Vasta vuonna 1961 Hollywood loi elokuvan, jossa Jeesus puhui. Cecil B. DeMillen elokuvasta Kuningasten kuningas (1927) oli tullut hyvin suosittu mykkäelokuvien aikakauden lopulla ja sensuuri oli voimissaan tätä aikakautta seuraavina vuosikymmeninä, joten kukaan ei uskaltanut tehdä äänielokuvaa, jossa Jeesus olisi pääosassa. Elokuvien The Robe – Näin hänen kuolevan ja Ben-Hur kaltaisissa tuotannoissa hänet kuvattiin sen sijaan taustahahmona.

Kaikki muuttui vuonna 1961 Nicholas Rayn elokuvan Kuningasten kuningas myötä. Elokuva kuvattiin Espanjassa, se tehtiin isolla budjetilla, siinä esiintyi valtavasti taustanäyttelijöitä ja se oli kaiken kaikkiaan klassinen spektaakkelielokuva. Toisessa päässä olivat roomalaiset, toisessa taas Barabbas ja selootit ja näiden välissä Jeesus muutaman seuraajansa kanssa.

Koska Jeesus veti puoleensa ihmisjoukkoja rauhan, rakkauden ja veljeyden sanomallaan, hän sai aina osakseen huomiota ja joutui siksi vaikeuksiin. Elokuvassa Juudas on selootti, joka erehtyy luulemaan Jeesusta sotilasjohtajaksi, jota hän on odottanut. Juudaksen suunnitelma – kapina, joka puhkeaisi Jeesuksen saapuessa Jerusalemiin – kuitenkin epäonnistuu, koska Jeesus on rauhan, ei sodan messias. Niinpä Juudas yrittää pakottaa Jeesusta toiminaan tahtonsa mukaan ja kavaltaa hänet roomalaisille.

Rayn elokuva oli kenties ensimmäinen, joka suhtautui vakavasti ensimmäisen vuosisadan Juudean historiallisiin puitteisiin. Elokuva alkaa Jerusalemin valtauksella 63 eKr., ja kertoja Orson Welles selittää roomalaisten ja juutalaisten välistä jatkuvaa vihanpitoa.

Kuningasten kuningas epäonnistui lippuluukuilla, kun kriitikot olivat lyöneet sen lyttyyn. Valitukset kohdistuivat pääasiassa Jeesuksen oletettavasti nuoreen ikään, vaikka näyttelijä Jeffrey Hunter oli 33-vuotias, kun elokuva tehtiin. Elokuvan huonosta menestyksestä huolimatta Hollywoodissa tehtiin vain neljän vuoden kuluttua uusi Jeesus-elokuva. Mies Nasaretista tehtiin vieläkin isommalla budjetilla, ja siinä esiintyi A-luokan tähtinäyttelijöitä, mutta 1950-luvun spektaakkeleita sankoin joukoin katsomaan virrannutta yleisöä ei enää näyttänyt kiinnostavan isoilla budjeteilla tehdyt raamattuelokuvat.