Demarit ovat vasta hädin tuskin toenneet tolpilleen veret seisauttaneesta torjuntavoitostaan, mutta Tommy Tabermann katselee aina hilpeään tapaansa päivänpolitiikkaa pidemmälle. Visio on kirkas: ”Kaappihyvät ihmiset, tulkaa ulos!”

Runoilija-kansanedustajan mielestä Suomessa on valtava määrä ”kaappihyviä” ihmisiä, jotka kuvittelevat olevansa yksin hyvien ajatustensa kanssa. He eivät uskalla vastustaa elämää tuhoavia voimia, joiden edustajat pitävät kovaa ääntä.
”Kunnioitan ihmisiä, jotka ottavat Nasaretilaisen tavoin ristinsä ja näyttävät mallia siitä, miten uskotaan hyvään ja tehdään hyvää.”

Tabermannin ajattelun tärkeimmät taustalähteet ovat Vuorisaarna, Kama Sutra ja Ihmisoikeuksien julistus. ”Niillä pääsee jo pitkälle”, hän hymyilee.
”Nasaretilainen” on miehelle esimerkki siitä, miten epäusko ja kyynisyys voitetaan seuraamalla rohkeasti loppuun saakka sydämen ja omantunnon ääntä, pilkkaajista piittaamatta.

”Kirkon rivijäsenenä” hän näkee 2000-luvun opetuslasten ongelmana kirkon hierarkkisuuden. Ylhäältä alas ohjautuvan organisaation sijasta Tabermann kokisi kirkon mieluusti ”uskon piirinä”. Sen esikuvana olisi Nasaretilaisen ja opetuslasten suhde, johon kuului perinteisten hierarkioiden purkaminen.

”Raamatun kauneimpiin kertomuksiin kuuluu kohtaus, jossa Jeesus pesee opetuslasten jalat. Jospa mekin ymmärtäisimme asemamme kaikissa yhteisöissämme samalla tavalla: Ettemme tekisi työtämme vain joidenkin roposten tähden, vaan asennoituisimme aina ihmisten kohtaamiseen ikään kuin pesisimme toistemme jalkoja.”

Kirkko taisteluun ihmisten riistoa vastaan

Tabermann sanoo olevansa ”alkukristitty muttei muotokristitty”. Oikeudenmukaisuutta julistavat latinalaisen Amerikan vapautuksen teologit ovat hänelle ”esikuvallisia Nasaretin miehen seuraajia”. Vapautuksen teologia toteutuu yhteisen leivän oikeudenmukaisessa jakamisessa.

”Yritykset tuottavat valtavia voittoja – ja heittävät työntekijöitään hävyttömästi pellolle. Kirkolla on nyt paikka osoittaa, että kaikenlainen ihmisen riistäminen on kiellettävä.”
”Kirkko voisi ottaa oppia alkukristillisyydestä. Mikään muu liike ei tarjoa syntiselle samanlaista kokemusta tasa-arvosta ja yhteisöllisyydestä. Siitä on puhuttava, rakkauden mullistavasta merkityksestä yksilölle ja yhteisölle. Tämä on se signaali, jota me seurakuntalaiset nyt odotamme.”
”Arvottomuuden aikana” kirkon on uskallettava puhua oikeasta ja väärästä.
”Kirkon tehtävä on Rakkaus. Ei vain Jumalan rakkaus, vaan myös ihmisten. Kirkon on oltava mukana koko kulttuurimme muuttamisessa rakkaudellisemmaksi, sillä sen sanomaan sisältyy todellinen muutosvoima.”

Hellyyden puutostauti tulee kalliiksi

 Rakkauden maallikkosaarnaaja korostaa, että kosketus on ihmisen alkukieli. Kun se surkastuu käyttämisen vähyyden vuoksi, voi tällä olla dramaattisia ja traumaattisia seurauksia.
”Aistillisuuteen liittyy koko elämänilo: kyky nauttia leivästä, viinistä ja hyvästä seurasta; kyky nauttia oman olemassaolonsa ihmeestä – ja toisten!”
Aistillista mielihyvää kyllin usein kokeva menee työpaikalleen tyytyväisempänä. Liian moni hellyyden puutteessa surkastuva sen sijaan levittää kurjaa oloaan ympäristöönsä. Tämä kostautuu sairaspäivinä, työuupumuksena ja yleisenä haluttomuutena.
”Hellyys on usein leimattu pelkäksi pehmoiluksi, huuhaaksi ja hölmöilyksi. Mutta rakkauden vajaus tulee aina kalliiksi kaikille.”
”Meidän täytyy pitää ihomme mahdollisimman ohuena, jotta kuulemme toistemme tärkeimpiä viestejä. Mitä enemmän osaamme asettua myötäeläen toistemme ihojen sisälle, sitä syvemmin ymmärrämme toisiamme.”

Janne Villa