Psalmin rukoilija katsoo yhtä aikaa eteenpäin ja taaksepäin. Hän pyytää sellaista, josta hän on jo aiemmin ollut osallinen: ”Anna minulle jälleen…” Jumalasta luopuneiden hän toivoo tulevaisuudessa palaavan takaisin sinne, mistä he kerran ovat lähteneet.

Palaaminen alkuperäiseen ja sen saaminen jälleen takaisin on keskeinen aihe paitsi psalmeissa myös kristillisessä uskossa. Kyseessä ei ole nostalginen haikailu entisiin hyviin aikoihin. Rukoilija vain tietää, mistä ja kenen kädestä ihminen alun perin on lähtöisin.

Ennalleen palauttaminen, teologisessa sanastossa restituutio on vanha kristillinen ajatus. Alussa, lankeemusta edeltävässä tilassa, paratiisissa ja alkutilassa kaikki oli hyvin. Ihminen eli puhdasta ja täydellistä, jopa kuolematonta elämää Jumalan yhteydessä ja osallisuudessa. Restituutiossa on kyse palaamisesta tähän alkuperäiseen yhteyteen Jumalan ja toisten ihmisten kanssa.

Psalmin rukoilija tajuaa, että kaikki ne vääryydet, jotka painavat häntä, ovat perusolemukseltaan irtaantumista Jumalasta. Rukoilija tietää olevansa kasvotusten Jumalan kanssa. Vanha suomennos kuvaa, miten ihminen ja Jumala ovat silmätysten: ”Olen tehnyt sitä, mikä on pahaa sinun silmissäsi.”

Synnin syvin olemus on, että ihminen kääntää selän Jumalalle ja alkaa etsiä muita jumalia. Synti on rikkomus ensimmäistä käskyä ja rakkauden käskyä vastaan. Synti on itsekkyyttä, uskottomuutta ja rakkaudettomuutta.

Kun ihminen paranee taudistaan, hän tulee ”ennalleen”, terveeksi. Kun Jumala armahtaa syntisen ihmisen, hän palauttaa ihmisen takaisin paratiisilliseen tilaan. Kun Kristus vapauttaa ihmisen pahan kahleista, hän antaa takaisin sen onnen ja pelastuksen riemun, joka välillä oli kadonnut. Ihmisestä tulee jälleen Ihminen. Luomisen alkuperäinen hyvyys ja tasapaino astuvat jälleen voimaan.

Vaikka psalmin rukoilijan ajatus ei ehkä ulotu aivan alkutilaan asti, hän kuitenkin muistaa menneisyydestä sen ajan, jolloin hän sai nauttia pelastuksen riemuista. Hän palauttaa mieleensä paitsi Jumalan lupaukset ja Jumalan tekemän liiton myös niiden kautta aikoinaan saamansa ilon. Tähän onnelliseen aikaan hän haluaa jälleen päästä takaisin. Löytämänsä paluutien hän haluaisi opettaa myös muille, jotta hekin pääsisivät samasta ilosta osallisiksi.

Jumala on se, joka tekee mahdolliseksi paluun takaisin pelastuksen aikaan. Jumala on se, joka suo ihmisen seurata itseään. Ilo ja riemu alkavat näistä Jumalan teoista: Kärsimys on ohi ja riemu koittaa: Ahdistukset väistyvät ja ilo alkaa.

piispa Eero Huovinen

Avaa uuteen ikkunaan

Voit jakaa ajatuksiasi alla olevassa keskustelussa: