Pennsylvaniasta kotoisin oleva August Burns Red on todellinen metallityöläisviisikko. Miehet viettävät aikaa tien päällä 300 päivää vuodessa ja levyjäkin syydetään ulos parin vuoden välein. Puurtajana on hyvä olla, koska miehillä on syvä kristillinen vakaumus ja halu tehdä työtä kaikkivaltiaalle. Yhtyeen tekee erikoiseksi se seikka, että he esiintyvät miltei ainoastaan perinteisemmän (nyt jos joku haluaisi sanoa ”maallisen”, niin saa sanoa) puolen konserteissa ja tapahtumissa. Bändin aiemmat suomenkeikat ovat sijoittuneet hevifestari Sauna Open Airiin, Kulttuuritalolle, Provinssirockiin ja Nosturiin. Viimeksimainitussa paikassa yhtye piti järjestyksessään toisen konserttinsa kesäkuun ensimmäisenä päivänä.

Mainittu keikkapäivä oli upean lämmin, suorastaan kuuma. Kesän ensimmäinen päivä gregoriaanisen kalenterimme mukaan. Nosturikin oli hiostava, onneksi se ei ollut aivan täyteen sullottu. Arviolta 500 ihmistä oli tullut nauttimaan metalcorea soittavan August Burns Redin paahdosta. Kyseinen tyylilaji jakaa mielipiteitä. Vanhan koulukunnan hevarit eivät korvaansa lotkauta thrashin/klassisen heavyn ja hardcore punkin risteytykselle. Metalcore-bändit sahaavat nykivää, energistä poukkoilumetallia solistin pääsääntöisesti huutolaulaessa. ABR ei tee poikkeusta tyylilajissa. He ovat vain genressään huiman taitavia ja osaavat melodiakikkailun viimeisen päälle, siinäpä menestyksen salaisuus.

Oletko koskaan ollut hevikonsertin eturivissä? Sääntönä on se, että jos lavalla on vähänkään riehakkaampi bändi, tai sen verta isot starat kyseessä että innokkuusfanitus voisi olla läsnä, duunataan keikkoja varten aina mellakka-aita yleisön ja esiintymislavan väliin. Siinä välissä sitten tuimasti tuijottelee riehuvaa yleisöä muutama raamikas järjestysmies. Heidän joukossa olimme nyt myös me, puolisen tusinaa kuvaavaa toimittajaa. Setin 3 ensimmäistä kappaletta on yleensä se kuvausaika, niin nytkin määriteltiin.

Intronauha saa yleisön villiksi ja huutavaksi massaksi. ABR marssi lavalle ja kakkosalbumin menopala, sinkkubiisi Composure starttasi keikan. Heti alussa tuli selväksi miesten piinkovan yhteensoiton voima. Jatkuva keikkailu on hitsannut bändistä kuin viisitumaisen solun, joka sykkii samaan kiivaaseen tahtiin ja huutaa mennessään eteenpäin. Hurjasti tatuoitu solisti Jake Luhrs on eittämätön keulakuva jonka huuto ja sylki tulevat iholle, kun hän ojentautuu riehuvaa eturiviä kohti. Kitaristit Brubaker & Rambler ja basisti Dustin Davidson ovat kovin tavallisen oloisia kavereita. Kuin lähikoulun sählykerhon vetäjiä pikeepaidoissaan. Vaan monikielisensä soitot ovat mallikkaita. Pentatoniset juoksutuskulut siivittävät sahausta, tuoden metallityöstöön hienoja melodiota.

Kakkosbiisi Truth Of A Liarin aikana se alkaa. Yleisöstä nousee hahmoja lavalle. He pomppivat siellä tasajalkaa riemusta hetken, sitten spottaavat jonkun tiheän kohdan yleisömassasta ja sukeltavat sen päälle sulautuen jälleen osaksi ihmismerta. Järkkärit ottavat kiinni lavallepyrkiviä ja retuuttavat heidät mellakkapitin sivusta pois. Saan iskun ohikiitävästä tennarista olkapäähäni. Sen sisällä taisi olla jalka. Koitamme ottaa kuvia ahtaassa pitissä ja antaa tilaa samalla järkkäreille. Ihmiset eri rooleissaan, varsin rajatuissa sellaisissa. Kaaos! Hienoa! Tää on rock!

Selviämme pitistä pois kolmannen biisin jälkeen. Haen ansaitun kylmän juoman ja siirryn katsomaan konserttia hieman taaemmas. ABR:n kohkaava tyyli ei muutu miksikään konsertin aikana ja on sinällään hiven tautologista. Mutta äijjien melodiatajun vuoksi keikka on ihan nautittava. ”Haluan kertoa teille erään asian” kommentoi Luhrs setin puolivälissä, sormi osoittaen ylös. ”Olen täällä tänään herrani ja vapahtajani vuoksi!” Yleisö ottaa testimonyn tyylikkäästi huutaen vastaan. Ehkei se ero hengellisen ja maallisen välillä enää ole niin ankara kuin joskus taannoin.

Tunnin mittainen keikka on yhtyeelle ja yleisölle aivan riittävä, kummaltakin on mehut pois. Bändin jäsenet tulevat sälämyyntipisteeseen raapustamaan nimmareita ja tapaamaan fanejaan. Itse poistun nukkumaan muutamaksi tunniksi seuraavan päivän Torimessu mielessä. Niin, kaikkivaltiasta voi ylistää monella tapaa. Illalla metalcorea, aamulla virsiä kamariorkesterin kanssa. Aikansa kullakin.

Teksti ja kuvat: Mikko Saari

Konsertin settilista: http://www.setlist.fm/setlist/august-burns-red/2011/nosturi-helsinki-finland-3bd33848.html

Viimeisimmän levyn, Constellationsin arvio: http://www.sana.fi/levyarviot/august_burnsred_constellations/

Kristillinen Metalliunioni, suomenkielinen kristittyjen metallidiggarien forum: http://www.metalliunioni.com/forum/

August Burns Redin kotisivu: http://www.augustburnsred.com/