Sivun toiminnot
Action is character
Riku Siivonen
Blogistina RIku Siivonen.
Ystäväni osti kolme vuotta sitten omakotitalon sekä sen vierestä tyhjän tontin – johon hänellä ei oikeastaan olisi ollut varaa. Sen vuoksi perheen täytyy laskea rahoja aika tarkkaan.
Syy tontin ostoon oli se, että ystävä aikoo rakentaa siihen kesällä yhdessä isänsä kanssa talon vanhemmilleen. Että voi olla lähellä, kun vanhemmat alkavat tarvita apua. Hänen mielestään se on oikein – vaikka välit vanhempiin eivät ole alkuunkaan ongelmattomat.
Ystävä on poiminut elämänohjeen käsikirjoittamisen maailmasta: ”Action is character”. Se on nyrkkisääntö fiktion kirjoittajalle: ei sillä ole väliä, mitä henkilöt puhuvat, vaan mitä he tekevät. Toiminta herättää henkilöhahmolle tunteet, historian ja suunnan.
Eli jos väittää uskovansa yhteisöllisyyteen, se on totta vasta silloin, kun elää niin.
Tai jos väittää olevansa huolissaan ilmastonmuutoksesta, ei lennä vuosittain perheensä kanssa Thaimaahan.
Siksi tontti piti ostaa.
Minäkin uskon, että pian meidän täytyy tehdä itse enemmän sellaisia asioita, joita nykyään nimitetään sosiaali- ja terveyspalveluiksi. Esimerkiksi hoitaa omia vanhempiamme.
Valtion raha ei ole koskaan aikaisemminkaan riittänyt siihen: hyvinvointivaltio on ollut aina tappiollinen. Se pysyy pinnalla velkakepin nokassa, jota maailmantalouden pohjavirrat heiluttavat. Siksi muutoksessa ei ole mitään pahaa.
En minä sosiaalipalveluja ole lakkauttamassa. Kaikista lähiomaisista ei ole iäkkäiden sukulaisten auttajiksi. Tarkoitan niitä, joilla itsellään menee oikeasti huonosti. Juuri siksi kaikilla keskiluokasta ylöspäin on siihen velvollisuus – velvollisuus olla valittamatta heidän vanhemmilleen tarjottavan valtion tai kunnan sairaalaruoan tasosta ja tehdä ruoat itse sen sijaan, jos ei kelpaa. Silloin puhuttaisiin todellisesta yksilön vastuusta ja todellista perhearvoista.
Uskon kyllä yhteiskunnallisiin talkoisiin, niin kuin kokoomuskin, joka on jo haravoinut pihoja vaalikampanjassaan. Ovatkohan he jaksaneet enää kotiin päästyään auttaa naapuria?
No, vaikka epäilenkin, ettei kokoomuksen talkoohenki palaudu ollenkaan kaikkiin yksittäisiin ehdokkaisiin, heidän puheissaan on järjen siemen ja kannustava toivon sävy.
Synkkämielisyyteen taipuvaisena puhun itse usein vastuusta ja vaadin muita talkoisiin. Mutta kyse on ennen kaikkea halusta. Miten löytää sellaista yhteisen hyvän tekemistä, jota ihmiset haluavat tehdä?
Minä en osaisi olla yksinäisen vanhuksen juttukaveri, mutta säestän mielelläni vanhusten yhteislauluja palvelukeskuksessa. Se on minulle sopiva rooli. Sellainen minä olen. Siksi pitäisi olla luvallista sanoa, että ihmiset haluavat tehdä vapaaehtoistyötä ja kantaa kortensa kekoon itselleen sopivalla tavalla.
Omaisista huolehtiminen ei monelle ole voimia antavaa vapaaehtoistyötä – mutta useammalle se voisi olla. Minä olen nähnyt, että positiivinen halu voi kummuta velvollisuudentunnosta, joka ei olekaan enää taakka, vaan molemminpuolinen ilo: ystäväni vanhemmat jaksavat vielä hyvin auttaa lastenhoidossa.
Ihailen kyllä ystävääni. Hänen ostamallaan tontilla kohtaavat parhaat puolet vasemmistosta ja oikeistosta.
Pihapuutarhuri Siivonen (kok)
Rakkaus ja välittäminen kuuluvat niihin sosiaali- ja terveyspalveluihin, joita kenenkään meistä ei pidä automaattisesti ulkoistaa ostopalveluiksi. Useimmilla meistä on lähipiirissämme niitä, joille se joutotontti ostaa, ja pelkästään Helsingin seudulla on jo satoja ja tuhansia vapaaehtoisia, jotka haluavat antaa lähimmäisyytensä sitä kipeimmin tarvitsevien hyväksi. Ja saavat siitä monin verroin itse. Aivan selviönä pitäisi seurata se, että hyvätuloiset eivät tästä saa mitään verokevennyksiä.
Voiko olla niin, ettei Siivonen vielä tiedä, minkälaiseen kristilliseenkin vapaaehtoistyöhön hän voi pk-seudulla omine valmiuksineen ryhtyä? Yhteislaulutilaisuudet ovat hieno juttu, ja niiden rinnalle löytyy vielä monenmoista kirjallisuus- ja juttupiiriä, taide- ja musiikkiryhmää, joihin minäkin juuri etsin Siivosen kaltaista ohjaajaparia. Sellaista ohjaajaa, joka nimenomaan haluaa ja kykenee antaa tilaa yhteiskunnan pienille, vähäväkisille äänille ja pysyttäytyä itse taka-alalla. Joku kokoomuslainenkin (kuten varmaan moni muukin) haravoija näkyy tehneen pitkänlinjan työtä tämän eteen.