Ignatiaanisen retriitin nimi tulee espanjalaisen Ignatius Loyolan (1491–1556) mukaan. Hänen luomansa hengelliset harjoitukset ovat tulleet viimeisen sadan vuoden aikana uudelleen käyttöön. Niitä sovelletaan eri tavoin eri pituisissa retriiteissä ja arkiretriiteissä. Yhteistä näille kaikille on henkilökohtainen ohjaus retriitin aikana, raamatuntekstien käyttö ja Hengellisistä harjoituksista nousevat periaatteet.
Hengelliset harjoitukset vaativat ohjaajan, joka opastaa niiden harjoittajaa. Siksi retriitti on hyvä tapa tutustua harjoituksiin ja käyttää niitä. Raamattu ja rukous ovat harjoitusten välineitä. Niiden käyttämistä harjoitellaan retriitin aikana.
Retriittejä on pituudeltaan erilaisia. Yleensä ignatiaaninen retriitti kestää kahdeksan päivää. Retriitissä jokainen viettää neljä tunnin mittaista mietiskelyhetkeä ja tapaa ohjaajansa päivittäin. Messu ja hiljainen yhdessä vietetty rukoushetki ovat ruokailujen lisäksi yhdessä tapahtuvia kokoontumisia. Lyhyemmät henkilökohtaisesti ohjatut retriitit kestävät 3-4 päivää ja sopivat erityisesti ensikertalaisille. Kolmenkymmenen päivän retriitissä käydään läpi kaikki harjoitukset. Niitä järjestetään Suomessa harvoin.
Retriitissä on tärkeänä osana ohjaajan tapaaminen. Ohjaaja ei ole kuulustelija vaan kuuntelija, joka yhdessä harjoitusten tekijän kanssa kuuntelee, mitä hänessä on tapahtunut ja alleviivaa hänen kokemuksiaan. Jotkut kysymykset saattavat auttaa harjoittelijaa kiinnittämään huomiota keskeisiin asioihin. Erityisesti kokemukset, joissa retriittiläinen kokee oivalluksia, jossa hänelle valkenee jotain uutta tai hän tuntee Jumalan läsnäoloa, ovat merkittäviä.
Hengellisiä harjoituksia voi tehdä ohjaajan kanssa myös ns. kotiretriitissä, jolloin harjoittelijat tekevät harjoituksia kotona ja tapaavat ohjaajansa viikottain. Alussa ja lopussa on yhteisiä kokoontumisia ja messuja.
