En ole aivan varma siitä, mikä Siivosen mielestä on "eiminkään" tekemistä. Onko ihanne se, että ensin saavutetaan jotain, mistä myöhemmin jalosti luovutaan. Espoolaisessa omakotitalossa asuva insinööri-rehtoripariskunta kaksine lapsineen luopuu hehkulamppujen käytöstä? 24-vuotias narkkari sillan allan ei tee mitään, kun ei ole koskaan mitään saavuttanutkaan? Aina ilmenee muodikkaita trendihyveitä, joiden omaksuminen tekee ihmisistä yhteiskuntakelpoisia.

Rankinen on kolumniin päälleliimattu täky. Liike-elämässä ei käsittääkseni ole pulaa itseensä uskovista ihmisistä, toimivista tuoteideoista kylläkin. Kirkolle tällainen on tuotteistettu Jeesus, siinä missä Disneylle Mikki Hiiri tai Gatesille Windows. Uskonnollisin termein, vahvasta uskosta ei ole mitään hyötyä, jos se ei ole tartutettavissa laajempiin ryhmiin selkeänä toivon visiona. Jos visiolla tulisi vielä olla jonkinlainen kestävämpi eettinenkin pohja, jokainen voi itse päätellä, sopiiko tällaisen esittäjäksi parhaiten vaikka Rankisen mummo vaiko maksettu trendikolumnisti.

Hyviä kommentteja. "Ei minkään"-tekeminen tarkoitti jotenkin sitä perushuomiota, että on hankalaa saada ihmisiä uskomaan mihinkään, joka vaatisi heitä luopumaan niistä saavutetuista eduista. Monen addiktinkin lienee hankala uskoa vieroitushoidon pitkäaikaisiin hyötyihin, kun hetken high tuntuu mukavammalta.

Kirjoitat oivasti! Usko ei mahdu kulttuurissamme niskan päälle päässeeseen näennäisrationaalisuuteen, jossa vain olevalla kyyninen ja redusoimalla asiat voiton ja hyödyn maksimoinniksi on älykäs. Tämä näkyy hyvin ns. kriittiseksi väitetyssä journalismissa, joka ei useinkaan ole vahtikoira vaan ylidramaattisesti epäolennaisuuksista räksyttävä puudeli. Usko on monessa valtavirrassa tabu, tavallaan jopa tämän päivän kapinaa; vaatii pokkaa puhua ääneen Jumalasta. Valitettavasti Jumalasta puhuminen onkin ulkoistettu vain kirkon viranhaltijoille ja toisaalta mainitsemillesi äärilaidoille. Valtavirran maltillinen arjen usko jää vähemmistön kärjistettyjen äänenpainojen jalkoihin.

En saanut oikein otetta kirjoittamaasi kolumniin. Mikä oli kirjoituksesi punainen lanka? Koska en kyseistä kantavaa teemaa löytänyt, kommentoin alla sen sijaan joitakin yksittäisiä kohtia kirjoituksestasi.

"Pelkäämme tulevaisuuden pohtimista ensinnäkin siksi, että olemme laiskoja. Mutta toisekseen siksi, että se vaatii uskoa sellaiseen, jota ei voi todistaa, ei ainakaan vielä."

Laiska olen, myönnetään se heti alkuun. En kuitenkaan pelkää tulevaisuuden pohtimista. Se on minusta kiehtovaa puuhaa. Toisekseen tulevaisuuden pohtiminen ei vaadi uskoa mihinkään, jota ei voi todistaa. Voin ottaa nykyhetkestä asioita ja niiden sekä historian perusteella pohtia miten asiat saattavat kehittyä tulevaisuudessa. Tätä kutsutaan spekuloimiseksi. Monet historioitsijat harrastavat sekä menneisyyden, että tulevaisuuden spekuloimista.

Jos muutamme nykyhetken sarjaksi parametreja ja annamme niille arvoja, voimme syöttää ne tietokoneelle, joka sitten simuloi mahdollista tulevaisuutta. Joka ilta voimme katsoa televisiosta erään tällaisen simuloinnin tuloksen, eli säätiedotuksen. Jokainen joka on koskaan katsonut säätiedoituksia, tietää etteivät ne pidä aina paikkaansa. Kvanttifyysikot ovat kaiken lisäksi horjuttaneet käsitystämme deterministisestä maailmasta. Siltikään emme tarvitse lainkaan uskoa tulevaisuuden pohtimiseen.

"Jeesus ei toimi enää nykyaikana, koska hän ei aikanaan ehtinyt tienata tarpeeksi."

Jeesus ei toimi enää nykyaikana, koska hänen tarinansa on absurdi kuvaus "iankaikkisen ja kaikkivaltiaan" jumalan temppuilusta. Jeesuksen sanomaksi väitetään kaikenlaista, osa jopa hyvinkin järkevää asiaa, mutta jos meidän pitää uskoa hänen elämänsä Jumalan suurena pelastuskertomuksena, mennään metsään ja lujaa. Siksi sitä ei kovasti markkinoidakaan, paitsi nostalgisina pääsiäiskuvaelmina.

"Sikäli jumalaan pitäisi olla helpompi uskoa kuin ilmastonmuutokseen. Ei tarvitse edes vaihtaa hehkulamppuja."

Otat lähtökohdaksi tässä sen, että on helpompi uskoa asiaan, jos sen uskominen ei vaadi minkään tekemistä tai ponnisteluita. Mielestäni lähtökohta on väärä. Voisimme ottaa esimerkiksi Russelin teekannun, joka leijailee jossain tuolla avaruudessa tekemättä yhtään mitään ja vaatimatta meiltä yhtään mitään. Luulisi, että siihen olisi paljon helpompi uskoa kuin kristinuskon Jumalaan, joka kuitenkin on esittänyt mm. kymmenen käskyä. Käsitykseni mukaan käsky on sellainen kehotus, jota on toteltava. Se siis vaatii tekemistä. Russelin teekuppi sen sijaan ei vaadi yhtään mitään. Mitä kristillinen kolumnisti vastaa tähän?

Ilmastonmuutokseen on helpompi uskoa kuin jumalaan, koska ensin mainitun tukena on valtava määrä tieteellistä todistusaineistoa ja suuri joukko tiedemiehiä, jotka ovat aineiston saaneet aikaan. Kysymys ei oikeastaan ole jumaluskoon verrattavasta uskosta, vaan luottamuksesta tieteelliseen menetelmään ja tieteen tekijöiden etiikkaan. Onneksemme tavalliset kansalaisetkin tuntevat jossain määrin tavan, jolla tiedettä tehdään ja sen vuoksi suostuvat enemmän tai vähemmän noudattamaan ilmastonmuutoksesta varoittavien järjestöjen kehoituksia.

Kolumnissa on mainio kannanotto uskon asemaan nykyihmisen arkielämässä. Määritelmä, että "pitää olla toivoa" ja että "toivo on mahdollinen vain, jos uskoo muutoksen mahdollisuuteen", pitää paikkansa liike-elämässä niin kuin yksilöiden arkielämässä. Kun on uskoa ja sen mukanaan tuomaa toivoa, tarvitsee enää vain löytää sopivat keinot, joilla toteuttaa haluttu muutos. Näinhän se on. Ilman uskoa ei jaksa ponnistella. Laiskuus pääsee niskan päälle, tai toivottomuus.

Jos nyt sitten rinnastaa tähän nykyajan tulos- ja kehitysajatteluun uskon Jumalaan, tekeekin yllättävän siirron. Usko on marginaalinen asia, eihän se nyt sentään kuulu samaan mappiin tulevaisuusbarometrien kanssa!

Tästä asiasta ajattelen kuten kolumnisti ja Henriettag. Totta on sekin, että Jumalasta ja uskosta puhuminen on ulkoistettu vain kirkon viranhaltijoille. Meidän kulttuurissamme ei oikein sovi "sotkea" uskoa työ- ja muihin arkielämän asioihin, ei ainakaan isoon ääneen - vain hiljaa mielessään ehkä. Jos joku ei usko, voi kokeilla vaikkapa työpaikan ruokalassa sanoa ääneen ruokarukouksen...

Sen sijaan en syyllistäisi ääriryhmiä siitä, että heidän äänensä peittää alleen valtavirran maltillisen uskon äänen. Valtavirta on itse osansa valinnut...

Liinu

Miksi pitäisi asettaa tieteen tutkimustulokset ja oivallukset vastakkain jumaluskon kanssa? - Imastonmuutos on fakta-asia. Eihän siihen ole tarkoitus "uskoa"! Ilmastonmuutos on asia, josta ihminen joko tietää reaalisia tosiasioita tai sitten ei tiedä.

Uskotko ilmastonmuutokseen? - Mikä kysymys sellainen on??? - Voisi kysyä: Pidätkö riittävinä nykyisiä todisteita ilmastonmuutoksesta?

Käytännössä voisi tietysti olla hyötyä siitä, jos ihmiset "uskoisivat" ilmastonmuutokseen. Silloin he eivät tarvitsisi muuta kuin mielenmuutoksen, joka tulisi hetken oivalluksena, vaikkapa nyt oman havainnon innoittamana (esim. kun ei nyt tullut kunnon talvea). Ihmiset alkaisivat toimia ympäristöystävällisesti odottamatta enää lisää todisteita.

Asioilla ja asioilla on eronsa. Esim. kielitaito: osaanko suomen kieltä? Asia on todennettavissa vaikka virallisten kielitestien avulla. Vaan miten voisin todistaa, että uskon jumalaan? Usko on usko. Siitä ei voi tietää samalla tavalla kuin ns. fakta-asioista.

Siksi esim. erilaisiin parametreihin (faktoihin, tai ainakin oletettuihin faktoihin) perustuvat tulevaisuusennusteet ovat tietoa tai tiedon perusteella tehtyjä kaavailuja. Ne voivat näyttää suuntaa ja antaa vinkkejä siitä, millaisia keinoja pitäisi ottaa käyttöön, jotta toivottu tulevaisuudentila toteutuisi.

Jumaluskon paikka on sitten sen valinnan teossa, minkälaisen tulevaisuuden haluamme, mihin pyrkimistä pidämme vaivan arvoisena. Siis valinnan takana vaikuttava asia. Lisäksi se olisi luottamus siihen, että on muitakin toivotun (tai ei-toivotun) tulevaisuuden toteutumiseen vaikuttavia voimia kuin se, mitä barometreissämme olemme saaneet esitettyä.

Liinu

Lpktk kirjoitti: "Käsitykseni mukaan käsky on sellainen kehotus, jota on toteltava. Se siis vaatii tekemistä. Russelin teekuppi sen sijaan ei vaadi yhtään mitään. Mitä kristillinen kolumnisti vastaa tähän?".
Kristillinen kolumnisti vastaa tähän, että käskyt eivät suoraan kehota luopumaan elämän tarpeettomista mukavuuksista tai toteuttamaan niitä uudella tavalla, toisin kuin ilmastonmuutos. Käskyissä voi sitä paitsi vaiheilla ihan rauhassa sen kanssa, että mikä on nyt sitten ahneutta tms. Jättävät siis kivasti tulkintaa.
Tulevaisuudesta: sen pohtiminen ei tietysti vaadi mitään uskoa, mutta on eri asia pohtia tulevaisuutta, päättää sitten että tämä-ja-tämä uusi keino on ainoa tapa varmistaa hyvän elämän jatkuminen, ja sen jälkeen ponnistella muutoksen aikaansaamiseksi, vaikka tulisi kuraa naamalle. On varsin helppo katsoa menneisyyteen ja ottaa sieltä vaikkapa puolueideologia, jota ainakin näennäisesti uskoa ja seurata. Edistäjät ovat eri porukkaa – joskin voivat olla yhtä väärässä kuin menneisyyspoliitikot.