Sivun toiminnot
Varasuunnitelma
Aura Nortomaa
Blogistina Aura Nortomaa.
Monilla ihmisillä on jonkinlainen varasuunnitelma: ajatus, mitä he tekevät, jos heidän nykyinen elämänsä tavalla tai toisella käy mahdottomaksi. Jos kaikki alkaa mennä päin puustoa, varasuunnitelman voi ottaa käyttöön ja aloittaa alusta; aloittaa uuden elämän.
Suunnitelmat ovat yleensä uutta luovaan tähtääviä, mielihyvällä ja mielikuvituksella ruokittuja Toisia Mahdollisuuksia. Ne voivat olla enemmän tai vähemmän helppoja toteuttaa, mutta yhteistä niille on, että ne ovat aina todella mahdollisia. Siinä piilee niiden arkea tukeva voima: ihmisen on tiedettävä, että hän voi halutessaan todella viedä suunnitelmansa läpi.
Niinpä ihminen on selvillä siitä, mitä yhdensuuntainen äkkilähtölippu Delhiin maksaa. Hän tietää, että Viikissä voi kouluttautua mehiläisenhoitajaksi ja että Tammisaaressa on myynnissä sininen puutalo. Hän tunnistaa kunnon veneen yhdellä vilkaisulla. Hän tietää, missä kansanopistoissa opetetaan hanurinsoittoa, mihin Afrikan valtioihin ei tarvita viisumia ja milloin OM:n lähetyslaiva on seuraavan kerran Suomessa. Hän lukee artikkelit Puolan Merimieskirkosta, Färsaarten tutkimuskeskuksista, omakustannekirjailijoista ja fillariläheteistä. Hän on laskenut äitiyspäivärahan suuruuden, tutkinut kesämökkinsä talviasumiskelpoisuuden ja testannut, onko allerginen hevosille. Hänen passinsa on ajan tasalla, karkkipurkissa on muutama seteli ja auton takaluukussa Euroopan tiekartasto.
Kun elämässä tulee paha tenkkapoo tai takapakki, varasuunnitelma otetaan esiin. Varasuunnitelmansa avulla ihminen pystyy asennoitumaan vaikeaan tilanteeseen edes jonkin verran uudestaan asettamalla sen oikeisiin suhteisiinsa: tämä on nyt vain yksi asia elämässä, eikä sen tarvitse kasvaa tätä isommaksi. Voin hyvin lopettaa työni, myydä taloni ja lähteä poimimaan appelsiineja Australiaan. Ei tässä hätää.
Usein jo tämä auttaa, eikä muuta tapahdu. Tavallista arjen paarustamista auttaa nahkeina päivinä kummasti ajatus siitä, ettei tässä tarvitse olla kaikki. Että maailma on täynnä mahdollisuuksia, myös arkeensa juuttuneelle ja jalat puoli metriä maan sisässä kulkevalle. Toivoa on.
Toisinaan taas tapahtuu niinkin, että varasuunnitelma todella käynnistetään. Ihminen saapuu elämässään kohtaan, josta kaikki ei enää syystä tai toisesta jatku entisenlaisena, vaan asiat muuttuvat. Hän lopettaakin pätkätyönsä, myy yksiönsä ja alkaa lähetellä ystävilleen eksoottisia paketteja Perusta.
Uuden alun mahdollisuuksia on lukemattomia, erityisesti kevätvalossa. Luonto aloittaa kaiken alusta joka ikinen vuosi. Sama uudelleen luomisen toivo on kaikille meillekin annettu. Kaiken ei tarvitse olla tässä.
Sinä kannat, Sinä viet.
Jos varasuunnitelmatkin pettävät
Kirjoittanut:
LukuIsa
-
perjantai 16. toukokuuta 2008, 11.14
Minulla oli vaikka kuinka monta varasuunnitelmaa ja varasuunnitelman
varasuunnitelmaa.
Eräänä päivänä olin tullut siihen pisteeseen, että kaikki ne pettivät,
yksi toisensa jälkeen ja loput yhtenä rysäyksenä.
Siihenastisessa elämässäni olin ajatellut, että pakenen työntekoon
elämäni todellisia ongelmia. Siksi minun oli vaikea ajatella pitkää,
jatkuvaa elämänuraa. Halusin pätkätöitä, vaikka olin ollut onnellisim-
millani pitkissä työsuhteissa. Koin olevani niissä liian onnellinen,
ja otin käyttöön varasuunnitelman nimeltä pätkätyöt.
Halusin kuitenkin varmistaa pätkätöiden jatkuvan saannin pätevöit-
tämällä itseäni uusin opinnoin. Ajoin itseni loppuun eli se siitä
pätkätyöt-varasuunnitelman varmistamissuunnitelmasta.
Periaatteessa olen samaa mieltä blogisti Nortomaan kanssa, että
noinhan se on, mahdollisuuksia on valtava määrä. Jouduin siitä
huolimatta, että uskoin niin, tilanteeseen että viimeinenkin
varasuunnitelman varasuunnitelma petti.
Vika löytyy tietenkin siitä, että en sallinut itselleni pitkien
työsuhteiden tuomaa onnellisuutta, mikä on jonkinlainen häiriö
perussuhtautumisessa arjen elämän toteutukseen. Piti ottaa
käyttöön hätäsuunnitelma, jonka toteutuksessa auttoivat terapeutit
ja muut ammattiauttajat, koska kyse oli ilmiselvästä häiriöstä
minussa. Mistä tämä häiriö johtuu, on edelleen selvityksen alaisena,
sillä elämäni vaihetta hallitsevat tuon häiriön seuraukset. Toivoni
ei kuitenkaan loppunut, vaikka keinoni loppuivatkin.
Kun omat keinot loppuvat, on vain luotettava Hänen apuunsa ja
myönnettävä, että siihen mihin ei pysty, ei ehkä tarvitsekaan
pystyä. Kun seinä tulee vastaan, kumpi väistyy, seinä vai minä?
Yritin ensin saada seinän väistymään, mutta se oli aika huono keino,
loppujen lopuksi.
varasuunnitelmaa.
Eräänä päivänä olin tullut siihen pisteeseen, että kaikki ne pettivät,
yksi toisensa jälkeen ja loput yhtenä rysäyksenä.
Siihenastisessa elämässäni olin ajatellut, että pakenen työntekoon
elämäni todellisia ongelmia. Siksi minun oli vaikea ajatella pitkää,
jatkuvaa elämänuraa. Halusin pätkätöitä, vaikka olin ollut onnellisim-
millani pitkissä työsuhteissa. Koin olevani niissä liian onnellinen,
ja otin käyttöön varasuunnitelman nimeltä pätkätyöt.
Halusin kuitenkin varmistaa pätkätöiden jatkuvan saannin pätevöit-
tämällä itseäni uusin opinnoin. Ajoin itseni loppuun eli se siitä
pätkätyöt-varasuunnitelman varmistamissuunnitelmasta.
Periaatteessa olen samaa mieltä blogisti Nortomaan kanssa, että
noinhan se on, mahdollisuuksia on valtava määrä. Jouduin siitä
huolimatta, että uskoin niin, tilanteeseen että viimeinenkin
varasuunnitelman varasuunnitelma petti.
Vika löytyy tietenkin siitä, että en sallinut itselleni pitkien
työsuhteiden tuomaa onnellisuutta, mikä on jonkinlainen häiriö
perussuhtautumisessa arjen elämän toteutukseen. Piti ottaa
käyttöön hätäsuunnitelma, jonka toteutuksessa auttoivat terapeutit
ja muut ammattiauttajat, koska kyse oli ilmiselvästä häiriöstä
minussa. Mistä tämä häiriö johtuu, on edelleen selvityksen alaisena,
sillä elämäni vaihetta hallitsevat tuon häiriön seuraukset. Toivoni
ei kuitenkaan loppunut, vaikka keinoni loppuivatkin.
Kun omat keinot loppuvat, on vain luotettava Hänen apuunsa ja
myönnettävä, että siihen mihin ei pysty, ei ehkä tarvitsekaan
pystyä. Kun seinä tulee vastaan, kumpi väistyy, seinä vai minä?
Yritin ensin saada seinän väistymään, mutta se oli aika huono keino,
loppujen lopuksi.
Kommentoin omaa kommenttiani ja vielä blogiakin
Kirjoittanut:
LukuIsa
-
maanantai 19. toukokuuta 2008, 14.41
Olen tietoinen siitä, että 'varasuunnitelma', josta blogisti Nortomaa puhuu, on selvästi eri asia kuin varasuunnitelma, josta minä puhun. Lainaan tähän suoraan pätkän Nortomaan omasta tekstistä:
"Suunnitelmat ovat yleensä uutta luovaan tähtääviä, mielihyvällä ja mielikuvituksella ruokittuja Toisia Mahdollisuuksia. Ne voivat olla enemmän tai vähemmän helppoja toteuttaa, mutta yhteistä niille on, että ne ovat aina todella mahdollisia. Siinä piilee niiden arkea tukeva voima: ihmisen on tiedettävä, että hän voi halutessaan todella viedä suunnitelmansa läpi."
Itselleni on hiukan hämärää, miten ihminen oikeastaan voi tietää, että halutessaan "voi todella viedä suunnitelmansa läpi"? Luonnollisesti näin hyvin tiedetty ja läpikotaisin punnittu suunnitelma tukee arkea. Tällöin henkilön joko arkisen elämän tai varasuunnitelman on oltava varsin yksinkertaista lajia. Onko kovinkaan monen ihmisen elämä yksinkertaista?
Niin että voi tehdä toimivan varasuunnitelman ja tarvittaessa toteuttaa sen ja muuttaa elämänsä suuntaa radikaalisti?
Ehkä useimpien on; en tiedä, kun en ole tarkkaillut ihmisiä siltä kantilta. Omaa elämääni mutkistanut "työssä viihtymisen kieltäminen" itseltäni on ehkä harvinainen laji suhtautua sekä työhön että itseen. En kuitenkaan kieltänyt itseltäni viihtymistä pätkätöissä, koska niissä onnellisuuteni ja viihtymiseni ei ehtinyt ylittää "hälytysrajaani", joka olisi vaatinut siltä varalta syntyneen varasuunnitelman käyttöön ottoa. Varasuunnitelma "pätkätyöt" toimi siis hyvin minulla - niin kauan kuin toimi!
Usko suoristaa mutkaisetkin asiat. Luottamus siihen, että asiat järjestyvät, kun ei murehdi turhia eikä aseta itselleen outoja rajoituksia, johtaa todella niiden järjestymiseen arjen tilanteissa. Tässä suhteessa koen olleeni joissakin kehitykseni vaiheissa vailla tällaista perususkoa. Jokin tai jotkin kokemukset ja koettelemukset ovat olleet niin vaikeita, että ovat jättäneet jälkensä, jotka eivät poistu hetkessä.
"Suunnitelmat ovat yleensä uutta luovaan tähtääviä, mielihyvällä ja mielikuvituksella ruokittuja Toisia Mahdollisuuksia. Ne voivat olla enemmän tai vähemmän helppoja toteuttaa, mutta yhteistä niille on, että ne ovat aina todella mahdollisia. Siinä piilee niiden arkea tukeva voima: ihmisen on tiedettävä, että hän voi halutessaan todella viedä suunnitelmansa läpi."
Itselleni on hiukan hämärää, miten ihminen oikeastaan voi tietää, että halutessaan "voi todella viedä suunnitelmansa läpi"? Luonnollisesti näin hyvin tiedetty ja läpikotaisin punnittu suunnitelma tukee arkea. Tällöin henkilön joko arkisen elämän tai varasuunnitelman on oltava varsin yksinkertaista lajia. Onko kovinkaan monen ihmisen elämä yksinkertaista?
Niin että voi tehdä toimivan varasuunnitelman ja tarvittaessa toteuttaa sen ja muuttaa elämänsä suuntaa radikaalisti?
Ehkä useimpien on; en tiedä, kun en ole tarkkaillut ihmisiä siltä kantilta. Omaa elämääni mutkistanut "työssä viihtymisen kieltäminen" itseltäni on ehkä harvinainen laji suhtautua sekä työhön että itseen. En kuitenkaan kieltänyt itseltäni viihtymistä pätkätöissä, koska niissä onnellisuuteni ja viihtymiseni ei ehtinyt ylittää "hälytysrajaani", joka olisi vaatinut siltä varalta syntyneen varasuunnitelman käyttöön ottoa. Varasuunnitelma "pätkätyöt" toimi siis hyvin minulla - niin kauan kuin toimi!
Usko suoristaa mutkaisetkin asiat. Luottamus siihen, että asiat järjestyvät, kun ei murehdi turhia eikä aseta itselleen outoja rajoituksia, johtaa todella niiden järjestymiseen arjen tilanteissa. Tässä suhteessa koen olleeni joissakin kehitykseni vaiheissa vailla tällaista perususkoa. Jokin tai jotkin kokemukset ja koettelemukset ovat olleet niin vaikeita, että ovat jättäneet jälkensä, jotka eivät poistu hetkessä.
Näe ensin elämää ja kirjoita sitten
Kirjoittanut:
mariamaria
-
maanantai 22. joulukuuta 2008, 02.56
Huomaa kyllä että olet nuori ja lapseton ihminen. Kun sinulla on lapsia eli vastuuta toisista ihmisistä et enää yhtäkkiä voikaan lähteä noin vain Peruun yms. Ne varasuunnitelmat vähenevät silloin tai jopa loppuvat kokonaan. Olen itse tilanteessa, jossa ei enää ole varasuunnitelmia: taloudellisista ja muista syistä olen tilanteessa jossa ymmärrän nyt todella rukouksen kohdan "anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme". Eli anna edes se; Varasuunnitelmaa ei edes uskalla rukoilla. No, onhan tietysti haaveita, mutta ne ovat eri asia. Niiden tietää olevan toteutuskelvottomia ja ne tarkoitettu vain antamaan hyvät yöunet, vähän niinkuin romanttinen elokuva tai hauska kirja. Mutta todellisia varasuunnitelmia ei ole.
Ikävää että noin kokematon ja elämää näkemätön ihminen on päästetty muka antamaan toisille toivoa; epätoivoa tuollainen kirjoitus vain tuo,kun huomaa ettei ole varaa edes varasuunnitelmaan.
Ikävää että noin kokematon ja elämää näkemätön ihminen on päästetty muka antamaan toisille toivoa; epätoivoa tuollainen kirjoitus vain tuo,kun huomaa ettei ole varaa edes varasuunnitelmaan.
Varaventtiili Nortomaa