Ajattelu on luonteeltaan keskustelevaa. Keskusteleva ajattelu noudattaa tiettyä kielioppia, jonka avulla keskustelijat voivat navigoida toistensa ajatusmerellä. Jos ei ole riittävää selkoa käytetystä kielestä, karille ajoa on vaikea välttää. Niin voi käydä, sillä samalla kun kieli on aina opittua, se on itse luotua.

Jokainen kokemukseni tähänastisessa elämässäni vaikuttaa siihen, miten käytän tai miellän jonkin sanan. Sinulle sanasta isä voi tulla turvallinen olo. Minulle 'isä' saattaa edustaa pelottavuutta, etäisyyttä ja mielivaltaa. Silti ihminen on aina halunnut jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Kaikkein riippumattomin ja itsenäisinkin ajattelija tässä maailmassa on ehkä lopulta sittenkin tahtonut vain tulla ymmärretyksi.

Se, mikä on kaikkein yksilöllisintä ja omakohtaisinta, jopa jakamattoman tuntuista, voi samalla kertaa olla kaikkein universaaleinta. Sillä tavoin uskokin on samanaikaisesti hyvin henkilökohtaista ja intiimiä, mutta myös jotain, jossa ihmiset kokevat syvää ja luonnollista yhteyttä toisiinsa.