Sivun toiminnot
Kari Peitsamon juurihoitoa Pop-messussa
Olen siis siviiliammatissani nuorisotyönohjaaja Töölön seurakunnassa. Eräs seurakuntamme näkyvimpiä piirteitä on se, että järjestämme Pop-messuja joka kuun ekana sunnuntai-iltana. Pop-messu kulkee normimessun kaavalla joka suhteessa, mutta sen virret säestää ja esilaulaa ammattimuusikoista koostettu bändi sekä osaava kuoro. Kuusi vuotta näitä ollaan tehty.
Viime vuosina olemme pyytäneet messuun artistivieraita, joiden homma on esittää pari omaa biisiä saarnan jälkeen, bändin kanssa tai trubana. Pikantti ja hauska lisä. Kirkkoselkeiden artistien kuten Juha Tapion, Jipun ja Jukka Leppilammen ohella olemme pyytäneet messuun laulamaan hiven yllättäviäkin artisteja. Pop-messussa ovat laulaneet mm. Sami Saari, Ville Pusa, Johanna Iivanainen, Kristiina Brask, Risto, Agnes Pihlava, Juha Lehti ja Marjo Leinonen.
Omaan ja työparini toimenkuvaan on hauskasti soluttautunut sopivien artistien löytäminen ja kiinnittäminen ”poppikseen”. Joku tuntee jonkun, jonkun kaverilla on sen ja sen yhteystiedot. Toisinaan artistien saaminen messuun on sattuman tai johdatuksen aikaansaannosta.
Alkuvuodesta 2011 olin Asematunnelin Anttilassa pläräämässä tarjouslevyjä. Yht’äkkiä näkökenttäni laitamilla oli kovin tuttu mies. Pitkänhuiskea miekkonen bandana päässään. Kari Peitsamo, suomirockin legenda, liki 50 kokopitkää levyä tehnyt hahmo. Muistissani oli Sana-lehden artikkeli, jossa hän kertoi avoimesti kristillisestä elämänkatsomuksestaan. Miehen tuotannon diggariksi tunnustaudun kasarilta lähtien. Mietin kaksi sekuntia tyyliin ”juupa / eipä” ja ensimmäinen vaihtoehto voitti kovin leikiten. Menin tervehtimään, esitin pyynnön artistivieraaksi ja sain hetikohta iloisenmyönteisen vastauksen.
Pop-messu 6.3.2011. Kiva normimeininki Töölön kirkossa. Kirkkovieraita noin 150, espoolainen kauppakeskuspappi Juha Virta piti ihmisläheisen saarnan. On Peitsamon vuoro. Kuoronjohtaja Henna Hauta-aho kysyy ensin Karilta hänen lempikirkkoaan. Artistimme sanoo sen olevan Tapiolan kirkko, koska siinä on jotain samaa karuutta kuin hänen musiikissaan.
Kari Peitsamo istahtaa korkealle saarnajakkaralle ja heittää pienen uskontunnustuksen. Hän puhuu hetken siitä, miksi kristinusko on kaikken ”korkein” uskonto. Päätelmä kehäytyy toteamukseen siitä, miten ihmiseksi tullut Jumala voi todellakin olla se, mikä ymmärtää ihmistä. Rauhallinen, todistava folk-kappale Forever You on Karin ensimmäinen esityskappale. Kari soittaa trubaduurina, ilman Make Perttilän liidaamaa vakiobändiä. He, muusikot, seuraavat soitintensa takaa intensiivistä esitystä, ilmiselvästi suomirockin konkaria kunnioittaen.
Miksi teen tämäntapaisia lauluja englanniksi, kysäisee Kari itseltään välispiikissä. Lähinnä siksi että jokainen yli kolmevuotias tajuaa englantia ja olen senkielisen rokkikulttuurin kasvatti, kuuluu vastaus. Kari introaa seuraavaa biisiään blueskappaleena. ”Jossain sanottiin, että bluesin idea on tässä: antakaa minulle kolme sointua ja totuus” - ja siitä lähti biisi Jesus Gave Me a Gold Record. Aivan hillitön stoori siitä, miten Taivaan porteilla voi saada itselleen jotain suurta, löysi kuulijansa. Country soi ja Karin naivistinen lyyrikointi tärähtää aivan oikeaan kohtaan.
Kari oli periaatteessa hommansa hoitanut, siirrymme ehtoollisosioon. Kommuunio nautittiin - mutta sitten, mitäs ihmettä? Papit (Karoliina ja Juha) olivat vielä alttarilla kun Kari tuli uudemman kerran eteen. Uskoisin, että muutaman kirkkokansassa olleen Peitsamo-fanin toive täyttyi kappaleen There's No Comeback Like The Comeback Jesus Did myötä.
Tuo viimeiseksi esitetty, aivan poskettoman hieno kappale on vielä levyttämätön. Allekirjoittanut alkaa seuraamaan Peitsamon tulevan ja tulevien levyjen ilmoitusaikatauluja!
Teksti ja kuvat: Mikko Saari
