Addiktio

Epäusko on sitä, että ihminen kääntää selkänsä Luojalle ja etsii tyydytystä luodusta. Näin hän pitää jumalanaan sitä, mikä kulloinkin tuntuu antavan elämälle tarkoituksen. Kun yksi lakkaa toimimasta, etsitään seuraava. Vain yksi pysyy: Loputon ikävä. Addiktio.

Uskonnollisella kielellä sanottuna se on syntiä eli epäuskoa, jossa ihminen tyydyttää ääretöntä ikäväänsä äärellisillä asioilla: ruualla, viinalla, seksillä, rikastumisella, menestyksellä, maineella, huomionkipeällä itsensä tyrkyttämisellä... Ja addiktoitua voi ihan mihin tahansa, minkä ihminen kuvittelee antavan elämälleen sisällön, lopullisen tarkoituksen. Siis syyn, jonka vuoksi elämä tuntuu elämisen arvoiselta.

Mutta koska ikävä on ääretöntä, mikään äärellinen ei lopullisesti voi tyydyttää. Sitä tarkoittaa se, että epäjumala pettää aina: se ei koskaan anna sitä, mitä se lupaa, nimittäin lopullista sielunrauhaa. Tämä on ihmisen hätätila.