Kun rakastettu pettää, hän on lähinnä uskoton sille, jota on luvannut rakastaa. Mutta hänellä on usko johonkuhun toiseen. Pettäjään on vaikea luottaa, koska hän itse ei tunnu luottavan. Hän ikään kuin luottaa useampaan yhtä aikaa. Ei voi olla kysymättä, ottaako hän tällöin ketään ihan todesta.

Samaan tapaan voi olla, ettei ihminen sittenkään anna millekään asialle tilaisuutta tulla jumalaksi. Kaikki on vain vähän sinne päin. Mutta ei ole mitään, mikä antaisi elämälle lopullisen tarkoituksen. Sitä on tosi jumalattomuus: mielettömyyden ja tarkoituksettomuuden kuiluun suistumista.