Sivun toiminnot
Katumuspsalmin evästä viidennelle paastoviikolle
Kärsimys
Psalmi 102 Nääntyneen ja onnettoman rukous, kun hän avaa sydämensä Herralle. Kuule rukoukseni, Herra, Älä kätke minulta kasvojasi, kun olen ahdingossa. Kallista korvasi minun puoleeni! Kun huudan sinua avuksi, älä viivytä vastaustasi. Päiväni haihtuvat kuin savu, Sisimpäni on kuin kulottunut ruoho. Minä olen kuin huuhkaja autiomaassa, Minä valvon yöni, olen yksin Viholliseni pilkkaavat minua päivät pitkät, Minä syön leipänäni tuhkaa, Vihasi vimmassa Päiväni ovat kuin pitenevä varjo, ruohon lailla minä lakastun. Mutta sinä, Herra, hallitset ikuisesti, Sinä nouset ja armahdat Siionia. Sinun palvelijasi rakastavat sen kiviä, he surevat kaupunkinsa tuhkaa. Kansat pelkäävät Herran nimeä, kun Herra jälleen rakentaa Siionin |
Hän katsoo sorrettujen puoleen, Tämä on kirjoitettu tulevalle polvelle, jotta uudeksi luotu kansa ylistäisi Herraa. Herra katsoo pyhästä korkeudestaan, Hän kuulee vankien vaikerruksen, Siionissa kuulutetaan Herran nimeä, kun kansat kokoontuvat yhteen, kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa. Hän on murtanut minun voimani kesken matkan, Minä sanon hänelle: Jumalani, Jo ammoin sinä laskit maan perustukset, Ne katoavat, mutta sinä pysyt. Mutta sinä olet iäti sama, Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa, heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
|
Jumalan armon suunta on ylhäältä alas, korkeudesta alas, taivaasta maahan. Jumalan luokse ei päästä pyrkimällä ylöspäin. Ihminen ei voi saavuttaa yhteyttä Jumalaan kiipeämällä korkeammalle ja tulemalla paremmaksi. Taivaaseen ei ole tikapuita. Tie Jumalan luo ei kulje alhaalta ylös.
Olympiakisoissa ja opiskelussa pitää pyrkiä ”korkeammalle, nopeammalle ja voimakkaammin”. Jumalan luokse ei päästä harjoittelemalla, ponnistelemalla eikä kilpailemalla.
Ainoa mahdollisuus Jumalan ja ihmisen välisen yhteyden syntymiseen on, että Jumala ”katsoo korkeudestaan” alas ja että Herra ”tähyää taivaasta maan päälle”. Armo on sitä, että Jumala laskeutuu ja tulee alas.
Nikaian uskontunnustuksessa Kristuksen sanotaan, että hän ”astui alas taivaista”. Tullessaan meidän kaltaiseksemme Kristus ”tuli lihaksi”; Jumalan Pojan ihmiseksi tulemisen teologinen termi on inkarnaatio eli lihaksituleminen.
Ei ole yhdentekevää, kenelle ihminen raskaimmat asiansa rohkenee kertoa. Sydäntä ei avata kenelle tahansa. Monet arat sielut tarkkailevat pitkään etsiäkseen jonkun, jolle uskaltaa puhua huolistaan. Psalmin rukoilija luottaa siihen, että Jumala osaa kuunnella.
Psalmin rukoilija katsoo Jumalan kunnian läpi syvemmälle hänen olemukseensa ja tarkoituksiinsa. Vaikka ihminen kohtaa Jumalasta ensimmäiseksi hänen pyhyytensä ja kunniansa, perimmältään Jumalan tarkoitukset ovat toiset. Jumala ei ole omasta asemastaan arka vallankäyttäjä, vaan sorrettujen puoleen katsova ja heidän rukouksensa kuuleva, armahtava Jumala.
Jumala antaa lupauksen ”jälleen rakentamisesta”. Israelin kansa kuuli näissä sanoissa toivon siitä, että heidän raunioitunut temppelinsä rakennetaan uudelleen. Me voimme kuulla niissä lupauksen oman tuhoutuneen elämämme eheytymisestä.
Toiseksi Jumala lupaa katsoa sorrettujen puoleen, niiden puoleen, joita kärsimys eri muodoissaan on painanut alas, vanhan käännöksen mukaan ”kaikkensa menettäneiden” puoleen.
Kolmanneksi psalmi on varma siitä, ettei Jumala enää torju rukouksia. Edessä on aika, jolloin hän kuulee kaikki pyynnöt ja huokaukset. Psalmeista alkava ennustus uudeksi luodusta kansasta yltää aina historian loppuun asti. Armon ketju ulottuu iankaikkisuuteen saakka. Omana aikanaan jokainen sukupolvi voi jo tuntea kuuluvansa tuohon uuteen kansaan. Kaikkien kärsimystenkin keskellä voimme katsoa kohti tulevaisuutta ja kiittää Jumalaa jo nyt.
piispa Eero Huovinen