Agnostikon viisas siirto

Arkiajattelussa usko tarkoittaa usein samaa kuin vähäisiin todisteisiin perustuva totena pitäminen: asiaa ei voi varmaksi todistaa, joten se jää uskonvaraiseksi. Kun todisteet eivät vakuuta, uskomista ei pidetä järkevänä. Toisaalta on helppo uskoa sellaiseen, mikä kaikkien mittausten ja laskujen mukaan on todennäköistä. Kun auktoriteetti on tarpeeksi vahva, ihmiset uskovat mitä tahansa päättömyyksiä.

Keskustelu Jumalan olemassaolosta käydään usein juuri mainittuun tapaan. Kun joku sanoo gallupissa uskovansa Jumalan olemassaoloon, hän ehkä ajattelee, ettei maailma voisi olla näin tarkoituksenmukainen, ellei olisi olemassa Jumalaa. Ateisti puolestaan ajattelee, että sekä kokemus että järki puhuvat Jumalan olemassaoloa vastaan. Agnostikko sanoo, ettei lopullista totuutta voi tietää ja niinpä hän diplomaattisesti vetäytyy keskustelusta.

Agnostikon siirto on viisas. Keskustelu Jumalan olemassaolosta lähes poikkeuksetta nuutuu sekavaksi jankkaamiseksi. Sitä paitsi uskonnollinen usko pitäisi muutenkin ymmärtää syvällisemmin. Uskonnollinen usko on pohjimmiltaan jotain ihan muuta kuin heiveröisestä todistusvoimasta piittaamaton uskottelu tai luonnontieteellisen järjettömyyden totena pitäminen. Usko on koko persoonan läpikotaista antautumista sen varaan, mikä antaa elämälle tarkoituksen ja suunnan. Tästä olemassaolon merkityksestä ja suunnasta meidän pitäisi puhua silloin, kun puhumme uskonnollisesta uskosta.