Sivun toiminnot
KERJUULLA
Blogistina Reetta Rönkä
Pyöräilen joka päivä töihin. Olen vasta puoli vuotta sitten muuttanut keskustaan, joten huokailen ihastuksissani fillaroidessani jugendtalojen, vehreiden puistojen ja mukulakivikatujen keskellä. Kunnes käännyn Mannerheimintielle. Keskustan karuus iskee, ei vain sokeilta vaikuttavien jalankulkijoiden tai pyörätien tukkivien pakettiautojen, vaan myös kantiskerjäläiseni takia. Siinä se taas nököttää.
Ukko on aina samassa spotissa. Onhan niitä lisää Manskua eteenpäin mennessäkin, mutta jotenkin aina huomaan tämän saman nöyränä polvillaan istuvan miehen. Ja häpeäkseni harmistun.
Kerjäläinen istuu Chloéta, Cuccia ja Pradaa kauppaavan Provokante Storen edessä. Liekö siinä tehdäkseen luksusmerkkejä shoppailevat tuntemaan huonoa omaatuntoa, huomaan puhisevani.
Sitä paitsi kerjäläisellä on Peak Performancen takki. Okei, aika nuhjuinen, mutta kuitenkin Peak. Miettikääpä sitä.
Kerjäläisistä on tullut pysyvä osa katukuvaa. Joskus mietin, mitä ne Suomessa tekevät, täällähän on vain pihiä pettuleivän traumatisoimaa kansaa. Helsingin Sanomien juttusarjastakin kävi ilmi, ettei Suomessa kerjäämällä tienaa. Mutta ilmeisesti loskan luvattu maa voittaa silti kotiolot, hökkelikylät vailla inhimillisiä olosuhteita, mukavuuksista puhumattakaan.
Tässä vaiheessa tulee aina huono omatunto. Minä se vaan pyöräni selästä arvostelen kerjäläisen kerjuupaikkaa, vaikka toisella on oikeasti hätä. Vai onko? En voi olla maalailematta kauhuskenaarioita huiputtajista ja valekerjäläisistä, joihin eteläisemmän Euroopan suurissa kaupungeissa on törmännyt.
Tuntuu, että jotain pitäisi tehdä. Passittaako kerjäläiset kotimaahansa, pois silmistä pois mielestä? Vai alkaako valmentaa kunnon kansalaisiksi, bussilippu kouraan ja Konalaan? Ei minulla mitään vastauksia ole, ihmettelenpähän vain.
Poikaystävä sanoi, ettei mitään voi tehdä. Helsinki metropolisoituu entisestään. Ihmisiä tulee ja menee EU:n myötä. No big deal.
Ja minä joudun kohtaamaan kylmät tosiasiat. Siinä mielessä olemme varmaankin Peak-takkisen miehen kanssa samassa veneessä. Tosin hänen elämänsä tosiasiat ovat kylmempiä.