Sosiaalieetikko Heli Pruuki teki väitöskirjansa aiheesta Kuka on potilas? Suomalaisen sikiöseulontakäytännön sosiaalieettistä tarkastelua.
        Suurin osa äideistä osallistuu seulontoihin saamatta tietoa siitä, millaisia eettisiä valintatilanteita ne tuovat eteen, jos todennäköisyys vammaisuudesta tai sairaudesta on kohonnut.
        Kun sikiöstä löydetään poikkeama, yleensä ainoa ”hoitokeino” on selektiivinen abortti. Kun abortin haluavan naisen viesti tavallisesti on ”en halua lasta”, selektiivisen eli valikoivan abortin haluava nainen ajattelee, että ”en halua tätä nimenomaista lasta”.
      ”Onko ihmisellä oikeus valita jälkeläisiään niiden ominaisuuksien perusteella? Voiko lapsen käsittää tuotteeksi, jolle asetetaan laatuvaatimuksia? Suostuuko vanhempi ottamaan vastaan lapsensa vasta kun se läpäisee sekä yhteiskunnan seulontatestit että omat standardit?”
      ”Paljon pienempiä sikiöitä hoidetaan keskoskaapissa, kun toisessa huoneessa abortoidaan jo elinkelpoiseksi kasvanutta sikiötä”, Heli Pruuki ihmettelee.

”Ihmisyys on yliarvostettua”

Onko sivistyneen Suomen sikiöseulonnoissa riski rodunjalostukseen?
       ”En usko, että takana on suurta salaliittoa vammaisten karsimiseksi. Mutta laskelmiin, joilla mitataan vammaisten tuottamia kustannuksia, sisältyy suuri riski tehdä vammaisten ihmisarvon vastaisia johtopäätöksiä.”
         Vammaiset tuottavat enemmän kustannuksia kuin ”terveet”. Voi tulla kiusaus tarkastella seulontoja säästöjen kannalta.
         ”Joissakin kunnissa on tehty laskelmia, kuinka paljon kunta säästää satsaamalla sikiötutkimuksiin ja onnistumalla välttämään vammaisten syntymiä”, Pruuki paljastaa.
Monet vammaiset kokevatkin seulonnat loukkaavina – viestinä, etteivät he ole toivottuja. Heitä etsitään sikiövaiheessa, jotta raskaus voitaisiin keskeyttää.
          Kun taloudellisilla perusteilla tehdään valintoja siitä, kuka on kyllin terve, vahva ja toivottu ansaitakseen elämän, ollaan vaarallisilla lapsivesillä.
”Tuottavuuden kriteerit, joilla laskelmoidaan kenen kannattaa antaa syntyä, ovat kristillisestä näkökulmasta täysin kestämättömiä. Silloin kiistetään, että jokainen Luojan luoma on arvokas sellaisenaan.”
        ”Äidin rakkaudella on perinteisesti tarkoitettu jotakin ehdotonta. Vaikka lapsi olisi millainen ja tekisi mitä tahansa, äiti rakastaa ja hyväksyy hänet. Tämä on yhteistä sille, miten Jumalan rakkauttakin kuvataan.”
       Jokelan surmaajan paidassa oli teksti: ”Ihmisyys on yliarvostettua.”
”Minusta ihmisyys on meidän aikanamme aliarvostettua! Kertooko valikoivan abortin yleistyminen siitä, että olemme vieraantuneet elämän pyhyydestä?”

Kristillinen ihmiskäsitys puolustaa heikoimpia

”Sikiöseulonnoilla tehdään myös paljon hyvää, kun niillä yritetään auttaa sikiötä tai etsitään niin raskasta vammaa tai sairautta, joka tuottaisi kohtuuttoman kärsimyksen täyteisen elämän”, Heli Pruuki tasapainottaa kritiikkiään.
         Hän kannattaa laillisen abortin mahdollisuutta.
”En halua yhtään lisätä niiden ihmisten taakkaa, jotka ovat joutuneet tekemään näin suuria ratkaisuja. Kun ihminen joutuu elämänsä vaikeimpien ja herkimpien kysymysten äärelle, pahinta on moralismi. Haluan käydä arvokeskustelua yhteiskunnallisella tasolla.”
Kirkon perheneuvojana työskentelevä pastori viittaa ”Raamatun perushenkeen”: jokaiselle Jumalan luomalle kuuluvaan ihmisarvoon.
         Jeesuksellakin olisi ollut kaikki edellytykset täyttää ei-toivotun lapsen kriteerit, ellei vanhemmilla olisi riittänyt uskoa siihen, että au-lapsen syntymä on sittenkin merkityksellinen. Teiniäidin raskaus ilman poikaystävän sekaantumista asiaan on maailman sivu osoittautunut abortin perusteeksi.
           Mutta aikansa kuninkaiden kannalta ei-toivottu joulun lapsi vakuutti vartuttuaan kristikunnalle, että jokaisella syntyvällä lapsella on oikeus tulla tähän maailmaan toivottuna ja rakastettuna.

Janne Villa