jeesuksen ylipappien haltuun, ei siis ole lainkaan varmaa, että sanassa olisi nähtävä se vivahde, että kyseessä olisi Jeesuksen tahdon vastainen tapahtuma, kavaltaminen. Ehkä Juudas yksinkertaisesti antoi Jeesuksen ylipappien haltuun, mutta ei pettääkseen häntä, vaan antaakseen hänelle mahdollisuuden julistaa myös temppelin johtajille sanomaansa.
Juudaksen kuolemasta on useita traditioita. Hänen kerrotaan tehneen itsemurhan (Matt. 27:5) tai joutuneen onnettomuuteen (Apt. 1:18). Mikäli Juudas teki itsemurhan, voidaan päätellä, että hän ahdistui ja katui tekoaan, koska sillä oli kammottavat seuraukset. Tällöin voitaisiin sanoa, että Juudas oli ensimmäinen Jeesuksen asian tähden ja herransa kanssa kuollut marttyyri, joka muita oppilaita paljon vakuuttavammin todistaa Jeesuksen viattomuudesta ja hänen asiansa oikeutuksesta.
Koska Jeesuksen ja temppeliaristokratian kohtaaminen päättyi onnettomasti, alettiin suullisessa perimätiedossa vähitellen esittää Juudas osasyyllisenä Jeesuksen kuolemaan. Tätä Juudaksen syyllistämistä on jouduttanut se, että hänen kauttaan on voitu näppärästi varoittaa ahneuden ja luopumuksen vaaroista.
Arvoitus jää vaille ratkaisua
Oli niin tai näin, Klassenin tulkinta osoittaa, että Juudaksen hahmoon jää monta hämärää kohtaa – niin kuin jää Klassenin itsensäkin tulkintaan. Tosiasia kun on, että tiedämme Juudaksesta perin vähän. Eikä ihme, sillä hän ei ollut tarinan sankari. Hänen hahmoaan saatettiin muuntaa ja venyttää vapaammin kuin Jeesuksesta kerrottuja asioita.
Absoluuttisella varmuudella tiedämme vain sen, että hän jollakin tavalla edisti Jeesuksen vangitsemiseen johtaneita tapahtumia. Suurin osa tutkijoista katsoo, että kyse oli petoksesta, sillä tässä valossa vanhimmat kertomukset kuvaavat asian. Toisenlaisten tulkintojen keksiminen on jännittävää, mutta jää turhan heikolle pohjalle.
Kaikkein paradoksaalisinta Juudaksen hahmossa on kuitenkin se, että Jeesuksen kuolema oli välttämätöntä. Hänen täytyi kuolla väkivaltaisesti ihmisten syntien tähden. Niinpä joidenkin täytyi tappaa hänet. Tästä seuraa, että Jeesuksen tappajatkin palvelivat Jumalan pelastussuunnitelmia. Näin Jumala sai pahasta tulemaan hyvää.
Kari Kuula
William Klassen, Judas. Betrayer of Friend of Jesus. SCM Press 1996.
