Istuin pienimuotoisessa tuotantopalaverissa Exitin miksaajan ja monesta vastaavan taustahahmon Juha ”Murkku” Merikallion kanssa vajaa kuukausi ennen sovittua konserttia. Exitin lokakuiselle keikalle varattiin aika jo keväällä Temppeliaukion tiiviistä kalenterista. Kalenterit ja kahvit edessä käytiin nyt vielä kaikki olennaiset läpi. Budjetti, konsertin teemat, roudausaikataulut, apukäsitarpeet ja ilmoittelut. Sitten Murkku sanoi että bändi ja tekniikan heput haluaisivat lämpimän aterian ennen keikkaa. Konsertintilaajan sisäinen kokki heräsi.

Keikkaa edeltävänä päivänä marssin Kampissa sijaitsevaan kauppaan mielessäni joko nakki-tai siskonmakkarakeittoainekset. Jälkimmäinen vaihtoehto suljettiin pois tarpeiden puuttumisten vuoksi. Nakkejahan nyt taas saa kaupasta kuin kaupasta. Naguja, perunaa, juureksia, liemifondia sekä tietenkin tuore persiljapuska mukaan. Reissumiestä, maitoa ja juustoa lisukkeeksi. Olin aika hämmentynyt siitä, ettei kenelläkään ruokailijalla olisi minkäänsorttisia allergioita tai ruokavalioita, kaikki kävisi. Onko tällainen nykypäivänä edes mahdollista? Vast’ikään remontoidussa Temppeliaukion kirkon keittiössä oli mukavaa kokata keittoa kahteen suureen kattilaan. Valmiit sopat sitten vaan jääkaappiin odottamaan huomista.

Keikkapäivänä teknikot aloittivat hommansa kolmen aikoihin iltapäivällä. Kuinkahan monta kertaa me ollaankaan täällä oltu, tuumaili Murkku asennellessaan miksauspöytäänsä. Sitä ei osannut sanoa edes ensimmäinen paikalle tullut soittaja, rumpali Timo ”Poski” Luoto. Kiipparisti Jari Levy tuli paikalle niinikään aikaisin ja valitteli nälkäänsä. Nakkisoppa on juuri lämpeämässä, sanoin Jarin suureksi iloksi. ”Se toimii aina!” Kitaristi Make Perttilän kanssa ehdin vaihtaa muutaman sanan tulevista Töölön kirkon Pop-messuista ennen kuin kipitin hämmentämään keitosta joka oli jo vähän ottanut pohjaan. Ei kuitenkaan palanut. Tuoreen persiljan silppu padan viereen ja olis’ valmista.

Keitokseni sai mairittelevan hyväksynnän Levyn Jarilta. Paikalle tullut Pekka Simojoki ihmetteli ääneen. ”Sinäkö tämän teit? Sustahan tulee esiin ihan uusia piirteitä”. Kirkkosalin puolella säädöt alkoivat olla kunnossa ja soundcheck saattoi alkaa. Temppeliaukion eräs hauska piirre ovat sen vetämät valtavat turistimäärät. 0,5 miljoonaa käy vuosittain. Oikeasti. Exitin muusikot pääsivät moneen turistialbumiin tälläkin kertaa.

Keikkasettiä hiotaan seurakuntasalissa, on minikiertueen ensimmäinen ilta. Katson touhua sivusta ja huomaan yhtyeen demokraattisuuden ja hilpeän keskinäisen huumorin. Varttia ennen konsertin alkamista Pekka johtaa yhtyeen alkurukoukseen. Siinä rukoiltiin niin kuulijoiden, tulevan konsertin ja sen tekijöiden kuin myös yllättäen oman työni puolesta Töölön seurakunnassa. Olin liikuttunut ja spiikkasin bändin sisään.

Mikäli joku vielä mieltää Exitin Pekka Simojoen taustayhtyeeksi, on viimeistään nyt aika päivittää tila. Yhtye on parhaimmassa terässään koskaan 24-vuotisen historiansa aikana. Suomen Totossa vaikuttaa neljä vahvaa lauluntekijää; Simojoki, kiipparistit Levy ja Matti Puttonen sekä kitaristi Perttilä. Miehet vastaavat kukin myös tuotoksiensa päävokaaleista tuoden bändin esiintymiseen hienoa teemavaihtelua. Tuttu Temppis näytti myös uusiovalaistuna upealta.

Pekka Simojoki jäi konsertin puolivälissä yksin lavalle pitämään puheen, minkä pääteemat olivat vierellä kulkeminen ja Jeesuksen seuraaminen. Hän muisteli käyntiään keskitysleirimuseossa ja kertoi uskonsa tähden tapetun saksalaispapin tarinan. ”Jos joku voi kuolla uskonsa tähden, niin miksi itsestäni tuntuu joskus vaikealta edes elää sen kanssa?” Pysäyttävä kysymys, joka johdatteli Cecilia -kappaleeseen. Sen marttyyrikertomus avautui nyt aivan uudella tavalla.

Konsertin muita kohokohtia olivat Levyn laulama Tuohipurjekuunarit, Perttilän herkkä Muistatko? ja Pekan Sateen kohinaa sekä vanha klassikko Askeleet. Tunti ja kolme varttia oli kulunut kuin siivillä ja vajaa parisataa konserttivierasta olivat korvinkuullen tyytyväisiä. Muusikoilla ei myöskään ollut mikään kiire huilaamaan lavan taakse vaan he antoivat auliisti aikaansa ja jäivät juttelemaan halukkaiden kanssa. Hienoja miehiä.

Keittiötä raivatessani rumpali Poski tuli vielä kommentoimaan. ”Erityiskiitos siitä tuoreesta persiljasta, se teki sopasta ihan gurmeeta!” Poistuin työpaikaltani aika väsyneenä mutta tyytyväisenä tuore kokoelmalevy ”Exit 2000-2010” laukussa. Käykää ihmeessä Exitin konserteissa joko piakkoin tai sitten, jos Luoja suo, ensi vuonna yhtyeen 25-vuotiskiertueella. Karavaani kulkee!

Ja kyllä, kirjoittajalla on hygieniapassi.

Kuvat: Mikko Saari