Sivun toiminnot
Kirkon oppilaitostyö pääkaupunkiseudulla ja muualla Suomessa
Kirkon päätoimisia oppilaitostyöntekijöitä on noin 60. Oppilaitostyössä toimii neljä oppilaitosdiakonia, kaksi oppilaitoskanttoria ja muut ovat pappeja. Valtaosa näistä viroista on perustettu oppilaitosten aloitteesta. Oppilaitostyöntekijät toimivat pääosin toisen asteen ammattioppilaitoksissa, ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa. Kirkon oppilaitostyö kattaa kaikki 3000 opiskelijan paikkakunnat, muutamalla paikkakunnalla toimii osa-aikainen työntekijä.
Oppilaitostyötä ympäri Suomea
Näytä Oppilaitostyö suuremmalla kartalla
Pääkaupunkiseutu:
Espoon ammatillisissa oppilaitoksissa, AMK:ssa sekä Aalto-yliopiston teknillisessä korkeakoulussa.
Vantaan ammattikorkeakouluissa ja ammattillisissa oppilaitoksissa.
Muu Suomi:
Tampereen yliopistossa, teknillisessä yliopistossa, ammattikorkeakoulussa ja ammattioppilaitoksissa.
Jyväskylän yliopistossa, ammattikorkeakoulussa ja ammatillisissa oppilaitoksissa.
Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa, ammattikorkeakoulussa ja ammattioppilaitoksissa.
Kajaanin OKL:n kampuksella, ammattikorkeakoulussa, ammattikoulussa ja lukiossa.
***
Oppilaitospappi kohtaa toiveita, kaipuuta ja rehellistä etsintää
Uutisen julkaisija: Kirkon tiedotuskeskus
Luterilaisella kirkolla on nelisenkymmentä päätoimista oppilaitostyöntekijää. Yksi heistä on Jukka-Mikko Karjalainen, joka työskentelee oppilaitospappina Vantaalla. Oppilaitospappi on kohtaamassa nuorta arjessa ja juhlassa. Karjalaisen mielestä uskonasioissa on annettava tilaa jokaisen omalle sydämelle.
Jukka-Mikko Karjalaisen vastuualueisiin kuuluvat Vantaan ammatilliset oppilaitokset ja ammattikorkeakoulut. Oppilaitospapit tekevät työtään siellä, missä nuoret ja opiskeluikäiset päivisin ovat. Toimenkuvaan sisältyvät kirkolliset toimitukset ja hartaudet. Oppilaitospapin kanssa voi käydä sielunhoidollisia ja muita keskusteluja. Syksyisin Karjalainen tapaa lähes kaikki uudet opiskelijat erilaisilla papin esittäytymistunneilla ja ryhmätilanteissa. Opiskelijat ottavat omatoimisesti yhteyttä pappiin monenlaisissa asioissa. Opiskelijoita on mukana myös työryhmissä, esimerkiksi opiskelijahuoltoa kehitettäessä.
Monet aloittavat opiskelijat tulevat opiskelupaikkakunnalleen muualta ja joutuvat etsimään uutta ystäväpiiriä. Yksin asuminen uudella paikkakunnalla haastaa itsenäisyyteen ja irtautumaan lapsuudenkodista.
"Moni miettii vielä alanvalintaansa. Parisuhteita tulee ja menee. Joku jää yksin. Aika käytännöllisiä kysymyksiä opiskelijat joutuvat miettimään. Jos käytännölliset kysymykset muodostuvat elämää haittaaviksi ongelmiksi, niistä voi tulla periaatteellisia. Tällaiset asiat kirkon täytyisi hoksata. Muuten kirkko menettää opiskelijamaailmassa entistä enemmän merkitystään", Karjalainen pohtii.
Ammatillisten oppilaitosten ja ammattikorkeakoulujen lisäksi oppilaitostyöntekijät toimivat yliopistoissa, aikuiskoulutuskeskuksissa, muutama myös lukioissa ja peruskouluissa. Noin 40:stä päätoimisesta virasta lähes kaikki ovat papin virkoja. Oppilaitosdiakonian virkoja on kaksi. Valtaosa päätoimisista viroista on seurakuntayhtymien ja suurempien seurakuntien erityisvirkoja, joiden perustehtävä on vain oppilaitostyö. Muutamien oppilaitospappien ensisijainen tehtävä on oppilaitostyö, mutta työhön kuuluu myös muuta seurakuntatyötä. Lisäksi monissa seurakunnissa yhteistyö alueen oppilaitosten kanssa on sovittu työnjaossa jonkun työntekijän vastuulle muiden tehtävien ohella.
"Kirkon oppilaitostyöntekijöiden määrä on vaatimaton, kun opiskeluikäisiä on kuitenkin satoja tuhansia. Kirkon työntekijät ovat tosi tervetulleita oppilaitoksiin, koska ne tarvitsevat kaiken tuen, jotta esimerkiksi mahdollisimman harvan opiskelu-ura katkeaisi. Samaan aikaanhan seurakunnilla on vaikeuksia saada opiskeluikäisiä kokoavaan toimintaan. Kirkossa ollaan ehkä havahtumassa tähän. Monissa paikallisseurakunnissa kysellään, mitä voisimme tehdä ammattioppilaitoksessa."
Oppilaitospappi on paitsi opiskelijoiden myös opettajien ja oppilaitosten oheiskasvattajien tukena, jotta nämä voisivat paremmin auttaa opiskelijoita. Hyvin usein oppilaitospapin puheilla käy oman elämäntilanteensa vuoksi myös joku henkilökuntaankin kuuluva.
Kohtaamisiin on varattava riittävästi aikaa
Karjalainen on ollut Vantaan seurakuntien oppilaitospappina 14 vuotta. Sitä ennen hän toimi yläasteen opettajana lähes viisi vuotta. Karjalaisen mukaan oppilaitospapin pitää olla näkyvillä, mutta pelkkä näkyminen ei riitä. Kohtaamisiin on varattava myös riittävästi aikaa.
"Pitäisi tavoittaa muutakin kuin katse, kuulo ja haju. Sielujen pitäisi koskettaa toisiaan. Se on kyllä vaikeaa. Monet oppilaitospapit tekevät työtään aika yksin. Se raastaa. Työparin kanssa pystyisi räväkästi ottamaan esiin niitä teemoja, jotka seurakuntalaisia askarruttavat. Oman työni tavoittavuus jää usein mysteeriksi". Karjalainen pohtii.
Karjalaisen mukaan osa uskosta tulee perinteestä, osan pitää taas tulla omasta sydämestä, sen halusta, toiveista ja kaipuusta.
"Minua ihmetyttää se, että melkein aina tarjotaan toiminnalliseksi perusvastaukseksi messua tai jumalanpalvelusta ja jotain sen muunnelmaa eri kellonaikoihin. Ihmisethän ovat jo äänestäneet jaloillaan."
Erilaisten imagokampanjoiden ja muun mainonnan tehoon Karjalainen ei usko.
"Kirkon on turha kampanjoida elävän ja iloisen imagon puolesta tai ripotella parfyymia kaulalleen, jos se kuitenkin osoittautuu byrokraattiseksi ja synkäksi tai haisee tunkiolle. Rehelliselle etsijälle ei voi valehdella kuin kerran."
Karjalainen toteaa, että hänen seurakuntalaisissaan on paljon hengellisiä etsijöitä. Karjalaisen mielestä etsijän pitää saada iloita löydöstään.
"Löytö ei ole aina omien arvostusteni mukainen. Silti sitä pitää kunnioittaa. Papin on tärkeämpää osata kysyä hyvin, kuin yrittää vastata oikein. Seurakuntalaisiltaan voi kuuntelemalla oppia ihan mahdottomasti. Jälkeenpäin saa nauraa omalle hölmöydelleen."
Kovat kysymykset, luottamus ja usko
Opiskelijapapin eteen voi tulla myös tiukempia paikkoja.
"Toisinaan nuori elämä päättyy yllättäen ja vieläpä traagisesti. Silloin saan työskennellä herkkänä ja tiiviisti oppilaitosten kriisiryhmissä, joista yritän kantaa huolta muutenkin. Toisaalta ihmiset pohtivat perimmäisiä asioita muulloinkin kuin kriisitilanteissa. Haluaisinkin suuntautua työssäni hätäapumiehen hommista enemmän arvokeskusteluun ja pohtia hengellisiä asioita."
Karjalainen uskoo, että nuoret ovat eri puolilla Suomea muun muassa kehitysvaiheensa takia melko samanlaisia. Ympäristössä voi kuitenkin olla eroja.
"Täällä pääkaupunkiseudulla on rajumpia menomestoja, virikkeitä ja houkutuksia kuin muualla. Korkeakouluikäiset joutuvat täällä valitsemaan enemmän. On suuri vaara jäädä yksin, toisaalta opiskelijatutorit pitävät hyvää huolta tulokkaista. Onhan siinä kirkollakin hommaa pitää huolta jäsenistään."
Karjalainen toteaa uskon olevan niin herkkä asia, että siinä pitäisi antaa tilaa jokaisen omalle sydämelle.
"Kovat kysymykset on pakko saada tehdä. Valmiit dogmaattiset vastaukset nuorten todellisiin kysymyksiin voivat tuhota luottamuksen, siis uskon. Ristiriitaiseenkin kirkkoon voi sitoutua, jos kysymykset, ongelmat ja epävarmuus hyväksytään. Se on jonkinlaista armoa." (KT 17.11.2005 ju)