Monitahoinen muusikko Mikko Helenius, vanha työkaveri Töölön seurakunnasta, oli kerran vinkannut että ”treenaillaan muuten Jukka Leppilammen ja Kaarle Mannilan kanssa”. Kiinnostukseni oli välitöntä, tietäen äijien kyvyt. Ilmoittele kun jotain tapahtuu, sanoin.

Henkilökohtainen viesti tavoitti minut vuorokautta ennen tilaisuutta. ”Leppilampi - Mannila - Heleniuksen gospelakti kuultavissa huomenna Munkkiniemen kirkossa klo 17. On messu samalla, Jukka saarnaa”. Sen sorttinen kiinnostavuus heräsi, että tuolloin pidetyn nuorten leirin jälkeinen huiloosessio saisi väistyä kulttuurinälän myötä. Hei haloo, miksi tästä ei tehty facebook-tapahtumaa vaikka kivoja kortteja oltiin näemmä painettu?

Munkan kirkko nelosen päättärin lähellä saattaa karkottaa luotaan vanhaklassiskirkollista sakraalipyhyyttä etsivät. Paikka on kuin luentosali. Toisaalta siinä on sen hienous. Keskitä aistisi siihen asiaan, mitä saat, ei siihen missä kehyksissä olet. Tällä kertaa näin päin.

Tilaisuus oli aika hauskan hybridi. Sitä oltiin mainostettu otsikolla ”Erilainen messu”. Messun kaavalla kuljettiin, kyllä. Tässä tilaisuudessa pääroolin valtasi kuitenkin esitetty musiikki. Sydämellinen liturgi Sinikka Peltohaka oli statisti neljän eri tavalla lahjakkaan muusikon kuljettaessa kirkkoiltaa.

Miltei kahden tunnin tilaisuus oli täynnä kiehtovia elementtejä. Kuulimme liturgiakohtien väleihin jännittävän nelikuvioisesti sovitettuja tai improvisoituja musiikkiesityksiä. Raamatun tekstien luku, mikä toimitettiin niin ikään muusikkojen toimesta, sai seuraajakseen äänimaailmoja. Mistään suggeroinnista ei kuitenkaan ollut kyse. Hienon tunnelman luomisesta arvokkaan sanoman äärellä. Sen hoidossa olimme.

Kaarle Mannila rytmitti kuviota äärihienovaraisesti lattialle asetettujen pikkuperkkojensa kanssa. Mikko Helenius kulki arvokkaasti flyygelin, bandodeonin, haitarin ja urkujen kävelypolkua. Tove Leppilampi heleytti kvartetin neliäänistä, uskomattoman monipolvista vokalisointia.

Primuskeittimenä koko kuviolle toimi Jukka Leppilampi, kenen lähestulkoon määrittelemätön, überherkkä vokalisointinsa ja kitarointinsa loi musiikin hahmolle kasvot. Miekkosen ala-c on lähes käsittämättömän soiva. Hän myös saarnasi lyhykäisesti tuoden aivan sopivalla tavalla esiin Jeesuksen roolia. Mitä vapahtaja itse miettikään, kun tiesi hetkensä tulleen?

Jukan klassikkokappaleiden ollessa tuttuja jo parinkymmenen vuoden ajalta, kaipauksena oli kuulla jotain uutta. Ja sitähän saatiin. Olisin myös poistunut lieväotsakurttuisena, jos en olisi kuullut Minun käteni soi -kappaletta.

Rohkaisun vinkkaus seurakunnille: Kyseisen kvartetin tilaaminen on ehdottomasti hyvä juttu. Messun kollektiivisuus ei vähene jos siihen tuodaan rikastuttavia elementtejä. Vinkki ei vanhene.

Nämä laulut koettiin:

Tyhjä taulu
Virsi 195 (yhteislaulu)
Kysytkö palvelushintaa
Siivet
Virsi 79 (yhteislaulu)
Majataloja, tietä ja sanoja
Minun käteni soi
Mitähän puuhaavat taivaassa nyt

Kuvat: Mikko Saari