Sivun toiminnot
Calliston kymppijuhlia odotellessa
Eräs maamme parhaista orkestereista tärisytti legendaarisen Tavastia-klubin perustuksia tammikuisena torstai-iltana. Kyseessä oli pistokeikka, viimeisimmän täyspitkän Providencen julkaisusta on jo pari vuotta. Basisti Juho Niemelän (joka vaikuttaa Turun seurakuntayhtymän tiedottajana) mukaan tämänkaltaisia kannattaa välillä tehdä, jotta biisit pysyvät lihasmuistissa.
Itselläni on Callistoon fani- uskonveli- ja kaverisuhde. Ihailen varauksettomasti heidän omintakeista musiikkiaan ja etenkin keikkojensa tunnelmia. Ne ovat lähes elokuvamaisia, kaleidoskooppimaisia kokonaisuuksia. Maalailevan kuulaasta ja hienovaraisesta tunnelmoinnista heilahdetaan erittäin tyrmäkästi taittuvien välivaiheiden kautta raivokkaaseen post-rock -paahteeseen. Miehet ovat tuttuja itselleni useamman vuoden ajalta, olemme mm. jakaneet yhdessä keikkabongausreissuja Tukholmaan (Neurosis & Woven Hand). Ja jep, kristittyjä hemmoja yhtyeessä siis vaikuttaa.
Tavastian keikka alkoi tutuissa merkeissä. Hillitty valokimara pitkine soittofiilistelyineen siivitti yhtyeen lavalle ja viimeisimmän levyn Dead Weight oli kulussa. Habitukset olivat tuttuja: Solisti Jani Ala-Hukkala patsasteli selkä yleisöön päin silloin kun ei laulanut vuoroin puhtaasti, toisaalta vahvalla huutotekniikalla. Basisti Niemelä ja kitaristi Johannes Nygård tunnelmoivat jytkyen vakaasti musiikin tahdissa, sen kulloistakin raskautta myötäillen.
Julmetun hiuspehkon ja parran kasvattanut Markus Myllykangas roisi säälimättä Gibson SG-luuttuansa ja aina välillä antoi taidonnäytteen upeimmasta murinalaulusta, mitä kuunaan kuulee. Konevelho Arto Karvonen näytti välillä takovan päätään kiippareihinsa. Ariel Björklundin hämmästyttävän hienovarainen, pieteettinen mutta kaikki olennaiset asiat sisällään pitämä rumpalointi piti kokkolalais-lähtöisen, nykyisellään turkulaisen paketin kasassa.
Settilista oli mukaili odotetusti viimeisintä levyä. Hieno yllätys kuultiin Jemima -kappaleen muodossa, eräänsortin harvinaisuus kuusi vuotta sitten ilmestyneeltä vinyylilsinkulta. Hämmästyttävän lyhyen, vain kolmen vartin mittaisen keikan finaalina kuulimme klassikkopala Cold Staren esikoislevyltä. Kappale kohosi huimiin sfääreihin, minkä lopuksi Myllykankaan SG jäi nojaamaan vahvistimen viereen tuottaen valittavaa audio-feedbackia. ”Se oli siinä” hän sanoi, ja äijämäistä olemustaan oli uskominen.
Täytyy mennä ainakin yhden kerran Turkuun tänä keväänä, kun yhtye viettää 10 v. -syntymäpäiviään Klubilla maaliskuussa.
Kiitos OP Komoselle kameran lainasta!
Calliston kotisivut:
Calliston levyarvioni Fleim:issä:
http://www.fleim.fi/levyt/151-callisto--noir
http://www.fleim.fi/levyt/2136-callisto-providence
Calliston keikka Tavastialla 2009 YouTubessa
Palautetta ja muuta