Tehdyt toimenpiteet
Katumuspsalmin evästä kolmannelle paastoviikolle
Psalmi 32 Synnintunnustus ja anteeksianto
Autuas se, Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue viaksi
Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, Öin ja päivin kätesi painoi minua raskaana. Minä tunnustin sinulle syntini,
Rukoilkoot kaikki palvelijasi sinua
| Sinä olet minulle turvapaikka,
"Minä opetan sinua", sanoo Herra, "minä osoitan sinulle oikean tien.
Älkää olko kuin järjettömät eläimet, Jumalaton saa osakseen paljon tuskaa, mutta Herran armo ympäröi Iloitkaa ja riemuitkaa Herrasta, |
Psalmia 32 voidaan perustellusti kutsua kiitospsalmiksi, onnittelupsalmiksi, ilopsalmiksi, turvapsalmiksi ja armopsalmiksi. Ahdistus ja paha ovat väistyneet, Jumala on osoittanut armonsa ja antanut anteeksi.
Yhteys Jumalaan on kiitoksen ja ilon perusta. Psalmin viides jae on kiitoslaulun keskus. Syntien tunnustaminen vapauttaa. Jumala vastaa ihmisen tunnustukseen ja poistaa syntien aiheuttamat taakat. Jumala ”ympäröi” ihmiset armollaan.
Psalmin riemuhuudot eivät nouse vain rukoilijan omasta sydämestä, vaan muutkin laulavat hänen kanssaan. ”Riemuhuudot kajahtavat ympärilläni, kun sinä autat ja pelastat.” Raamatunselittäjät sanovat, että rukoilija kuvaa pyhässä temppelissä pidettävää kiitosjumalanpalvelusta. Psalmilla on hengellinen, liturginen ja yhteisöllinen ulottuvuutensa.
Psalmin ilo syntyy siitä, että kaikki paha on jäänyt taakse. Jumalan anteeksiantamuksen luonteeseen kuuluu, että se ei valikoi, vaan antaa anteeksi kaiken. Psalmissa synnit, monet ja kaikki synnit ”on pyyhitty pois”. Rippiin kuuluvan synninpäästön kaavassa pappi, Jumalan nimissä, ”antaa kaikki synnit anteeksi”. Lestadiolaissaarnaaja muistaa aina lohduttaa kuulijoitaan: ”Kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.”
Katumus on peiliin katsomista ja rehellistä itsetutkiskelua. Peili, johon ”itseensä menevä” ihminen katsoo, ei kuitenkaan ole vain oman minän eikä oman sielun psyykkinen peili. Psalmin minä ei tutkiskele itseään vain itsensä edessä, vaan sinän eli Jumalan edessä. Oman minän peilit voivat olla vääristäviä ja pettäviä. On etsittävä Jumalan ja hänen sanansa peilejä.
Tunnustaminen ei ole vain ihmisen sisäistä itsepuhelua. Myöntäminen alkaa omalle minälle tehdystä tunnustuksesta. Ja silti aitoon tunnustamiseen kuulu aina myös tunnustaminen jollekin toiselle. Totuuden on tultava ihmisten ilmoille ja se on voitava lausua. On suuri helpotus, kun paha olo ja vääryys kerrotaan. ”Nyt se on sanottu.”
Tie vapauteen ja iloon alkaa sen tajuamisesta, että vain syntien tunnustaminen tekee uuden tulevaisuuden mahdolliseksi. ”Joka rikkomuksensa salaa, ei menesty, joka ne tunnustaa ja hylkää, saa armon.” (Sananl. 28:13)
Jos synnillä on useampia nimiä, on myös Jumalan armolla monta vaikutustapaa. Ihminen tulee iloiseksi, kun Jumala ”pyyhkii” eli pesee synnit pois. Ihminen tulee iloiseksi, kun Jumala ”ei lue” syntejä eli ei pidä ihmistä syyllisenä, vaikka aihetta olisikin. Ihminen tulee iloiseksi, kun Jumala ”peittää” synnit eli asettaa kuin verhon tai vaatteen niiden ylle, siis unohtaa synnit.
piispa Eero Huovinen