Olet täällä: Etusivu TOIVO TOIVON BLOGI Säälittäviä yrityksiä on jo liikaa
Sisältö
Mitä teet?
Valitse korkeintaan kaksi vaihtoehtoa







Ääniä : 863 Tulokset
Äänestykset
 
Sivun toiminnot

Säälittäviä yrityksiä on jo liikaa

Sami Ojala.jpg

Viikon blogistina Sami Ojala

Kirjoitin Toivon blogin ensimmäisessä kirjoituksessani lapsellisen vertauksen, jossa vertasin futisottelun toiveita kaiken maailman muihin ja isoihin toiveisiin. Sain siitä palautetta vain vähän, ja kaikki ne kavereiltani. Jokainen heistä nauraen pilkkasi säälittävää yritystäni itseironiaan. Noh, pakko myöntää, että sitä juuri yritin, mutta ei tainnut oikein onnistua. Meikäläiselle taisi käydä samoin kuin koko Usko toivo rakkaus -kampanjalle. Tai ainakin sen ensimmäiselle vaiheelle. Ei siis oikein huumori tullut ymmärretyksi.

Toivoin sekä oman blogikirjoitukseni että koko kampanjan onnistuvan, mutta eivätpä taida onnistunut toive ja säälittävä yritys olla synonyymeja toisilleen. Sen sijaan onnistunut toive ja hyvä yritys voisivat mahtua samaan lauseeseen. Jos toivoo jonkun asian menevän jollain tavalla, siis ihan maallisessa mielessä, niin kyllä se tarvitsee tuekseen hyvän ja lopulta myös onnistuneen yrityksen.

Jos haluaa tempaista viimeisillä voimillaan säälittävän yrityksen, niin sitä voisi ilmeisesti verrata epätoivoon, ei toivoon. Kun esimerkiksi kirkossa ollaan siinä pisteessä, että on turvauduttava säälittävään yritykseen, niin silloin oltaneen myös pahasti epätoivoisia. Pakko kai se on myöntää.

Itselleni on ainakin viime aikoina tullut muutamia ylilyöntejä kirkon työntekijän roolissa. Lähetimme Roihuvuoren seurakunnasta eli työpaikaltani kokonaiselle 35-vuotiaiden ikäluokalle kutsukirjeen seurakunnan tapahtumaan. Ilmoittautuneita tuli näiden 240 kirjeen johdosta yksi. Säälittävä yritys eli epätoivoinen teko. Jotainhan sitä oli yritettävä.

Kirkon ja sen työntekijöiden tulisi jakaa toivoa, tehdä toivon tekoja Paras tapa saattaisi olla se, että jokainen omassa päässään punnitsisi aina kulloistakin tehtävää hoitaessaan sen epätoivoisuutta, säälittävyyttä. Jos homma ei maistu yhtään epätoivoiselta, niin sitä voitaneen pitää toivon tekona. Silloin sitä kannattaa jatkaa. Eikä tämä koske pelkästään kirkon työntekijöitä, vaan muitakin. Säälittävistä yrityksistä on vain päästävä eroon tai ainakin niiden määrä on minimoitava. Mitä enemmän hyviä yrityksiä, sitä enemmän toivoa.

Se, joka pyrkii johonkin = onneton?

Kirjoittanut: LukuIsa - tiistai 06. toukokuuta 2008, 13.55
Otin kommenttini pohjaksi K&k -lehden 30.4. -numerosta irrallisen
toteamuksen filosofi Timo Airaksisen haastatteluartikkelista. Se
ei ehkä sovi ajatuksena, kun puhutaan kokonaisen instituution ja
sen yksittäisten työntekijöiden pyrkimisestä johonkin. Mutta
keskustelun pohjaksi se käynee.

On ensinnäkin vaikea yhtyä tuohon antiikin klassisen filosofian
näkemyksiä muistuttavaan ajatukseen, sillä ainakin minä koen,
että pyrkiessäni johonkin olen onnellisimmillani. En ehkä ymmärrä
ihan jutun pointtia, mutta maalaisjärjelläni olen tätä mieltä.

Kun kirkko pyrkii saamaan sanottavansa perille, kirkko tietysti
ON onneton, kun niin harva kuuntelee ja noudattaa kutsua ja
ottaa vastaan pelastussanoman. Tämä johtunee osittain siitä, että
niin moni kokee itse asiassa olevansa pelastetussa tilassa.
Mistä tämä uskomus johtuu, on itselleni epäselvää. Ehkä syynä
voisi olla se, että korostetaan, että olemme jo 'hyviä kristittyjä'.
Ristiriita tulee silloin siinä, kun vielä pitäisi ottaa vastaan
joku pelastussanoma.