Luonnollinen kieli on se kieli, jolla vastataan, kun joku kysyy kellonaikaa. Sillä kielellä kukin meistä latelee kauppalistan sisällön. Vaikka listalla olisi mitä herkkuja, ei marginaaliin yleensä ole tapana laatia kaunopuheisia tuoteylistyksiä.

Luonnollisen kielen suoraviivaiselta tasolta seuraavalle, vertauskuvalliselle tasolle mennään, kun kehuskellaan kaverille, että tässä on pesto, joka vie kielen mennessään. Idiootti kieltäytyy maistamasta sellaista pestoa siinä pelossa, että kirjaimellisesti menettäisi kielensä.

Uskon kieli on pidemmällä. Siinä sanotaan asioita, joita ei voi selittää eikä sanoa millään muulla kielellä. Siinä sanotaan asioita, joita mikään ihmisen sana ei tavoita. Kun siinä sanotaan, että Jumala on olemassa, tarkoitetaan jotain enemmän: Jumala ei ole olemassa. Jumala on vielä sanomattoman paljon enemmän.