Ehdottomasti kiistanalaisin Jeesus-elokuva on Martin Scorsesen Kristuksen viimeinen kiusaus. Elokuva perustuu Nikos Kazantzakisin samannimiseen romaaniin, ja sen alussa Jeesus kuvataan syyllisyyden piinaamana henkilönä, jota kauhistuttaa hänen Jumalalta saamansa kutsumus. Lopulta Jeesus aloittaa julkisen toimintansa ja kokoaa mukaansa opetuslapsia matkallaan Jerusalemiin. Kun hän on päässyt perille, hän suostuttelee Juudaksen kavaltamaan hänet, ja niinpä Jeesus pidätetään ja naulitaan ristille.

Toisin kuin muissa Jeesuksen kuolemasta kertovissa tarinoissa, tässä tarinassa vaikuttaa aluksi olevan onnellinen loppu. Jeesuksen suojelusenkeli ilmestyy ja kertoo Jeesukselle, ettei tällä ole mitään syytä jatkaa pidemmälle: hän saa tulla alas ristiltä, mennä Magdalan Marian kanssa naimisiin ja elää normaalin elämän.

Elokuvan epätavallinen loppu, jossa Jeesus ja Maria muun muassa rakastelevat avioparina, nostatti vastarintaa ja johti mielenosoituksiin ja jopa tappouhkauksiin, vaikka elokuvassa oli kaiketi paljon loukkaavampiakin osia. Kun lopulta paljastuu, etteivät nämä tapahtumat edusta todellisuutta vaan mielikuvitusta, käy myös ilmi, että Jeesuksen viimeisen kiusauksen vahvin elementti on yksinkertaisesti hänen halunsa olla normaali. Mielenosoittajat eivät juurikaan maininneet kohtauksia, joissa Jeesus katselee Magdalenan myyvän itseään tai repii sydämen rinnastaan, mikä johtuu kenties siitä, ettei monikaan heistä ollut edes nähnyt elokuvaa.

Scorsesen näkemys Jeesuksesta on kaiken kaikkiaan sekoitus hyvää, pahaa ja suorastaan outoa. Eriskummallisiin ja paikoitellen jopa vähän ylihempeisiin kohtauksiin lukeutuu muutamia henkeäsalpaavia hetkiä, jotka ovat vieläkin vertaansa vailla. Jeesuksen puuttuminen avionrikkojan kivitykseen, vuorisaarnan opetukset, Lasaruksen kuolleista herättäminen ja jopa elokuvan viimeinen kohtaus ovat täynnä spontaaniutta ja omaperäisyyttä, mikä antaa uutta voimaa näille jo liiankin tutuiksi käyneille tarinoille.