-Kotiteollisuudessa kiehtoo ehkä kokonaisuus: raskas rokki yhdistettynä ajatteluttaviin sanoituksiin. Myös porukan harrastama huumori uppoaa täysillä!

Kaikki faneus lähtee liikkeelle jostain. Mari kiinnitti ensimmäiseksi huomionsa yhtyeen lyriikoihin. - Tykkään siitä että Hynysen sanoituksissa pohditaan elämän isoja juttuja, syntymää ja kuolemaa, Jumalaa ja uskontoa, maailman menoa ja elämän mielekkyyttä. Kotiteollisuuden biiseissä jotenkin kuvastuu suomalaisen miehen arki, epätoivo, etsintä ja kysely.

- Aika pessimistinen maailmankuva sanoituksista kyllä välittyy. Tekisi joskus mieli kysyä kyseiseltä lyyrikolta että mihin on rakkaus ja armo kadonnut?

Kirjailija-mediapersoona-muusikko Hynynen antaa myös kansankirkolle kyytiä. Hän laulaa Meren mutaa -biisissä ihmisiä pyörryksiin puhuvista papeista ja uusimman levyn Taivas on auki -kappaleessa todetaan että ”ei kirkkoon vaan kapakkaan, siellä vesi muuttuu viiniksi, viini toivoksi ja sitä sielu hamuaa”. Tuo on seikka mitä voi käännellä ja arvottaa vaikka miten päin, mutta se on kovin monen ihmisen todellisuutta.

- Pappeihin ja yleisesti kirkkoon liittyvät kommentit lyriikoissa heijastavat aika rehellisesti perusäijän kuvaa ammattikunnasta ja firmasta. Ne antavat kyllä aihetta pohtia ja arvioida omaa toimintaa vakavastikin. Olen käyttänyt yhtyeen biisejä myös työssäni, aamunavauksissa ja iltahartauksissa ajatustenherättäjinä.

Yhtye astui lavalle puolenyön aikoihin. Virgin Oil on sinänsä keikkapaikkana aivan mainio, mutta loppuunmyytynä se oli melkoisen ahdas. Yleisössä oli myös melkoinen määrä horjuvassa hutikassa olevia. Joitain oli kuitenkin hillinnyt ravintolan kassojen maksujärjestelmän kaatuminen, vain käteinen raha kelpasi myyntitiskeillä. Kuvauspittiä ei ollut, onnistuneiden keikkakuvien ottaminen osoittautui miltei mahdottomaksi. (...kuulostaako selitykseltä...)

Hynystä, rumpali Sinkkosta ja basisti Hongistoa tukivat lavalla kitaristi Miitri Aaltonen ja kummalliseen mustaan kaapuun verhoutunut taustalaulaja. Soitto kulki mallikkaasti, lisäkitara toi tarvittua mehevyyttä kokonaissoundeihin. Keikkatauon kuitenkin huomasi. Hynynen unohteli kappaleiden sanoja huomattavan usein. Unohduksia paikkailtiin suomalais-ugrilaisella kirosanalitanioilla.

- Virgin Oilin keikka ei kyllä tosiaan ollut yhtyeen parhaimmistoa, mutta ei se mikään rimanalituskaan minusta ollut. Itse ainakin tulen keikalle tunnelman ja fiiliksen takia, niitä musiikillisia hienouksia voi kuunnella sitten levyltä. Ja fiilis tuolla loppuunmyydyllä keikalla oli kyllä kohdallaan.

- Hynynen veti mielestäni ihan turhaan itse liikaa huomiota sanojen unohtelulleen anteeksipyytelyllä ja muulla. Olisi antanut pokalla mennä vaan niin ketään ei ois haitannut. Yleisö mylvi kuitenkin niin kovaa mukana että se olisi saattanut jopa peittää osan puutteista!

Hurjasti hurraava yleisö oli todellakin bändin esityksessä mukana. ”Kiitos ymmärryksestä” sanoi Hynynen loppuspiikissään. Toivoa ja hurmosta saanut kansa valui kohti narikkaa, me muiden mukana. Jonossa anonyymiksi jäänyt herrasmies marmatti keikasta tuoden esille sen mielenkiintoisen seikan, että yhtyeen settilistan laatii aina rumpali Sinkkonen. Kannattaisiko yhtyeen uudelleenharkita toimintatapaa?

* * *

Kuvat, ellei toisin mainita: Mikko Saari.