Elokuvaa Jesus Christ Superstar ei tehty suoraan evankeliumien pohjalta, vaan se perustui Tim Ricen ja Andrew Lloyd Webberin samannimiseen rock-oopperaan. Jesus Christ Superstar oli alun perin kourallinen lauluja, joista muodostui ensin albumi, sitten teatterimusikaali ja lopulta vuonna 1973 Norman Jewisonin ohjaama elokuva.

Itse musikaali on mielenkiintoinen tulkinta Jeesuksen elämän viimeisestä viikosta – perinteinen tarina Jeesuksen kuolemasta muotoillaan uusiksi sähkökitaroilla ja kunnon ripauksella teologista angstia. Jeesuksen kasvava suosio ja hänen väitteensä, että hän on Jumala, uhkaavat mitätöidä kaiken sen hyvän työn, mitä hän on tehnyt – tai näin ainakin Juudas uskoo.

Juudas on päättänyt, ettei anna roomalaisille enää uutta mahdollisuutta murskata juutalaisia, joten hän suostuu luovuttamaan Jeesuksen. Ja täyttää näin kohtalon. Kun Juudas tajuaa sekä Jumalan että juutalaisten pappien käyttäneen häntä hyväkseen, mies tappaa itsensä. Juudas palaa kuitenkin vielä viimeiseen lauluun, jossa pohditaan Jeesuksen motiiveja.

Elokuva on yhtä poikkeuksellinen kuin sen pohjana oleva musikaali. Elokuva on kuvattu aidoilla tapahtumapaikoilla Israelissa, ja siinä sekoittuu vanha ja uusi, mikä teki alkuperäisestä työstä niin suositun. Tapahtumapaikat ovat muinaisia, mutta aseet ovat nykyaikaisia. Jeesuksella on päällään perinteinen valkoinen kaapu, kun taas hänen opetuslapsillaan on vaatteet, jotka olivat ajanmukaisemmat (ainakin elokuvan tekemisen aikoihin).

Samana vuonna tehtiin elokuva toisestakin Jeesuksesta kertovasta musikaalista. Elokuvassa Godspell – päivän sana Jeesus oli pukeutunut klovniksi, ja hän opetti seuraajiaan New Yorkin kaduilla. Vaikka Jesus Christ Superstar menestyi kaupallisesti paremmin, molemmat musikaalit ovat yhä suosittuja.