Ei Bonnyn poistuminen sivustolta ole oikeastaan kuin seuraus hänen ja foorumin kirjoittajien välisestä mielipidekuilusta. Siihen löytyi viitteitä jo hänen keskustelunavauksestaan ketjusta Kappeli. Linkki ketjuun tässä.

Eipä silti, kyllä minäkin kaipaan lomaa sivustolta. Ehkä tavataan foorumin merkeissä taas kun aurinko on korkealla ja vietetään keskikesän juhlaa Johannes Kastajan päivän tienoila, kun meillä on juhannus. Foorumiväsymys valtasi. 

Itse olen jaksanut näin pitkään, koska pidän kokonaan paastoa netistä mm. viikonloppuisin ja tietysti lomalla en netissä surffaile. Eikä kaikkien ole pakko kirjoittaa koko aikaa, mutta Lukulsan lähtö olisi suuri menetys.

Jaa, olisi tosi ikävä jos Bonny väsyisi kirjoittamaan tänne.

Tietysti välillä vaivaa jokin "foorumiväsymys". Silloin todennäköisesti ei ole kiinnostavia keskustelunaiheita. Kyllä täällä vakiosti kirjoittelevat taitavat olla niin innokkaita 1) yleensäkin kirjoittamaan ja 2) sanomaan omat ajatuksensa, että ihan hevillä väsymys ei iske.

En toisaalta ymmärrä, miksi tänne kirjoittaisi, jos jokin foorumiväsymys vaivaisi. Olisiko kyse uskollisuudesta kirkkoa kohtaan? Että kirkon foorumia haluaisi pitää yllä? Olisiko toive pitää tätä paikkaa pystyssä edes kituvasti siltä varalta, että jonain päivänä iskisi jälleen foorumi-innostus?

Its olen joskus kirjoittanut tuosta viimeksi mainitusta syystä, ja joskus ehkä siksikin, että kirkon keskustelupalsta kaikkineenkin vain kiinnostaa. Enimmäkseen minusta vain on mukava käydä lukemassa, mitä tänne on kirjoitettu. Aina silloin tällöin tekee oikein todella mieli itsekin kirjoittaa, mutta aika usein kirjoitan vain, jotta kirjoittaisin, jotta sitten joku muukin kirjoittaisi.

Toivon kovasti, että täällä olisi enemmän keskustelijoita.

Minusta täällä on kaikenlaisia mielenkiintoisia asioita ja näkemyksiä esillä. Ehkä olen itse vasta nyt alkanut päästä edes hivenen jyvälle tällaisen foorumin merkityksestä ja eduista.

Toivottavasti juuri nyt ei sitten kaikkiin (muihin) iske foorumiväsymys.

Että oikein foorumiuupumus. Ja loma-anomusta täytys pistää eteenpäin. Mä kun oon luullu, että tää on vaan tämmöstä ekstraa, pikemminkin laiskotteluu ja hupii, ja lomille lähetään ihan muista hommista.

Joo, ja kyllä vaikka eläkeläisetkin voi pitää lomaa arjestaan, se mistään foorumista riipu. Bonnykin tuntus olevan sen lajin häiskä, ettei sen lomat oo tästä riippuvaiset.

Kyllä lisäkommentoijat ovat tervetulleita.

Yksi syy pienehköön populaan lienee se, ettei tätä palstaa tunneta laajalti?

Toinen lienee se, että on kilpailevia palstoja, kuten tuo upouusi Seurakuntalainen.fi (mikä kylläkin näyttää aika hiljaiselta), seurakuntien omat palstat, hellareitten jne palstat, Kotimaan ...

Se hajoittaa porukkaa, joka pohtii asioita uskon kantilta, kun on niin monia keskustelupalstoja mistä valita.

Toivottavasti Bonny pysyy palstalla kynäkättä vääntämässä!

Mä oon sentään lähes toisella puolella maapalloa, eikä kellään oo ollu ikävä! Where did I go wrong?

Tietenkin on ollut Jochanania ikävä. Siitäkin huolimatta, ettei sinulla ole ollut minua ikävä , ja oli kiva huomata, että muistit taas lähettää viestiä palstalle. Se vain on niin, että kun ilmoitit selvästi, ettet ennätä kirjoittaa, niin eihän sitä nyt turhaa kysele. Bonny ei sanonut mitään, ja Bonny on sentään kirjottanut koko ajan joka päivä.

Kuulostaa hyvältä tuo sinun visio, että Pohjolaan tulee herätys. Jospa muslimien maahanvirtaus saa kristityt kyselemään, mitä se kristittyys oikein onkaan. Ei taistella muita vastaan, mutta ollaan sitä mitä ollaan ja reilusti. Nykyään tavan suomalainen (kirkonkaan jäsen) ei tunnu paljon tietävän, mistä kristinuskossa on kyse, joten lähetystyöntekijöitä täällä tarvitaan. Kerro vain niille tutuillesi, että tervetuloa.

Minun käsittääkseni kyse muslimien tänne tulossa on siitä, että juuri sen seurauksena kristinuskon arvo aletaan tajuta. Siihenhän liinukin näytät viittaavan.

Bonny ei sanonut mitään, ja Bonny on sentään kirjottanut koko ajan joka päivä.

Jos Bonny aatteli pitävänsä lomat sillon ku huvittaa, eikä oo niistä kaikille velvollinen tiedottaan. On se sitäpaitti taukoja pitäny ennenkin.

Olihan Jokellakin sentäs pari hyvää juttuu joskus. Jos se tosiaan on muulinajajana maapallon toisella laidalla ja kans tajuu pysyy siellä, niin kaikkihan on hyvin.

Jos se tosiaan on muulinajajana maapallon toisella laidalla ja kans tajuu pysyy siellä, niin kaikkihan on hyvin.

Mäkki on sitten vihdoinkin tullut uskoon! Enempää ei voisi uskonveljeltä kuulostaa.

Jos se tosiaan on muulinajajana maapallon toisella laidalla ja kans tajuu pysyy siellä, niin kaikkihan on hyvin.

Mäkki on sitten vihdoinkin tullut uskoon! Enempää ei voisi uskonveljeltä kuulostaa.

Tarkennetaan vielä: minä olen Joosef, joten kaikki ymmärtänevät minkälaisia veljiä mulla on enimmäkseen ollut. Mäkki käy hyvästä esimerkistä, niin rakas sielunveli kuin onkin. 

Kauan eläköön veli Joosef! Ja veli mcdos! 

Olen purjehtimassa eroon huolistani. Leppoisa myötätuuli kuljettaa minua hyvää vauhtia kohti määränpäätäni jossa kauniit hiekkarannat minua odottavat. Pitkästä aikaa sydämeni täyttää ilo ja riemu ja kaikki näyttää kääntyvän parempaan suuntaan.

Auringon suloinen lämpö ja veden hiljainen kohina veneeni keulassa vaivuttavat minut lopulta onnellisiin unenkaltaisiin haaveisiin. Unessa korviini kantautuu sanoinkuvaamattoman kaunista laulua, joka kehottaa minua kääntymään tuota kaunista ääntä kohti. Sieluni valtaa epätietoisuus johon sekoittuu sekä ahdistusta että hyvää oloa. Jiippaan ja otan suunnan tuota ihanaa ääntä kohti. Perille päästyäni nuo, ah, niin suloiset olennot ympäröivät minut ja saattavat minut laulullaan ja hyväilyllään kaikkien nautintojen ylimpään taivaaseen. Yht’ äkkiä laulu muuttuu kauhistuttavaksi mörinäksi ja maiskutteluksi ja yksi olioista upottaa terävät hampaansa kurkkuuni…. Ne alkavat juomaan vertani ja syömään ruumistani…. Sieluni alkaa irrota ruumiistani ja yksi olioista kauhoo sitä suuhunsa nautinnollisesti öristen…..

Havahdun kauhistuneena takaisin todellisuuteen. Vapisen kauttaaltani ja olen yltä päältä kylmän hien peitossa. Rauhoituttuani hieman kytken veneen automaattiohjaukseen, laskeudun veneen kajuuttaan, istun sohvalle ja kaadan yhä vapisevilla käsilläni itselleni tukevan ryypyn. Hetken kuluttua vapina käsissäni alkaa vähetä ja nousen takaisin kannelle missä aurinko toivottaa minut tervetulleeksi takaisin elämään – iankaikkisella armollaan. Nostan spinaakkerin ja saankin nopeuteni lisääntymään ehkä parilla solmulla.

Sieluni alkaa irrota ruumiistani ja yksi olioista kauhoo sitä suuhunsa nautinnollisesti öristen…..

Hurmaavaa ehtoollismystiikkaa! Kaunis, sykähdyttävä ja suorastaan tajuntaalaajentava kokemus! Luovan mielikuvituksen avaama jumalallisten mahdollisuuksien avaruus!

Tai sit Bonny on parista taistelevasta teististä kehitelly itelleen vaikeen naiskammon.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Bonny — kirjoitettu torstai 18. helmikuuta 2010, 09.10

 

 Nostan spinaakkerin ja saankin nopeuteni lisääntymään ehkä parilla solmulla.

Kevään aurinko sulattaa jäät ja nostetaan tyyrpuuriin suuntaava kokkiviiri hulmuamaan ja priistangolla  työnnetään alus laiturilta ulapalle -  ei muuta kun horisonttia kohti !    Tää on elämää...

>Sieluni alkaa irrota ruumiistani ja yksi olioista kauhoo sitä suuhunsa nautinnollisesti öristen…..

>>Hurmaavaa ehtoollismystiikkaa! Kaunis, sykähdyttävä ja suorastaan tajuntaalaajentava kokemus! Luovan mielikuvituksen avaama jumalallisten mahdollisuuksien avaruus!

No, ainakin sen olion tajunta varmaan laajeneekin joka kauhoi sieluni sisuksiinsa. Ei sitä nimittäin koskaan tiedä, että mitä kepposia minä sille järjestän.

Mutta helppoahan se minulle oli kun kaikki tapahtui hetkessä ja vieläpä heti niin hekumallisen kokemuksen jälkeen.

Toista se on tuolla Jeesus-rassulla kun hänen verensä juonti ja lihansa syönti on jatkunut yhtä mittaa kohta jo 2000 vuotta eikä loppua vieläkään ole näköpiirissä.

>Kevään aurinko sulattaa jäät ja nostetaan tyyrpuuriin suuntaava kokkiviiri hulmuamaan ja priistangolla  työnnetään alus laiturilta ulapalle -  ei muuta kun horisonttia kohti !    Tää on elämää...
 
Elämää on tää, Coverve.  Täyttä elämää. Keula vain kohti taivaanrantaa ja Jumalaa. Läpi myrskyisän ja läpi tyynen veen. Kohti horisontin takana olevaa autuutta, jossa kaikki kivut ja murheet pyyhkäistään pois.

Ei tässä todellisuudessa pienet ruoka- ja juomatapojen erot merkitse mitään. Mut jos tiemme yhtehen siel jossain vievät niin ihan merestä pyydetty kala kokkiviirin alla valmistettuna, kera aidon valkoviinin, voisi maistua varsin hyvin. Ruokailun jälkeen saattaisimme ottaa lasillisen rommia ja viritellä laulun Jumalan kunniaksi:

I am sailing
stormy waters,
to be near you,
to be free. 
Oh Lord,
to be near you,
to be free.

Olkoon veneemme kuin Jeesus mutta muistakaamme, että itse olemme vastuussa siitä, että emme aja karille. Mut kun loppu viimein tulee:

”Suo mulle hauta pohjassa meren,
kun vanhuuden peikko jo hyytävi veren”

Halloo, UTR!

Yksin purjehtiessa saattaa tapahtua kaikenlaista.

Eräänä päivänä näin jotain liikettä veneeni hytissä. Ihmettelin kovasti sillä eihän veneessäni pitänyt olla ketään muuta. Hetken kuluttua lähdin kuitenkin hyttiin tarkistamaan asiaa. Katselin ympärilleni ja kaikki näytti olevan niin kuin pitikin kunnes silmiini osui lokikirjani, joka lojui aukaistuna keskellä karttapöytää. Uteliaisuuteni heräsi koska minulla oli tapana merkintöjeni jälkeen aina sulkea kirja ja laittaa se vedenpitävään lokeroon pöydän yläpuolelle.

Joku oli kirjoittanut lokikirjaan vieraalla käsialalla: "Käänny välittömästi luoteeseen". Kylmät väreet yhdessä tuon tekstin kanssa hiipivät selkäydintäni myöten aivoihini ja sen jälkeen takaisin selkäytimiini. Aloin toimia kuin kone. Nousin kannelle ja suuntasin kurssin luoteeseen. Tähyilin silmät vettä valuen tarkkaavaisesti eteenpäin niin kauas kuin silmä kantoi. Noin tunnin kuluttua huomasin edessäpäin jotain merkillistä. Päästyäni lähemmäs se osoittautui purjeveneeksi joka oli kääntynyt ylösalaisin. Veneen pohjalla makasi ihminen aivan liikkumatta – todennäköisesti tajuttomana tai kuolleena.

Ohjasin veneeni varovaisesti kaatuneen purjeveneen viereen ja siirsin tuon tajuttoman ihmisparan veneeseeni. Raahasin hänet hyttiin ja sijoitin hänet sohvalle makaamaan. Riisuin hänen märät vaatteensa ja peittelin hänet lämpimillä huovilla. Sitten täytin mukin kuumalla teellä, lisäsin siihen tilkkasen rommia ja vein sen hänen kasvojensa eteen…

Kolmantena päivänä hän alkoi herätä henkiinsä. Neljäntenä päivänä annoin hänelle kynän ja paperia ja pyysin häntä kirjoittamaan: "Käänny välittömästi luoteeseen". Kun hän oli kirjoittanut pyytämäni tekstin, menin tuon paperin kanssa hyttiin, avasin lokikirjan ja vertasin tekstejä keskenään.

Lokikirjassa oleva teksti oli kirjoitettu samalla käsialalla.

Oletko Bonny, alkanut kiinnostua shamanismista, ennustuksista ja muusta sellaisesta? Tarinasi oli hyvän fantasiakertomuksen alku.

Ilmeisesti en tunne shamanismia sen paremmin kuin kristinuskoakaan kovin hyvin, kun en oikein osaa sanoa mitä tuossa tarinassa oikeastaan tapahtui. Päällimmäisenä tulee mieleen kolme erilaista vaihtoehtoa:

1. Jeesus auttoi tuota ihmistä
2. Jumala auttoi tuota ihmistä ilman Jeesusta
3. Tuo ihminen auttoi itse itseään
  
Kaikissa tapauksissa minä kait olin vain välikappale.

En oikein ymmärrä, mihin pyrit tuolla keksityllä tarinallasi. Oikeitakin esimerkkejä tuon tyyppisistä tapauksista on olemassa. Kristittyjen keskuudessa ne ovat vieläpä yleisiä. Ääriolosuhteissa Jumala ilmoittaa itsestään tai ehkä ihmiset ovat lähempänä kuolemaa vain herkempiä kuuntelemaan Kristusta.

Esimerkiksi lukuisat sotaveteraanit kertovat sotakokemuksissaan ihmeellisistä pelastumisista varmalta kuolemalta. Tyypillisin tällainen sotakokemuksiin liittyvä kertomus on sellainen, jossa sotilas on kuullut äänen, joka on kehottanut sotilasta siirtymään pois siitä paikasta. Kun sotilas on totellut ääntä, on siihen paikkaan, jossa hän juuri oli, osunut granaatti tai ammussarja. Jos sotilas ei olisi kuullut tuota yliluonnollista ääntä, hän olisi kuollut varmasti. Tällaiset ovat olleet ihan tyypillisiä kokemuksia sodassa.

Kuulin hiljaittain eräältä sairaalateologilta, että myös kuolevilla saattaa usein olla enkeli ym. ilmestyksiä. Ne ovat melko yleisiäkin. Yleensä potilaat kokevat ne positiivisina ja rauhoittavina. Erään tuttavani mummolle oli käynyt näin ja oma hoitotätini ennen kuolemaansa sanoi nähneensä paljon pieniä enkeleitä. (Hoitotätini mielsi enkelit "pieniksi" varmasti siksi, että oli elämäntyönsä tehnyt mm. lapsia hoitaen, joten enkelit ilmestyivät hänelle varmaankin hänen helposti vastaanotettavassa ja hänelle rakkaassa muodossa.) Pelkkä lääketokkurakaan ei selitä noita ilmiöitä, koska eivät kaikki lääketokkuraiset edes saa tuon tyyppisiä ilmestyksiä, jos mitään. 

Me kristityt emme itse asiassa tarvitse mitään keksittyjä juttuja. Ihmeelliset pelastumiset ovat meille ihan ns. "normaaleja" asioita. Ja normaalia on myös se, että ihmiset auttavat toisiaan ilman ihmeitäkin. Aika vakava olisi tilanne, että aina tarvittaisiin Jumalan ilmoitus, jotta ihmiset auttaisivat toisiaan.

Niin... halooo Bonny! Mieti ny vahan...

Halloo, kuuleeko Jokke?

Kyllä minä silloin mietin ja kovasti mietinkin, mutta jätin sen kumminkin tekemättä. Ajattelin, että ehkä sitten myöhemmin - jos Jumala suo.

Oliko viisaasti tehty?

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Benedicta — kirjoitettu maanantai 22. helmikuuta 2010, 13.02

En oikein ymmärrä, mihin pyrit tuolla keksityllä tarinallasi. Oikeitakin esimerkkejä tuon tyyppisistä tapauksista on olemassa. Kristittyjen keskuudessa ne ovat vieläpä yleisiä. Ääriolosuhteissa Jumala ilmoittaa itsestään tai ehkä ihmiset ovat lähempänä kuolemaa vain herkempiä kuuntelemaan Kristusta.

Benen mainitsemia tapauksia on tosiaan paljon. Jos haluaa kuulla niistä, kuulee kyllä, mutta voihan sitä sulkea korvansa ja silmänsä ja ennen kaikkea mielensä. Raamatussa on monia kertomuksia ennustuksista ja profetioista. Niitä tapahtuu kaiken aikaa nykyäänkin.

Bonnyn tarinassa on vain tavalliset fantasiatarinan tai jopa kauhutarinan ainekset siinä, että tuo pelastettu on ikään kuin itse kirjoittanut lokikirjaan sen avunpyyntölauseen. Bonnymainen lisä on tietysti tuo kolmen päivän symboliikka. Tätähän voisi tulkita vaikka piilotarinana: Bonny asettaa itsensä Jeesuksen kuolemasta pelastajaksi. Mielenkiintoinen asia, ehkä tahallinen, ehkä vahingossa tarinaan tullut.

Kristinuskon suhe ennustuksiin ja ennalta tietämiseen on käsitykseni mukaan varsin varovainen. Toisaalta profetiat ovat keskeisiä joissakin piireissä, ja toisaalta esim. ennustajiin suhtaudutaan kielteisesti. En ole perehtynyt enemmälti kumpaankaan, koska ennustuksissa liikutaan niin raja-alueilla, etten ole halunnut askarrella niiden kanssa. Lähinnä arvelisin, että  itsesuojeluvaistoni on varoittanut, mutta joku sanoisi ehkä, että epäluuloisuus kaikke "selittämätöntä" kohtaan.

Esimerkiksi lukuisat sotaveteraanit kertovat sotakokemuksissaan ihmeellisistä pelastumisista varmalta kuolemalta. Tyypillisin tällainen sotakokemuksiin liittyvä kertomus on sellainen, jossa sotilas on kuullut äänen, joka on kehottanut sotilasta siirtymään pois siitä paikasta. Kun sotilas on totellut ääntä, on siihen paikkaan, jossa hän juuri oli, osunut granaatti tai ammussarja. Jos sotilas ei olisi kuullut tuota yliluonnollista ääntä, hän olisi kuollut varmasti. Tällaiset ovat olleet ihan tyypillisiä kokemuksia sodassa.

Kuulin hiljaittain eräältä sairaalateologilta, että myös kuolevilla saattaa usein olla enkeli ym. ilmestyksiä. Ne ovat melko yleisiäkin. Yleensä potilaat kokevat ne positiivisina ja rauhoittavina. Erään tuttavani mummolle oli käynyt näin ja oma hoitotätini ennen kuolemaansa sanoi nähneensä paljon pieniä enkeleitä. (Hoitotätini mielsi enkelit "pieniksi" varmasti siksi, että oli elämäntyönsä tehnyt mm. lapsia hoitaen, joten enkelit ilmestyivät hänelle varmaankin hänen helposti vastaanotettavassa ja hänelle rakkaassa muodossa.) Pelkkä lääketokkurakaan ei selitä noita ilmiöitä, koska eivät kaikki lääketokkuraiset edes saa tuon tyyppisiä ilmestyksiä, jos mitään. 

Me kristityt emme itse asiassa tarvitse mitään keksittyjä juttuja. Ihmeelliset pelastumiset ovat meille ihan ns. "normaaleja" asioita. Ja normaalia on myös se, että ihmiset auttavat toisiaan ilman ihmeitäkin. Aika vakava olisi tilanne, että aina tarvittaisiin Jumalan ilmoitus, jotta ihmiset auttaisivat toisiaan.

Tyypillisin tällainen sotakokemuksiin liittyvä kertomus on sellainen, jossa sotilas on kuullut äänen, joka on kehottanut sotilasta siirtymään pois siitä paikasta. Kun sotilas on totellut ääntä, on siihen paikkaan, jossa hän juuri oli, osunut granaatti tai ammussarja. Jos sotilas ei olisi kuullut tuota yliluonnollista ääntä, hän olisi kuollut varmasti.

No jaa, tyypillisestä en niin tiijä, vaikka on noita juttuja tullu kuultua. Yks naapurin jermu aikanaan kerto, että oli just lähteny p**kalle, kun sattu tykistökeskityksestä täysosuma "granaatteineen" poikineen korsuun, ja sinne meni kaikki kaverit. Yliluonnollista ääntä ei maininnu.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja liinu — kirjoitettu maanantai 22. helmikuuta 2010, 19.41

Kristinuskon suhe ennustuksiin ja ennalta tietämiseen on käsitykseni mukaan varsin varovainen. Toisaalta profetiat ovat keskeisiä joissakin piireissä, ja toisaalta esim. ennustajiin suhtaudutaan kielteisesti. En ole perehtynyt enemmälti kumpaankaan, koska ennustuksissa liikutaan niin raja-alueilla, etten ole halunnut askarrella niiden kanssa. Lähinnä arvelisin, että  itsesuojeluvaistoni on varoittanut, mutta joku sanoisi ehkä, että epäluuloisuus kaikke "selittämätöntä" kohtaan.

 

Esimerkiksi lukuisat sotaveteraanit kertovat sotakokemuksissaan ihmeellisistä pelastumisista varmalta kuolemalta. Tyypillisin tällainen sotakokemuksiin liittyvä kertomus on sellainen, jossa sotilas on kuullut äänen, joka on kehottanut sotilasta siirtymään pois siitä paikasta. Kun sotilas on totellut ääntä, on siihen paikkaan, jossa hän juuri oli, osunut granaatti tai ammussarja. Jos sotilas ei olisi kuullut tuota yliluonnollista ääntä, hän olisi kuollut varmasti. Tällaiset ovat olleet ihan tyypillisiä kokemuksia sodassa.

Ottamatta kantaa liinun ja Benedictan käsityksiin ja heidän tulkintoihinsa Bonnyn kertomuksesta, totean vain että itselläni on kokemuksia siitä, että pystyn ennustamaan ja saanut pelastavan näyn. Niiden lisäksi olen saanut laaja-alaisen tietämyksen maailmasta ilmestyksen kautta. Se on ollut niin vahva kokemus ja sen välittämä tietämys niin tarkkaa ja  selkeää, etten kykene sitä hahmottamaan täysin. Siksipä kuljen tässä tavan tallaajana edelleen. Joku muu olisi ehkä kirjoittanut kokemuksestaan kirjan tai luonut televisio-ohjelman. Minun koulutuksellani (lehdistö- ja tv-opintoja yliopistotutkinnon lisäksi) se olisi onnistunut. Toinen asia on se, olisiko tuotoksellani ollut markkinoita. Kun tarkoitus ei olisi ollut tehdä sitä millekään erityiselle kohderyhmälle vaan kertoen faktat.

Syventävä tutkimus pienestäkin osasta oman ilmestykseni muokkaamiseksi artikuloitavaan muotoon olisi vienyt vuosien keskittymisen yksinomaan siihen. Tulin siihen tulokseen, että sain tuon ilmestykseni rauhoitukseksi, kun gradun teko oli pysähdyksissä ja olin täysin kyllästynyt akateemiseen maailmaan. Ikäänkuin näyn sanoma olisi ollut: Rauhoitu, sinulla on jo kaikki tieto. Ei tarvitse hötkyillä opintojesi vuoksi. Kaikki aikanaan. -- No, hötkyily kuitenkin jatkui eikä siitä ihan mukavia seurauksia ollut kun oli vielä pitkäaikaisia vaivoja. Mutta en palaa niihin tässä... olen varmaankin puhunut niistä jo tarpeeksi (liikaa).

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Bonny — kirjoitettu sunnuntai 21. helmikuuta 2010, 16.50

 

Halloo, UTR!

Yksin purjehtiessa saattaa tapahtua kaikenlaista.

Eräänä päivänä näin jotain liikettä veneeni hytissä. Ihmettelin kovasti sillä eihän veneessäni pitänyt olla ketään muuta. Hetken kuluttua lähdin kuitenkin hyttiin tarkistamaan asiaa. Katselin ympärilleni ja kaikki näytti olevan niin kuin pitikin kunnes silmiini osui lokikirjani, joka lojui aukaistuna keskellä karttapöytää. Uteliaisuuteni heräsi koska minulla oli tapana merkintöjeni jälkeen aina sulkea kirja ja laittaa se vedenpitävään lokeroon pöydän yläpuolelle.

Joku oli kirjoittanut lokikirjaan vieraalla käsialalla: "Käänny välittömästi luoteeseen". Kylmät väreet yhdessä tuon tekstin kanssa hiipivät selkäydintäni myöten aivoihini ja sen jälkeen takaisin selkäytimiini. Aloin toimia kuin kone. Nousin kannelle ja suuntasin kurssin luoteeseen. Tähyilin silmät vettä valuen tarkkaavaisesti eteenpäin niin kauas kuin silmä kantoi. Noin tunnin kuluttua huomasin edessäpäin jotain merkillistä. Päästyäni lähemmäs se osoittautui purjeveneeksi joka oli kääntynyt ylösalaisin. Veneen pohjalla makasi ihminen aivan liikkumatta – todennäköisesti tajuttomana tai kuolleena.

Ohjasin veneeni varovaisesti kaatuneen purjeveneen viereen ja siirsin tuon tajuttoman ihmisparan veneeseeni. Raahasin hänet hyttiin ja sijoitin hänet sohvalle makaamaan. Riisuin hänen märät vaatteensa ja peittelin hänet lämpimillä huovilla. Sitten täytin mukin kuumalla teellä, lisäsin siihen tilkkasen rommia ja vein sen hänen kasvojensa eteen…

Kolmantena päivänä hän alkoi herätä henkiinsä. Neljäntenä päivänä annoin hänelle kynän ja paperia ja pyysin häntä kirjoittamaan: "Käänny välittömästi luoteeseen". Kun hän oli kirjoittanut pyytämäni tekstin, menin tuon paperin kanssa hyttiin, avasin lokikirjan ja vertasin tekstejä keskenään.

Lokikirjassa oleva teksti oli kirjoitettu samalla käsialalla.

Aivan toden tuntuinen kokemus sinulla Bonny. Tottakai sitä voi myös epäillä helposti, mutta myös uskoa yhtä helposti todeksi. Kun tuollaisia tapahtuu.

Ainakin joillekin meistä.

Niiden lisäksi olen saanut laaja-alaisen tietämyksen maailmasta ilmestyksen kautta. Se on ollut niin vahva kokemus ja sen välittämä tietämys niin tarkkaa ja  selkeää, etten kykene sitä hahmottamaan täysin.

Harmi homma, ettei kokemuksesta välittyny tietämys ollu sumeeta ja vaikeeselkosta. Siinä tapauksessahan oisit hahmottanu sen kunnolla.

Joo jos se olisi ollut hämärää ja viitteenomaista, niin se ei olisi ollut niin häikäisevä, ja olisin nähnyt ja pystynyt hahmottamaan koko jutun. Liikainformaatio sai aikaan ylikuorman hahmotuskyvyssä. Tosin muistan kokemukseni ja voisin palata siihen ja kaikkeen sen sisältöön, mutta eiköhän liene tarpeetonta. Sen sanomahan minulle lienee ollut se tärkein, ja sen luulisin käsittäneeni oikein.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja LukuIsa — kirjoitettu maanantai 22. helmikuuta 2010, 20.17

 

 

Aivan toden tuntuinen kokemus sinulla Bonny. Tottakai sitä voi myös epäillä helposti, mutta myös uskoa yhtä helposti todeksi. Kun tuollaisia tapahtuu.

Ainakin joillekin meistä.

 

Ilmestyksiin suhtaudun melkoisella kunnioituksella. Tuo sinun keromasi ilmestys olisi kiinnostava tietää. Kun sanoin, että itse suhtaudun varovaisesti ilmestyksiin ja ennusteisiin jne., tarkoitan sillä ennen kaikkea sitä, että en pidä itseäni tarpeeksi vahvana kokemaan mitään liian voimakasta. En siis halua asettua "alttiiksi", mutta toisaalta en vastusta, jos "saan" jonkin ilmestyksen. Jos tarkemmin ajattelen, luultavasti rukoukseni on: Anna minun elää rauhassa arkista elämää, mutta tapahtukoon Sinun tahtosi.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja liinu — kirjoitettu maanantai 22. helmikuuta 2010, 22.22

 

Lukulsalle haluaisin sanoa, että otin Bonnyn tarinan sepitettynä tarinana, en todelisena ilmestyksenä. Jos se olisi todeliinen ilmestys, asia olisi toinen. Bonny on kirjoitellut monesti ennenkin vertauskuvallisina tarinoina käsityksiään uskosta ja essim. Jeesuksen roolista tai olemassaolosta. Siksi otin tämänkin tarinan pelkkänä kannanottona Jeesus-keskusteluun.

 

Ilmestyksiin suhtaudun melkoisella kunnioituksella. Tuo sinun keromasi ilmestys olisi kiinnostava tietää. Kun sanoin, että itse suhtaudun varovaisesti ilmestyksiin ja ennusteisiin jne., tarkoitan sillä ennen kaikkea sitä, että en pidä itseäni tarpeeksi vahvana kokemaan mitään liian voimakasta. En siis halua asettua "alttiiksi", mutta toisaalta en vastusta, jos "saan" jonkin ilmestyksen. Jos tarkemmin ajattelen, luultavasti rukoukseni on: Anna minun elää rauhassa arkista elämää, mutta tapahtukoon Sinun tahtosi.

Lähtökohtani oli ottaa Bonnyn kokemus totena tapahtumana ja miettiä, mitä seuraa, jos se on tosi. Olen kanssasi samaa mieltä, että koska hän on kertonut monia tarinoita ja esittänyt kertomuksin vertauskuvia, tulkinta sepitteenäkään ei ole mielestäni kokonaan pois suljettu vaihtoehto. Hän kertoo tarinan "muina miehinä", vaatimattomasti, kuin vihellellen, mikä voi viitata sekä sepitteeseen että toteen tapahtumaan. Totena tapahtumana sen kertominen on varmasti vaatinut Bonnylta paljon, että hän on saanut avauduttua kertomaan siitä. Sepite irtoaa miehen kynästä lonkalta tuosta vain.

Hän suhtautui aiemmin, joskus syksyllä, varsin epäröivästi siihen, että tulin "esiin" omine ilmestyksineni ja enkelikokemuksineni. Hän tuntui suhtautuvan ilmestyksiin varsin suurella vakavuudella ja tosissaan. Myöskin hän tuntui haluavan varjella minua, etten joutuisi vaikeuksiin, kun kerron omista ilmestyksistäni.

Minulle tuo kertomani laaja maailmaa ja tietämystä maailmasta välittävä ilmestykseni oli "liian voimakas" käsiteltäväksi. Siksi tuntuikin siltä, että sen tarkoitus oli se, jona sen tulkitsin: rauhoittaa minua, kun olin jumittunut graduni kanssa ja tympiintynyt akateemiseen maailmaan. Ilmestys oikeasti rauhoitti minua ja vakuutti minut siitä, ettei ole tarpeen hermoilla, vaikka tietoyhteiskunta olikin melkein selättänyt minut. Todellinen tieto kun on jo minulla itselläni, niin ei ole mitään syytä tuntea itseään lyödyksi.

Yeaahhhyippeee! Lopulta lataaminen onnistui!

Halloo, Bonny!

Nyt olen jo kolmannen kerran yrittänyt ladata uuden, toisessa ketjussa kuvailemani avatar-kuvani leopardintäplien tilalle vuorokauden sisään. Mitään ei tapahdu. Halloo, onko siellä konehuoneessa ketään kotona? Onko ohjelma poistettu? Vai mistä on kysymys?

Yeeaahhhyippeee! Lopulta lataaminen onnistui! Yeah!

Joo, on tuo avataresi melko hyvä, Lukuisa. Erittäin tuttu näky näissä seitsemän meren maisemissa. Kun pasaatituuli illansuussa heikkenee ja aurinko on oikeassa kulmassa niin kyllä auringonsäteiden välkehdintä aalloilla on todella kaunista. On aivan kuin ne kävelisivät veden päällä.

Hetki on niin tyrmäävän kaunis, että pitää ihan varoa ettei kuvittele Jeesusta tuon kauniin välkehdinnän tilalle.

Yksi asia, mitä en, pitkän lataamisen näkymisen sivustolla lisäksi, ymmärrä, on tuo miksi kommenttieni järjestys vaihdettiin. Konehuone kettuilee minulle. Luulin, että ensimmäinen yeaahhyippee-kommenttini ollut tullut ollenkaan, kun tosiasiassa se sijoittui sen lataamisyrityksistäni kertovan kommenttini edelle, siis aivan kuin ajallisesti ennen sitä. Mutta nähtävästi konehuone ei ole kovin tarkka sekunneista. Kumpikin kommentti on kirjautunut samalle minuutille, joten kommentit ladataan sivustolle vain noin minuutin tarkkuudella. Siinä voi järjestys mennä pieleen, kuten nyt kävi.

Minun on todettava, että sinun uusi avatar-kuvasi on mitä rauhoittavin näky. Meren sininen ja siniharmaa, taivaan violettiin vivahtava harmaansinisyys (varmasti taivas on ollut aivan sees) ja sitä vasten valkoinen purjevene valkoisine purjeineen, saavat vetämään keuhkot täyteen ilmaa ja kuvittelemaan itsensä meren läheisyyteen. Viimeksi koin tuollaisen näyn Naantalin rannassa merelle katsellessani. Hangon ranta on myös suosikkejani merelle katselussa. Myös ystävien kesämökki Kemiön saaren kaakkoisrannalla tarjoaa tilaisuuksia samanlaisiin elämyksiin, sillä sieltä näkee ulapalle, jossa ei toista rantaa näy, vaikka saariakin on paljon.

Rauhoittava oli myös liekki (kuin kynttilän liekki), joka oli edellisessä avatar-kuvassasi.

Tuosta kertomuksestasi vielä. Se voisi olla toden tapahtumakuvauksen lisäksi oma sepitteesi, mutta myös lainaus jostakin jännityskirjallisuuteen kuuluvasta teoksesta. Katkelman kirjalliset ansiot ovat genressa vakuuttavat.

"Katkelman kirjalliset ansiot ovat genressa vakuuttavat."

Kiitos, kiitos!

Huomaan, että sinulla on todella hieno ja korkealle arvostettava kirjallinen maku, Lukuisa.

Muuten, olen huomannut, että tuon kirjoitukseni merkitys, siis se, mitä halusin sillä sanoa, ei ole ehkä vielä valjennut sinulle. Tai sitten et halua ottaa sitä esille koska ehkä pelkäät, että se voisi jotenkin häiritä henkistä tasapainoasi.

Eipä silti. On minunkin henkinen tasapainoni ollut koetuksella noiden tuonpuoleisten asioiden miettimisestä. Nyt kun olen taas omillani olen alkanut kirjoittaa tuota kokemustani lokikirjaani. Ehkä kopioin sen eräässä satamassa johon olen matkalla täydentämään muona- ym varastojani ja postitan sen sitten foorumille.

Jos Jumala suo.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Bonny — kirjoitettu keskiviikko 24. helmikuuta 2010, 19.09

 

Muuten, olen huomannut, että tuon kirjoitukseni merkitys, siis se, mitä halusin sillä sanoa, ei ole ehkä vielä valjennut sinulle. Tai sitten et halua ottaa sitä esille koska ehkä pelkäät, että se voisi jotenkin häiritä henkistä tasapainoasi.

Mitähän halusit sanoa kirjoituskatkelmallasi? En arvannut. En yleensäkään pohdi syitä ja motiiveja kenenkään kirjoitteluun, ellei joku toinen keskustelija ota sitä esille.

Nyt sinä otit esille kysymyksen, "mitä halusit sanoa" sillä kirjoituksellasi. Niinpä pyydän, että jatkat, ja kerrot suoraan. Minulla ei ole pienintäkään clue'ta.

Henkinen tasapainoni on vakaa. Sen puolesta voit huoletta kertoa.

Tuon viimeisen postauksesi sävy hieman huolestuttaa minua, Lukuisa. Etkö ole tippaakaan kiinnostunut minun kokemuksistani noista tuonpuoleisista asioista?

Vai ei ole sinulla mitään hajua tuon kirjoitukseni tarkoituksesta. No, jopas on! Eikö sittenkään vaikka annoin tuolla edellä nuo kolme mahdollista (tai mahdotonta) vaihtoehtoa tuon tapahtuman selitykseksi?

No, minkä seuraavista valitset:

1. Jeesus auttoi tuota ihmistä
2. Jumala auttoi tuota ihmistä ilman Jeesusta
3. Tuo ihminen auttoi itse itseään
  
Oliko minun osuuteni tuossa tapahtumassa olla vain välikappaleena?

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Bonny — kirjoitettu keskiviikko 24. helmikuuta 2010, 21.50

Tuon viimeisen postauksesi sävy hieman huolestuttaa minua, Lukuisa. Etkö ole tippaakaan kiinnostunut minun kokemuksistani noista tuonpuoleisista asioista?

Mistä tuonpuoleisista? Törmään tässä meidän keskusteluissamme minua useasti niin suuresti häirinneeseen sanojen erimerkityksisyyteen. Meillä on päässämme eri käsite, vaikka käytämme samaa sanaa, jolla merkitsemme omaa käsitettämme. Eihän siinä sinänsä mitään, sillä valtaosalla ihmisiä on jonkin verran toisten käsitteistä poikkeava oma käsitemaailmansa, vaikka sanojen ilmiasun perusteella puhutaan samasta asiasta.

Otetaan nyt tuo 'tuonpuoleinen'. Minut se saa välittömästi ajattelemaan jotakin, joka on tämän maailman ulkopuolella. Kuitenkin asia, jota kuvaamaan käytät sitä, on minulle täysin tämänpuoleista.

Ehkä tämä kertoo jotakin siitä, miksi postaukseni sävy oli sellainen kuin oli.

Jos kaipaat vastausta kysymykseen, minkä vaihtoehdon kolmesta luettelemastasi valitsen, niin vastaan, että kaikki pätevät.

Sinun osuutesi oli olla sekä välikappaleena että tapahtuman kuvaajana, joka saatoit tapahtuman yleiseen tietoisuuteen. Olit siis myös keskeinen toimija, sillä kun jotakin tuollaista (tämänpuoleista) tapahtuu, on tärkeää, että tieto siitä leviää silminnäkijätodistajan kautta "osaksi kulttuuriamme" -- toisin sanoen, siitä tulee kaupunkilegendaa, todiste Jumalan suuruudesta, perimätietoa jonka vaari kertoo lapsenlapsilleen merenrantahuvilan takkahuoneessa ja katkelma jotakin kirjallista teosta.

Kun kaikki tuollaiset tarinamme on kerrottu ja meillä ei enää riitä mielenkiintoakaan niihin, on viimeisen toiveen aika koittanut.

”Suo mulle hauta pohjassa meren,
kun vanhuuden peikko jo hyytävi veren” 

Toivottavasti oma henkinen tasapainosi on hyvä.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja LukuIsa — kirjoitettu keskiviikko 24. helmikuuta 2010, 22.08

 

”Suo mulle hauta pohjassa meren,
kun vanhuuden peikko jo hyytävi veren” 

Toivottavasti oma henkinen tasapainosi on hyvä.

Kyseessähän on äärimmäisen vahva raamatullinen allegoria. Aku ei laula laulua itte vaan huudattaa sitä grammarilla, eikä vuoren laella asuva erakko voi tätä sietää. Panee liikkeelle lumivyöryn joka kerta, kun piisi pärähtää soimaan.

Tää on siis suoraan Jesajasta: "Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä".

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Benedicta — kirjoitettu torstai 25. helmikuuta 2010, 15.06

 

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja LukuIsa — kirjoitettu keskiviikko 24. helmikuuta 2010, 22.08

 

”Suo mulle hauta pohjassa meren,
kun vanhuuden peikko jo hyytävi veren” 

Toivottavasti oma henkinen tasapainosi on hyvä.

Tuo lainaus, jonka Lukulsa tähän lainasi, on aivan loistava! Itse muistan lukeneeni sen isosta Minä, Aku Ankka-kirjasta tms., jossa eräässä sarjakuvassa Aku Ankka lauloi tuota laulua veret hyytävällä volyymilla.

Bonnyn kommentista aiempaa minä tuon suoraan lainasin, muistan itse hyvin tuon Aku Ankka -kertomuksen, josta nuo säkeet ovat peräisin. Ehkä ne ovat jostakin laulusta, jonka voisi jäljittää, mutta kuvittelin itse siihen sävelen. Aika mahtavan oopperaäänellä lauletun... tenori tai baritoni.

Kyseessähän on äärimmäisen vahva raamatullinen allegoria. Aku ei laula laulua itte vaan huudattaa sitä grammarilla, eikä vuoren laella asuva erakko voi tätä sietää. Panee liikkeelle lumivyöryn joka kerta, kun piisi pärähtää soimaan. Tää on siis suoraan Jesajasta: "Vaikka te levitätte kätenne rukoukseen, minä peitän silmäni, en tahdo teitä nähdä".

Joo, on se sen verran kauhea soturi, tuo A. Ankka, että tokkopa sitä edes Jumala pystyy kestämään, saati auttamaan. Täydellisen syntisen kristityn esikuva se on. Eihän sitä kukaan voi kestää ja kuitenkin kaikki rakastavat sitä.

Mä luulen, että kristityn kuva on muuttunut juuri A. Ankan vaikutuksesta niin kauheaksi kuin se nyt on.

"Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä"

Tuon kovista ajoista kommentin taisi heittää puhuva koira.

Aku Ankka on ollut aina ja ainoa lempihahmoni A. Ankka -lehdessä. Olen samastunut häneen melko vahvasti aiemmissa elämäni vaiheissa.

Ankan suosion varmaankin selittää se, että häneen on helppo samastua. Hän kun on rakastettava ja epäonnistuja, mutta viis veisaa, ja taas mennään vaikka miten tulisi kuraa silmille. Sinnikkyyden ruumiillistuma. Aloitteellisuuden suurmestari. Veljenpoikiensa rakastava ja tunnollinen holhooja.

Isn't he a bit like you and me? (The Beatles, Nowhere Man)

En osaa ottaa kantaa A. Ankan vaikutukseen kristinuskoon tai kuvaan kristitystä. Mutta sen sanon, että kunnollinen kristittykin herra Ankka yrittää olla.

Jos vaihteeks totta puhutaan, niin ora et labora on paljon lähempänä vanhaa visukinttua Roopee. Akun syntihän on laiskuus ja äärimaterialistisena kaverina sen ainoo haave on äkkirikastuminen.

Roope taas on luottanu protestanttiseen etiikkaan niin viimeseen asti, että on saanu siitä sielunvamman. Rahojensa keskellä se miettii, eikö tässä jutussa ollukaan sen syvempää päämäärää ku Akun ehdottamalla tavalla silittää pikavauhtia koko omaisuus.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja mcdos — kirjoitettu perjantai 26. helmikuuta 2010, 17.44

Jos vaihteeks totta puhutaan, niin ora et labora on paljon lähempänä vanhaa visukinttua Roopee. Akun syntihän on laiskuus ja äärimaterialistisena kaverina sen ainoo haave on äkkirikastuminen.

Miten niin Akun syntinä laiskuus? Sen yritteliäämpää ja ahkerampaa ankkaa saa hakea. Vain ehkä Tupu, Hupu ja Lupu olivat Aku-setäänsä edellä näissä hyveissä. Ajattelepa vaikka sarjista, kun Aku päätti istuttaa hedelmäpuun pihapuutarhaansa. Haaveena oli sitten istua sen varjossa ja noukkia kypsiä hedelmiä välipaloiksi ja tarjota Iineksellekin.

Vaan luonnon voimat ja taivaan tahto oli, että suunnitelma ei onnistu. Madot söivät lehdet, myyrät jyrsivät juuret ja mitä toukilta jäi jäljelle lehdistä, karisi kun linnut tulivat parvena ja söivät toukat oksistosta. Aku ei jäänyt kuitenkaan voimattomana vieressä katsomaan hävityksen kauhistusta, vaan yritti parhaansa mukaan auttaa pientä puuparkaa sen ollessa vielä taimi.

Lukuisia esimerkkejä vastaavasta aloitteellisuudesta ja yritteliäisyydestä Akun elämässä on lehden suomalaisen painoksen alkuajoilta saakka vuodesta 1951. Vähemmistönä ovat olleet ne kertomukset, joissa Aku olisi ollut laiska, äkkirikastumista toivova, työtä vierova Roope-sedältään lahjoituksia kinuava pummiluonne.

Päinvastoin, jos laskisi yksinomaan työpaikkojen lukumäärän, joihin Aku on tähänastisen yli 70-vuotiaan elämänkaarensa aikana pyrkinyt, saisi selville millaisesta ankkayksilöstä on kyse. Eri asia on sitten se, miten moneen työhön hän on loppujen lopuksi kyennyt -- muutamaa päivää kauemmin. Ihan yhtä protestanttis-puurtava hän on kuitenkin kuin äärikitsas setänsä Roope.

Serkkuunsa Hannuun verrattuna hän vain sattuu olemaan vähemmän onnekas. Se johtunee Akua vaivaavasta epäuskosta. Elämä on kohdellut häntä niin monesti niin kovalla kädellä, että hänellä ei ole Hannu Hanhen rikkumatonta uskoa ja menestyksen teologiaan vivahtavaa itsetehostusta. Hyvä niin.

Mutta jos Aku-paralla olisi hiukkasenkin uskoa, hän voisi siirtää vaikkapa Roopen rahavuoren omalle tontilleen...

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja LukuIsa — kirjoitettu perjantai 26. helmikuuta 2010, 19.08

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja mcdos — kirjoitettu perjantai 26. helmikuuta 2010, 17.44

Jos vaihteeks totta puhutaan, niin ora et labora on paljon lähempänä vanhaa visukinttua Roopee. Akun syntihän on laiskuus ja äärimaterialistisena kaverina sen ainoo haave on äkkirikastuminen.

Miten niin Akun syntinä laiskuus? Sen yritteliäämpää ja ahkerampaa ankkaa saa hakea. Vain ehkä Tupu, Hupu ja Lupu olivat Aku-setäänsä edellä näissä hyveissä.

Aku on hassun itserakas hölmö. Ilman nokkelia veljenpoikia ja kitupiikki-Roopea hän olisi varmaan jo menehtynyt. Merkiilisintä on, että Aku on silti ylivoimaisesti paras hahmo koko tarinassa. Aku ei lannistu, ja kaikkien juoniensa keskellä hänellä on lapsekkaan hyvä sydän.

Vaikea uskoa, mutta jossain vaiheessa Aku oli kiellettyjen kirjojen listalla. Ei suinkaan protestanttisen etiikan vuoksi, vaan arkirealististen kasvatusperiaatteiden: sellainen pummi, eikä edes housuja jalassa, ja perhesuhteetkin ihan oudot. Ei äitejä, ei vaimoja. Joku turvallinen mummo-Ankka vain, ja näpsäkkä tyttöystävä Iines, ja hirveä (feministi) Milla-Magia.

Jostain syystä tulee etsimättä mieleen Uuno Turhapuro. Aku ja Uuno, miesten vapauden unelmia. Hyvä seikkailla kaikki esteet voittavalla tavalla, epäonnistua ja onnistua ihan sattuman kaupalla miten milloinkin. Kummallakin on turvana varakas lähiomainen... ei lopultakaan ole huolta elämän realiteettien edessä, ei edes nalkuttavaa vaimoa, vain lapset.

Mitä sä oot Bonny menny tekemään!?!?! Hei haloo! Oot antanu hiljaisen uskonliekin sammua avovesien tuulissa. Eihän sua enää tunnista samaks ihmiseks. 

Vai onko käynyt niin, että itse Herran tuuli on tarttunu purjeisiin. Ja silloinhan ei saa jäädä paikoilleen.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja liinu — kirjoitettu perjantai 26. helmikuuta 2010, 22.26

Aku on hassun itserakas hölmö. Ilman nokkelia veljenpoikia ja kitupiikki-Roopea hän olisi varmaan jo menehtynyt. Merkiilisintä on, että Aku on silti ylivoimaisesti paras hahmo koko tarinassa. Aku ei lannistu, ja kaikkien juoniensa keskellä hänellä on lapsekkaan hyvä sydän.

- -

Jostain syystä tulee etsimättä mieleen Uuno Turhapuro. Aku ja Uuno, miesten vapauden unelmia. Hyvä seikkailla kaikki esteet voittavalla tavalla, epäonnistua ja onnistua ihan sattuman kaupalla miten milloinkin. Kummallakin on turvana varakas lähiomainen... ei lopultakaan ole huolta elämän realiteettien edessä, ei edes nalkuttavaa vaimoa, vain lapset.

Hyväsydämisyys ja iloinen, yritteliäs mieli ovat tosiaan parasta Akussa ja koko tarinassa. Turhapuroa enemmän minulle tulee hänestä mieleen -- kaikkine kiukunpurkauksineen ja itserakkauksineen -- tv-sarjan radiopsykiatri Frasier Crane. Frasier on ehkä jopa perua Disneyn sarjakuvasankarista Akusta -- niin samankaltaiset kummankin luonteet on? Toisaalta Frasier on selkeästi vainoharhaisempi, mitä Akulla taas ei esiinny juuri ollenkaan. Mutta kumpikin syöksyy aidon lapsekkaalla innolla uusiin haasteisiin, olipa niistä sitten millaisia seurauksia tahansa. Rohkeutta ja hullunrohkeutta ei kummaltakaan puutu.

Lukuisia esimerkkejä vastaavasta aloitteellisuudesta ja yritteliäisyydestä Akun elämässä on lehden suomalaisen painoksen alkuajoilta saakka vuodesta 1951. Vähemmistönä ovat olleet ne kertomukset, joissa Aku olisi ollut laiska, äkkirikastumista toivova, työtä vierova Roope-sedältään lahjoituksia kinuava pummiluonne.

Lues uudestaan. Mulla sattuu oleen vuosien 1951-52 kaikki Suomessa ilmestyneet Akut. Aku maatilalla marisemassa, miks muka pitäis raataa. Totaalinen moraalin rappio: Aku räjäyttämässä auki veljenpoikien säästöpossua. Niillä oli siinä jopa hälytyslaite, joka käräyttää ahneen setämiehen.

Jaa. Ihan mahdollista, että muistan väärin oman ihannekuvani mukaisesti Akun luonteen. Kun olin nimittäin pienenä itse laiska ja haluton esimerkiksi hakemaan klapeja maalla liiteristä äidin ruoanlaiton tarpeisiin, olin luonut ahkeruuden puutteessani ihannekuvan ahkerasta ja toimeliaasta Akusta, joka jäi sitten tietysti päällimmäiseksi mieleen, kun Akun toimeliaat impulssit toteuttivat sen mistä minulla oli puute.

Minä kun loikoilin mielummin tuolissa tai ulkona Aku Ankkaa lukien kuin autoin äitiä taloushommissa.

On minulla muistissa näitä mainitsemiasi laiska-Aku -tarinoitakin, mm. juuri tuo kun hän käräytti itsensä veljenpoikien säästöpossua ryöstäessään. Laiskuus oli lapsuudessani niin 'business-as-usual' ettei toisaalta senkään vuoksi kiinnittänyt Akun ominaisuutena erityisesti huomiotani. Meillä kun lasten parissa oli maalla vähän sellainen romaanikirjallisuuden Syvän Etelän meininki, jossa istuskellaan verannalla keinustuolissa ja nautitaan mitään tekemättömyydestä. (Siksi ehkä koin maalla asumiseni niin paratiisillisena. Kaupunkiin muutto oli lapsuuden ihanan toimettomuuden loppu ja jo siksikin shokki. Kaikilla kaupungissa kun oli jotakin tekemistä ja aina kiire sinne ja tänne.)

Meillä oli nuo samat 1951 - 1952 Aku Ankat sidottuina kirjoiksi, jotka kyllä luettiin loppuun jo ennen kuin ehdin kouluikään. Mutta 1960- ja 1970-luvulla Aku -- kaikesta huolimatta -- on muistini mukaan ollut selvästi toimeliaampi kuin 1950-luvulla, johon sijoittuu sekin kuolematon tarina, kun Aku sai Roopelta pakon sanelemana kulutettavaksi, oliko se nyt miljoonan päivässä vai kaikenkaikkiaan, ja pisti sen todella nopeasti sileäksi ostamalla uuden loistoauton kun entisen tuulilasiin tuli tahra jne.

Luin kyllä myös lännensarjoja, joista suurin ja paras oli Pecos Bill... "Texasin tarumainen sankari", joka kuten myöhemmin kuulin, olikin ehta italialainen luomus alusta loppuun... Tex Willer oli myös hyvä tyyppi. Hänestä kertovat lehdet oli melkein lompakkokokoa.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Jochanan — kirjoitettu lauantai 27. helmikuuta 2010, 11.18

Mitä sä oot Bonny menny tekemään!?!?! Hei haloo! Oot antanu hiljaisen uskonliekin sammua avovesien tuulissa. Eihän sua enää tunnista samaks ihmiseks. 

Halloo, Jokke! Ei se ollu uskonliekki. Se oli sellanen liekki jolla mä meinasin tehä saman tempun ku Jeesus. Heittää tulta maan päälle. En saanut sitä syttymään mut eipä saanu Jeesuskaan.

Sit mä katoin parhaaksi kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin tuolla maailman seittemällä merellä ja antaa neljän voimakkaan tuulen kulettaa mihin Jumala parhaaksi näkee.

Tapahtukoon Sinun tahtosi myös merellä niin kuin taivaassa.

"Tapahtukoon Sinun tahtosi myös merellä niin kuin taivaassa."

Tuo oli Bonnylta osuvasti sanottu!

Merellä ihminen voi tosiaan ymmärtää pienuutensa ikuisuuden ja Jumalan edessä. Ja alus muuttuu omaksi temppeliksi, missä ihminen käy vuoropuheluun Jumalan kanssa..

Koska itse olen onneton maakrapu (vain satunnaisesti tuttujen veneissä purjeita kiskonut), niin itselleni on metsä samanlainen oma temppeli. Minusta tuntuu aina ollessani metsässä, että ihaillessani siellä kaikkea Luojan luomaa, olen lähempänä Häntä, ja minulle tulee harras olo.

Kun selitin tätä kerran kaverilleni, joka suhtautui metsään käytönnöllisemmin, hän katsoi minua hölmistyneenä ja tokaisi: "Metsä ei ole kirkko!" , "Hyvää talousmetsää."  Nii n...

Ei se vene minulle niinkään mikään temppeli tai kirkko ole, KK. Kyllä luonto täällä merellä on minulle se kirkko. Ihan se sama kirkko jonka maakrapu voi kohdata metsässä tai kirkkaan tähtitaivaan alla. Mutta kuitenkin, ihan samalla tavalla minun on oltava varovainen ja tarkka täällä merellä liikkuessani kuin maakravun on oltava metsässä liikkuessaan. Perillepääsy voi muuten muodostua mahdottomaksi

Luterilaista kieltä käyttääkseni venettäni voisi verrata pikemminkin vaikkapa Jeesukseen. Siitä on nimittäin paljon apua täällä merellä. Mutta siitä vaan minun on itseni jatkuvasti kannettava huolta, että se pystyy kävelemään veden päällä eikä törmää minkäänlaisiin esteisiin.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Bonny — kirjoitettu sunnuntai 28. helmikuuta 2010, 09.42

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Jochanan — kirjoitettu lauantai 27. helmikuuta 2010, 11.18

Mitä sä oot Bonny menny tekemään!?!?! Hei haloo! Oot antanu hiljaisen uskonliekin sammua avovesien tuulissa. Eihän sua enää tunnista samaks ihmiseks. 

 

Halloo, Jokke! Ei se ollu uskonliekki. Se oli sellanen liekki jolla mä meinasin tehä saman tempun ku Jeesus. Heittää tulta maan päälle. En saanut sitä syttymään mut eipä saanu Jeesuskaan.

Sit mä katoin parhaaksi kohdata Jumalan kasvoista kasvoihin tuolla maailman seittemällä merellä ja antaa neljän voimakkaan tuulen kulettaa mihin Jumala parhaaksi näkee.

Four strong winds that blow lonely, 
seven seas that run high,
all these things that don’t change,
come what may

Tapahtukoon Sinun tahtosi myös merellä niin kuin taivaassa.

Jotenkin vaisu kuva kristinuskosta henkii tästä Bonnyn kommentista.

Miten sen voikin kokea niin eri tavoilla.

Jotenkin vaisu kuva kristinuskosta henkii tästä Bonnyn kommentista. Miten sen voikin kokea niin eri tavoilla.

Mutta, eikö kristinusko olekin aika vaisu, Lukuisa. Minun uskoni on vapaata, vakaata ja leppoisaa kuin pasaatituuli tai sitten se on vapaata, epävakaata ja rajua kuin myrskytuuli joka nousee mistä tahtoo ja menee minne tahtoo.

Ei tässä uskossa ole opinkappaleita eikä dogmeja, on vain raikas totuus, jota kohti matka vie.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Bonny — kirjoitettu maanantai 01. maaliskuuta 2010, 08.56

 

Jotenkin vaisu kuva kristinuskosta henkii tästä Bonnyn kommentista. Miten sen voikin kokea niin eri tavoilla.

Mutta, eikö kristinusko olekin aika vaisu, Lukuisa. Minun uskoni on vapaata, vakaata ja leppoisaa kuin pasaatituuli tai sitten se on vapaata, epävakaata ja rajua kuin myrskytuuli joka nousee mistä tahtoo ja menee minne tahtoo.

Ei tässä uskossa ole opinkappaleita eikä dogmeja, on vain raikas totuus, jota kohti matka vie.

Ei kristinusko ole vaisu, vaikka se on vakaata ja institutionalisoitua. Sen dogmi ja opinkappaleet palvelevat yhtä tarkoitusta: kristinuskon totuuden kirkastamista.

Joka tapauksessa jokainen kristillisessä uskossa elävä, joka on Pyhä Hengen vaikuttama, menee minne tahtoo, eikä kukaan tiedä, minne heidän tiensä seuraavaksi vie -- myrskytuulen lailla vaikuttavan hengen palon ajamana.

Totuus on se olopiiri, jossa Pyhän Hengen vaikuttama kristillisyys elää ja toimii.

Tässä mielessä voit lukea itsesi kristinuskon tunnustajien ydinjoukkoihin, vaikka suhtaudut moniin asioihin, joita kirkkokristity tekevät, varauksin.

Jotenkin surullinen tämä Bonny-ketju. Bonny vain seilailee yksinänsä ilman päämääriä yksinäisellä paatillaan jossakin tuntemattomilla vesillä.  ( Haen nenäliinan)

Bonnylla on yksi ongelma. Se kompastuu aina Jeesukseen. Bonny yrittää rakentaa kristinuskoa ilman Jeesusta. Ja se on taas ihan sama kuin yrittäisi keittää mustikkasoppa ilman mustikoita.

Bonny. Pysäytä vene ja ota Jeesus kyytiin. Muuten kohta suuri meri nielaisee koko pienen paattisi. 

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja razia — kirjoitettu maanantai 01. maaliskuuta 2010, 20.25

Bonny. Pysäytä vene ja ota Jeesus kyytiin. Muuten kohta suuri meri nielaisee koko pienen paattisi. 

Tapahtukoon sinun tahtosi myös merellä niin kuin taivaassa.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja LukuIsa — kirjoitettu maanantai 01. maaliskuuta 2010, 09.20

Tässä mielessä voit lukea itsesi kristinuskon tunnustajien ydinjoukkoihin, vaikka suhtaudut moniin asioihin, joita kirkkokristity tekevät, varauksin. 

Kiitos, kiitos, Lukuisa. 

Tosiasiassa kuulun kyllä nykyisen kristinuskon vastustajien ydinjoukkoon. Samaan joukkoon johon kuuluvat mm. Heikki Räisänen ja John Spong ja monet, monet muut.

Mutta siinä olet kyllä oikeassa, että toimin kirkon sisällä tässä taistelussani vahingollista kristinuskoa vastaan.

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Bonny — kirjoitettu tiistai 02. maaliskuuta 2010, 22.19

 

Tosiasiassa kuulun kyllä nykyisen kristinuskon vastustajien ydinjoukkoon. Samaan joukkoon johon kuuluvat mm. Heikki Räisänen ja John Spong ja monet, monet muut.

Hyvää yötä! 

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja Bonny — kirjoitettu tiistai 02. maaliskuuta 2010, 22.19

 

Lainaus: Vs: Halloo, Bonny!

kirjoittaja LukuIsa — kirjoitettu maanantai 01. maaliskuuta 2010, 09.20

Tässä mielessä voit lukea itsesi kristinuskon tunnustajien ydinjoukkoihin, vaikka suhtaudut moniin asioihin, joita kirkkokristity tekevät, varauksin. 

Kiitos, kiitos, Lukuisa. 

Tosiasiassa kuulun kyllä nykyisen kristinuskon vastustajien ydinjoukkoon. Samaan joukkoon johon kuuluvat mm. Heikki Räisänen ja John Spong ja monet, monet muut.

Mutta siinä olet kyllä oikeassa, että toimin kirkon sisällä tässä taistelussani vahingollista kristinuskoa vastaan.

Kootkaamme siis rintamat. Meillä on paljon tekemistä.

 Tosiasiassa kuulun kyllä nykyisen kristinuskon vastustajien ydinjoukkoon. Samaan joukkoon johon kuuluvat mm. Heikki Räisänen ja John Spong ja monet, monet muut.

Ensinnäkin, kiitokset Bonny tästä loistavasta kategorisoinnista! Toisekseen, todettakoon, että se, mikä sinut erottaa näistä Räisäsistä ja Spongeista sun muista susista lammasten vaatteissa, on rehellisyys. Sinulla on vielä näkökykykin tallella, koska et ole valehdellut silmiä päästäsi.

Kiitosta vaan, Jokke!  Olet sinäkin melko suoraselkäinen veikkonen, sano.

Mutta kyllä minusta Räisänen ja Spong ovat myös melko rehellisiä koska ovat selvästi irtisanoutuneet noista vanhoista kristinuskon dogmeista. En pidä heitä liberaaleina ollenkaan vaan rehellisesti sanottuna pidän heitä pikemminkin uskon puhdistajina.

Liberaalit ovat taas minun mielestäni kierittelijöitä jotka eivät uskalla sanoutua mistään irti mutta koettavat jotenkin kieritellä ja keplotella asioita omaksi hyväkseen.