Sivun toiminnot
ONKO JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUS TOTTA?
Kysymykseen vastataan kirkon sivuilla, joten vastaus lienee etukäteen selvä. On totta. Mutta millä perusteella? Ja mitä se tarkasti ottaen tarkoittaa? Problematisoijana Kari Kuula.
Alkukirkon todistus
On kiistatonta, että Jeesuksen oppilaat uskoivat Jumalan herättäneen hänet kuolleista. Tätä ei kiistä kriittisinkään tutkija. Tuo usko syttyi hyvin pian Jeesuksen kuoleman jälkeen. Selkein merkki siitä on tietenkin kohta pääsiäisen jälkeen julkisuuteen astunut alkukirkko, joka julisti näin: Jumala on herättänyt ristiinnaulitun Jeesuksen kuolleista ja korottanut hänet Herraksi ja hallitsijaksi. Nyt pelastus otetaan vastaan hänen kauttaan ja hänen nimissään.
Jeesuksen ylösnousemus ei siis tarkoittanut palaamista takaisin ruumiilliseen elämään maan päälle. Se oli tapahtuma, jossa hänet korotettiin taivaalliseen valta-asemaan. Nyt Jumalan pelastava läsnäolo kanavoitui hänen kauttaan niille, jotka ottivat hänet vastaan.
Samalla hänen olemassaolon tapansa muuttui. Herätetty Jeesus muuttui hengen olomuotoon. Henkenä hän saattoi olla kaikkialla, ilmestyä oppilailleen miten tahtoi ja tulla asumaan seuraajiensa sydämiin. Paavali muotoili tämän hienosti näin: ylösnousemuksessa Kristuksesta ”tuli eläväksi tekevä henki” (1. Kor. 15: 45).
Tyhjän haudan hard core minimi
No hyvä, näin siis alkukirkko uskoi. Siitä ei ole epäilystäkään. Asia lukee selvästi Apostolien tekojen alkuluvuissa ja Paavalin kirjeissä. Mutta mikä sai heidät uskomaan näin? Seuraavassa esitän raamattutieteen keskivertovastauksen tähän.
UT:sta löytyy kahdenlaista Jeesuksen ylösnousemukseen viittaavaa aineistoa. Ensimmäinen tekstirypäs on evankeliumien kertomukset tyhjän haudan löytymisestä. Ne ovat keskenään hieman erilaisia, mutta niiden perusidea on sama. Joukko naisia löytää Jeesuksen haudan tyhjänä. Samassa yhteydessä Jeesus itse ilmestyy heille, tai joku enkeli näyttäytyy kertoakseen, että Jeesus on herätetty kuolleista.
Näillä kertomuksilla on historiallinen perusta. Joukko naisia on todellakin löytänyt tyhjän haudan ja samassa yhteydessä nähneet joko enkelin tai itse Kristuksen näyssä. Tällaisesta hautakertomusten kovasta minimiytimestä voimme olla jokseenkin varmoja. Mikäli hautatraditio olisi puhtaasti fiktiivinen, päähenkilöiksi olisi nostettu joukko miehiä. Tuohon aikaan miesten sanaa nimittäin pidettiin paljon luotettavampana kuin naisten.
Kun alkukirkossa sitten kerrottiin naisten hautakokemuksesta, sitä laajennettiin ja sen yksityiskohdat muuntuivat erilaisiksi. Tästä syystä evankeliumien kertomukset eivät ole täsmälleen samanlaisia.
Pietari, Paavali ja Jaakob
Toinen ylösnousemusta valottava tekstirypäs on UT:n viittaukset ylösnousseen ilmestymisiin. Niistä kaikkein vanhin löytyy Paavalin ensimmäisestä kirjeestä korinttilaisille. Siinä hän siteeraa vanhaa suullista traditiota, jonka mukaan Kristus ”haudattiin, hänet herätettiin kuolleista…ja hän ilmestyi Keefakselle (Pietarin arameankielinen nimi) ja sitten niille kahdelletoista. (1. Kor. 15:4-5). Ja Paavali jatkaa: "Sen jälkeen…yli viidellesadalle…tämän jälkeen Jaakobille (Jeesuksen oma veli) ja sitten kaikille apostoleille. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin” (1. Kor. 15:6-8).
Ylösnoussut näyttäytyi siis ensimmäisenä Pietarille. Eräät muut UT:n kohdat osoittavat samaan suuntaan (erityisesti Luuk. 24:34, ks. myös Mark 16:7). Samoin se, että Pietarista tuli alkukirkon johtaja.
Erityisen mielenkiintoista on se, että luettelossa mainitaan kaksi henkilöä, jotka eivät alun perin kuuluneet ”Jeesus-liikkeeseen”. Paavali itse vastusti Jeesuksen ylösnousemusta julistavaa alkukirkkoa, kunnes ylösnoussut itse näyttäytyi hänelle ja mursi hänen vastarintansa. Paavali muotoili asian näin: Jumala ”näki hyväksi antaa Poikansa ilmestyä minulle” (Gal. 1:16). Näin Jeesus-näky teki kristillisen liikkeen vastustajasta sen mahtavimman julistajan.
Skeptikko tietysti sanoo, että voihan mies mieltään muuttaa. Ei se niin kummallista ole, että kristittyjen vastustaja huomaakin argumenttiensa heikkouden ja kääntyykin kristittyjen puolelle. Näinkin on voinut toki tapahtua. Alkukirkon ylösnousemusjulistus vakuutti Paavalin. Mutta tämä psykologisoiva tulkinta ei muuta sitä tosiasiaa, että Paavali kertoi uskonsa perustuvan kokemukseen. Ylösnoussut itse näyttäytyi hänelle.
Toinen vastustaja oli Jeesuksen veli Jaakob. Hän ei seurannut Jeesusta, vaan ajatteli yhdessä äitinsä ja muiden veljiensä kanssa, että Jumalan valtakuntaa julistava Jeesus-veli oli mennyt päästään sekaisin (Mark. 3:21). Kohta pääsiäistapahtumien jälkeen kerrottiin, että Jeesus oli ilmestynyt hänellekin. Niinpä hänkin liittyi kristittyjen joukkoon ja hänestä tuli yksi alkuseurakunnan johtajista. Tämä oli tietenkin monille mahtava todiste siitä, että kristittyjen julistus Jeesuksen ylösnousemuksesta piti todella paikkansa.
Onko tämä kuitenkaan totta?
Olen esitellyt modernin raamatuntutkimuksen peruslinjauksia ylösnousemususkon historiasta. On historiallisesti kiistatonta, että heti kohta Jeesuksen kuoleman jälkeen monet uskoivat oman näky-kokemuksensa perusteella, että Jumala oli herättänyt hänet kuolleista. Tätä ei kiistä skeptisinkään tutkija.
Se on tietenkin eri asia, oliko heidän kokemuksensa aito ja oliko heidän sille antamansa tulkinta oikea. Siihen ei tiede voi antaa lopullista vastausta, vaan se jättää ajattelijan pattitilanteeseen. Ylösnousemususko on mahdollista selittää eräänlaiseksi psykologiseksi ketjureaktioksi, joskin teoria kohtaa eräitä suuria ongelmia. Yhtä järkevää on pitää ensimmäisten kristittyjen kokemuksia aitoina ja yhtyä siihen tulkintaan, minkä he tekivät niistä: Jumala on todella herättänyt Jeesuksen kuolleista.
Vaikeuksiin tämäkin tulkinta johtaa. Se nimittäin haastaa ottamaan kantaa asiaan myös oman elämän tasolla.
Ps. Sallittakoon loppuun henkilökohtainen kommentti. Nuorena teologian opiskelijana suhtauduin itse eräässä vaiheessa skeptisesti ylösnousemususkoon. Tiedekunnassa kun oppii etsimään ihmeellisille asioille tämän puoleisia psykologisia, sosiologisia tai myyttistäviä selityksiä. Ylösnousemuksestakin saattoi sanoa muodikkaasti, että se on sitä kun ”Jeesuksen asia jäi elämään”.
Mutta perehdyttyäni useisiin ylösnousemususkoa käsitteleviin monografioihin kantani muuttui. Jeesuksen ylösnousemusta ja siihen liittyviä seurannaisasioita onkin aika vaikea selittää pois tieteellisen raamatuntutkimuksen keinoilla. ”Jeesuksen asia jäi elämään” -selitykset ovat historiallisesti katsottuna aika hataralla pohjalla.
Kirjallisuutta. Lars Aejmelaeus: Jeesuksen ylösnousemus I ja II ja III. Huom: tuhatsivuinen monografiasarja pelkästään Jeesuksen ylösnousemuksesta. Toinen saman kokoluokan opus ja opas on N. T. Wright: The Resurrection of the Son of God (2003). 817 sivua.
Katso myös Kari Kuulan nettisivuilta lyhyt katsaus ylösnousemukseen tieteellisen tutkimuksen historiassa: http://www.karikuula.com/130
Muistitieto
Jos joku ei usko Jeesuksen ylösnousemukseen, hän ei usko, vaikka omin silmin näkisi. Jos joku on sitä mieltä, että mitään muunlaista olomuotoa kuin tämä "savimaja", siis meidän konkreettisesti tuntema fyysinen olemus, ei ole olemassa, hän ei usko mitään todisteita, ei edes sitä, että Jeesuksen ylösnousemukselle oli niin paljon silminnäkijöitä. Sellainen määrä todistajia riittäisi oikeusistunnossakin nykypäivänä, vähempikin. Jo se, että opetuslapset eivät aina heti tunnistaneet Jeesusta, kertoo siitä, että Jeesuksen olomuoto, ruumiillinen ilmiasu, oli toinen, ilmeisesti mikä milloinkin. Opetuslapset tunnistivat hänet jollain muulla perusteella kuin ulkonäön. - Ajattelen, että se sama peruste on edelleen olemassa. Ihminen voi sisimmässään tunnistaa Jeesuksen, ja se todistus riittää. Valitettavasti sitä ei kukaan voi noin vain siirtää toiselle. Muuten olisin jo lähettänyt sinulle, Susi.
Liinukka
Liinulle suullisesta traditiosta
Luku- ja kirjoitustaitoisia? Ehkä 2 % väestöstä?
Alueella liikkui useita erilaisia huhuja, joita monet pitivät totena. Esimerkiksi keisari Neron uskottiin olevan elossa kuolemansa jälkeen. Tähän uskoi mm. Johanneksen ilmestyksen kirjoittaja puhuessaan Antikristuksesta (666), joka "sai haavan, joka parani". Poliittisen tilanteen takia hän ei voinut suoraan sanoa Neron nimeä.
Zombieko kävelee? No ei ihan.
Tämä tajuttiin jo ihan ensihetkiltä alkaen. Siksi ylösnousseen ilmestyksistä laadittiinkin kuvauksia, joissa hän oli milloin enemmän milloin vähemmän tunnistettavana hahmona (Emmauksen tien tyypithän eivät heti tajunnut, että tämä oli hän).
Jossain vaiheessa minäkin tosiaan epäilin kovin tyhjän haudan kertomuksia. Niissähän on tosiaan selvä tradition rikastumisen ja yksityiskohtaistumisen elementti. Ja yksityiskohdat muuttuvat vähän problemaattiseksi (haudanavaamisongelma). Mutta minusta tällainen traditio ei ala tyhjästä. Joku hautaan liittyvä ilmestyskokemus on täytynyt olla alkukipinä sille, että juuri naisista kerrottiin tätä tarinaa. Sitä sitten vahvisti se, kun eräät ukotkin, Pietari ja kumpp., näkivät Jeesuksen näyssä. Se ei ollutkaan vaan naisten luulottelua, herrat päättelivät.
Vahvin puheenvuoro ylösnousemuksen todellisuudesta on minulle kuitenkin tuo alkukirkon synty ja Paavalin hahmo. Vain vahvat kokemukset Jeesuksen läsnäolosta ja siihen kytkeytyvä ylösnousemususko voi selittää sen, että alkukirkko julisti Jeesuksen ylösnousemusta. Tällaiseen ei maanpäällisen Jeesuksen sanoma heitä valmistanut. Itseasiassa ristinkuolema ja ylösnousemus on aika marginaalinen teema maanpäällisen Jeesuksen sanomassa.
Mikäänhän ei pakota hyväksymään noiden kokemusten uskonnollista tulkintaa. Itse tutkin tosissani sitäkin mahdollisuutta, että kyse olisi jostakin toiveajattelu-, surutyö- tms. psykologisesta prosessista. Sekin toki on mahdollista. Mutta kun sitten kaikki kootaan vaa'alle, en näe mitään syytä olla uskomatta ylösnousemukseen.
Rehellisyyden nimissä on sanottava, että yksi vaa'alle pantava seikka on usko Jumalan olemassaoloon. Se ilman muuta painaa paljon. Mutta ei vaikuta siihen, miten ylösnousemuksesta kertovien kokemusten historiaa tulkitaan. Ateistitutkijakin myöntää, että alkusrk sai alkunsa kokemuksista, joita asianomaiset nimittivät ylösnousseen ilmestymisiksi.
Vaan Susi on kokenut vääntäjä tässä(kin) aiheessa. Tiedät siis hyvin, että taustalla on suurempi uskonnollinen kysymys. Se ei ratkea vääntämällä ylösnousemustekstien historiasta. (tosin itselläni siitäkin oli tosipaljon apua eräässä vaiheessa)
Kuulalle
Miksi on mahdotonta, että kaikki sai alkunsa vain siitä, että naiset löysivät tyhjän haudan? Jos naiset todella löysivät tyhjän haudan, miksi kristityt olisivat valehdelleet, että miehet löysivät tyhjän haudan? Vasta, kun naisten näkyjä tarpeeksi kritisoitiin, alkoi tarina muuttua.
Onko Paavalin näkyjen psykologinen selittäminen kauempaa haettua kuin se, että hänen kohdallaan tapahtui jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin historiassa tapahtunut missään päin maailmaa?
Rehellisyyden nimissä, millaisia tieteellisiä päätelmiä teet, jos sanot vaakakupissa olevan myös uskonnollisen uskon?
No, ainakin toteutat nyt pappisvalaa siltä osalta, että pappi ei julkisesti tai salassa saa levittää kristinuskon oppien vastaista tietoa. Tiedettä...?
Usko, ylösnousemus ja rehellisyys
Ilman uskonnollista uskoa ylösnousemususkon historiaa selitetetään ja kuvataan pelkästään tämänpuoleisten asioiden valossa. Silloin sanotaan, että kristityt kokivat jotakin, jonka he tulkitsivat Kristuksen näyttäytymiseksi. Mitä he viimekädessä kokivat, sitä emme tiedä. Itse he selittivät asian niin, että Jeesus näyttäytyi heille. Tämä on siis kiistattoman varmaa: kokemus ja sille annettu tulkinta.
Ovatko ne aitoja? Kokemuksen aitoutta ei ole syytä epäillä. Jotain on havaittu/koettu/nähty. Sen sijaan kokemukselle annettu tulkinta - Se on Jeesus - on jo toinen juttu. Sen oikeellisuuteen tiede ei voi ottaa kantaa. Siksi siihen ei voi ottaa kantaa tavalla joka pakottaa muutkin vakuuttumaan asiasta.
Itselläni tässä kohdassa tuo jumalausko tulee kuvioon mukaan. Tajuan kyllä, että se kuulostaa hatusta vedetyltä jipolta, sorry vaan. Mutta niin vaan näen asian, että usko Jlan olemassaoloon vahvistaa minussa sitä tulkintaa, että kyseisille kokemuksille annettu tulkinta on oikea. Tämä uskoni ei vaikuta siihen, miten raamatuntutkijana kuvaan ylösnousemususkon historiaa. Sehän on edennyt ihan minun hengellisyydestäni riippumattomalla tavalla.
Toistetaan vielä yksi jo sanottu asia. Oletetaan, että olisin ateistitutkija. Silloinkin kuvaisin varhaiskristillisen ylösnousemususkon historian samalla tavalla kuin kristittynä. Uskon asiaan tai en, tosiasia on, että silloin uskottiin Jeesuksen ylösnousemukseen eräiden avainhenkilöiden näkyjen/kokemusten perusteella.
Paavalin näyn voi toki selittää psykologisesti. Asian ihmeenomaisuus saattaa vähetä muutenkin, kun ottaa huomioon Plin tilanteen. Vainooja Pli tiesi kristittyjen julistuksen, hän on voinut vähän kerrassaan kypsyä siihen, kunnes lopullinen ratkaisu tuli ehkä aika hiljaisenkin "läsnäolon tunnun" siivittämänä.
Pappisvalasta en nyt ole niinkään huolissani. Enempi haluan olla tarkkana siinä, että pidän selvänä sen rajan, joka erottaa tieteellisen ja yleispätevän tiedon uskosta. Sitä rajaa sinäkin parahin Susi tunnustelet ja etsit ehkä rajaloukkauksia tekstistäni.
Tuleepas paljon tekstiä. Ken jaksaa lukea?
Tiivistetysti
Ainoa, mitä voit tutkijana sanoa, on että ylösnousemuskokemukset ovat tosia. Kokemusten synnyttäjästä et voi sanoa montaa uskonnollista sanaa.
Tiivistetään vaan
Varmaan ylösnousemukseen pätee sama kuin aika moneen uskonnon asiaan. Ne voi selittää yhtä hyvin tämän kuin tuonpuoleisesti. Joku valitsee tämänpuoleisen selityksen ja jättää uskonnon taakseen. Sillä ei ole mitään kaytännön merkitystä, saatika teoreettista intressiä omassa elämässä.
Toinen taas astuu uskonnon maailmaan. Mielestäni hänen eteensä avautuvat paljon jännittävämmät näköalat. Minusta on nimittäin mahdollista rakentaa ihan rationaalinen maailmankuva, mutta silti mahduttaa siihen myös kristinuskon maailmantulkinta. Tästä seuraa aika huimia visioita, jotka tosin ovat sinulle Susi tuttuja, joten en selosta niitä enempää.
Kari Kuulan uskoontulo
Kirjoitin tuon ensimmäisen kappaleen ennen kuin luin vastauksen jonka olit kirjoittanut sudelle. En kuitenkaan pyyhi sitä pois koska kirjoituksestasi sain em. kuvan. Sanoisin kuitenkin, että kysymyksessä ei ollut kuolemanjälkeinen muuttumistapahtuma, vaan Johanneksen suorittaman kasteen yhteydessä uudestisyntyneen hengellisen Jeesuksen tai Kristuksen ylösnouseminen.
Itse en ole koskaan perustanut uskoani Jumalaan sellaisille asioille, joita Jumala olisi tehnyt omasta luomisjärjestyksestänsä poiketen. En näe siihen yksinkertaisesti mitään syytä. Mielestäni Jumala loi maailmankaikkeuden alusta alkaen täydelliseksi. Ei Jumalalla nähdäkseni ole mitään syytä puuttua siihen täydellisyyteen minkä Hän on luonut.
Mikä se syy on sinun mielestäsi olisi jos Jeesuksen ruumiillinen ylösnousemus olisi totta? Oletko sitä mieltä, että joku syntiinlankeemus olisi todellakin tapahtunut. Jos uskoisit näin niin perustelisitko tämän syntiinlankeemuksen tapahtumisen yhtä hienosti kuin tämän Jeesuksen ruumiillisen ylösnousemisen aloituskirjoituksessasi perustelit.
Luomistyö ja ylösnousemus
Miksi ei olisi ollut syntiinlankeemusta, mikä se sitten olikaan? Mitä tarkoitat, Bonny, sillä että Jumalalla ei ole mitään syytä puuttua siihen täydellisyyteen minkä Hän on luonut? Sinulla on sitten eri käsitys syntiinlankeemuksesta ja maailman täydellisyydestä kuin meille tavallisille seurakuntalaisille opetetaan tai Raamatusta on luettavissa (ainakin sikäli kuin itse osaan lukea). Olispa kiinnostava kuulla tarkempi selostus.
Liinukka
Syntiinlankeemus vai joku muu perusvika?
Asia menee minusta näin. Jumala todellakin loi maailman erittäin hyväksi, muttei täydelliseksi. Jotakin nimittäin vielä puuttuu. Maailma ja etenkin ihmiset (puhutaan eläimistä joskus toiste) on tarkoitettu kasvamaan lähempään Jlan yhteyteen. Liinukka, Bonny, minä ja kaikki me olemme siis keskeneräisiä.
Miten tuo kasvaminen tapahtuu? Sen Jumala tekee Jeesuksen Kristuksen kautta. Jeesus Kristus on se tarttumapinta, jolla Jla on kontaktissa luomakuntaansa. Tuon "Kristuspinnan" kautta Jla vetää kaikkialla maailassa sieluja puoleensa ja suostuttelee niitä avautumaan hänelle. Tämä avautuminen on prosessi, hengelliseksi elämäksikin sitä kutsutaan, joka jää perin keskeneräiseksi tämän elämän aikana.
Inkarnaatio, Kristuksen tuleminen ihmiseksi, on kuin supistumistapahtuma. Kaikkialle leviävä "Kristuspinta" pienenee sylivauvan kokoiseksi konkreettiseksi lihamöhkäleeksi, ihmiseksi. Ylösnousemuksessa tapahtuu päinvastainen liike. Kristus muuttuu "eläväksitekeväksi hengeksi" voidakseen jälleen vetää sieluja Jlaa kohti.
No, miksi ylipäätään inkarnaatio, ihmiseksi tuleminen? Eikö Jla olis voinut vaan vetää ihmisiä luokseen "Kristusliimalla" (otetaan tällainenkin uudissana käyttöön) ilmankin inkarnaatiota? Nähtävästi ei voinut. Jlan täytyi tulla ihmiseksi ja suorittaa täällä aineellisessa maailmassa joku erityisprojekti, joka tekisi luomakunnan pelastusprosessin mahdolliseksi.
Tuo erityisprojekti on ihmiseksituleminen, ihmisen elämän eläminen, kuolema ja ylösnousemus. Nyt tullaan tarinan hulluimpaan ja samalla hienoimpaan kohtaan. Sorry. En sille voi mitään, mutta näin tää menee:
Voisimme ajatella inkarnoitunutta Kristusta eräänlaisena tehtaana. Hän otti kaikkien ihmisten elämän itseensä käydessään läpi syntymän, elämän ja kuoleman. Samalla hän paransi kaiken rikkinäisyyden ja teki täydelliseksi kaiken keskeneräisyyden kaikkien ihmisten elämässä. Näin Kristus-tehdas valmisti jokaista sielua varten parannetun ja täydellistetyn elämän ja sijoitti sen varastohuoneeseen.
Siellä hyllyllä on nyt jokaiselle nimilapulla varustettu "terveyspaketti". Mites se saatas omaan käyttöön? Se alkaa siitä että sanotaan Kyllä Jumalalle. Uskoontuloksikin sitä kutsutaan. Ja sitten hengellinen elämä. Se on sitä, että juodaan tuota "kuolemattomuuden lääkettä", joka vähitellen eheyttää meidät.
Kristuksen ihmiseksituleminen siis teki mahdolliseksi sen, että Jla ylipäätään voi vetää meitä yhteyteensä. Se vaikuttaa ajanrajojen yli taaksepäin ja eteenpäin (Jlalle aika on perin erilaista kuin meille).
Onko sitten syntiinlankeemusta? No se on kaikkein kiistattomin teologinen asia. Otetaan kuka tahansa vastasyntynyt, seurataan hänen elämäänsä parikymmentä vuotta, ja huomaamme ihan varmasti, että jotakin on pahasti pielessä. Hän tajuaa mikä on oikein, mutta silti tekee useinkin tosin. Ihmisyydessä on jotakin rikki.
Tuota rikkoutumistapahtumaa ei tartte etsiä mistään alkumurskauksesta Aadamissa, sehän on historiallisestikin ongelmallista. Syntiinlankeemus on jotakin joka toteutuu jokaisessa ihmisessä. Vanhassa kirkossa tätä kuvattiin käsitteellä perisynti, peccatum originale. Sillä ei viitata niinkään Aadamista perittyyn asiaan, vaan siihen, että joka ikinen ihminen näyttää taipuvan rikkinäisyyteen ja vikaantuneisuuteen. Se on kuin perintö, joka lankeaa jokaisen osaksi. Karkuun ei päästä.
Sorry, taas tulee selitettyä pitkään, lopetan tähän. Nämä vaan ovat niin mahdottoman inspiroivia asioita. Oikeesti kaikkein jännittävimpiä juttuja ikinä.
OK
Selityksesi ei mitenkään poikkea siitä, mihin olen itse oppinut.
Mikä sitten Bonnyn näkemyksessä on erilaista?
Miksi hän tässä näin virittelee oletuksia Kari Kuulan mahdollisista erikoisista tulkinnoista? Ja mikä on Bonnyn oma ajatus syntiinlankeemuksesta?
Liinukka
Inkarnaatio ja syntiinlankeemus
Ehkä puolivalot saattaisivat kuitenkin jo riittää kun ajetaan kirkossa vallitsevassa pimeydessä. Jotkut paikat näyttävät kuitenkin vielä liian pimeiltä puolivaloille. Onneksi on nämä kaukovalot joita kuitenkin vielä silloin tällöin joutuu käyttämään. Eivätkä nekään aina näytä riittävän, pitää ottaa sumuvalotkin välillä käyttöön kun peräänajon vaara alkaa näyttää ilmeiseltä.
Tuo inkarnaatio on mielestäni hienosti kuvailtu kun Kuula kirjoittaa: ”Kaikkialle leviävä "Kristuspinta" pienenee sylivauvan kokoiseksi konkreettiseksi lihamöhkäleeksi, ihmiseksi”. En malta kuitenkaan olla kertomatta tässä erinomaisessa yhteydessä sitä, miten olen sen joskus itse ajatellut.
Kun luen Johanneksen evankeliumin alkua sijoitan joskus sanojen ”Poika” ja ”Sana” tilalle sanan ”rakkaus”. Kokeilkaapa vaikka itse, se onnistuu hyvinkin luontevasti melko pitkään. Tämä sanaleikki huipentuu siihen, että Jumalan rakkaus tuli lihaksi. Tästä tulee mieleen sellainen ajatus, että Jeesus oli eräänlainen Jumalan rakkauden tiivistymä. No, tästä taas tulee mieleen, että ehkäpä Johannes todellisuudessa ajattelikin asian näin mutta halusi ilmaista sen vieläkin hengellisemmin.
Mitä tuohon syntiinlankeemukseen tulee en voi havaita mitään periaatteellisia tai ylitsepääsemättömiä näkemyseroja Karin ja oman käsitykseni välillä. Korostaisin tässä asiassa kuitenkin vielä tuota jo edelläkin mainitsemaani asiaa, että Jumala suunnitteli kyllä maailman ja ihmisen erehtymättömästi sellaiseksi kuin hän halusikin niiden olevan. Jeesus ei tämän vuoksi inkarnoitunut tänne maailmaan korjatakseen joitain luomistyön aikana tehtyjä asioita – niin kuin kristityt yleensä näkevät asian – vaan auttaakseen ihmisiä pääsemään yhteyteen Jumalansa kanssa.
Kuitenkin syntiinlankeemus
Syntiinlankeemus on kyllä mielestäni tarpeellinen käsite selittämään maailman pahuutta. Maailma voi olla täydellinen, tai siinä on mahdollisuudet olla täydellinen, mutta jos ajattelee, että maailma tällaisenaan olisi juuri sellainen, kuin Jumala on sen halunnut, tulee kyllä isoja ongelmia. Kristus on rakkaus, ja Hänen avullaan ihminen pääsee Jumalan yhteyteen kuin rakastavan, turvallisen ja täydellisen, kaikivaltiaan Isän luo. Mutta millainen olisi jumala, joka olisi halunnut maailman, jossa on - ainakin inhimillisesti katsoen - näin kamalasti vääryyttä ja pahuutta? Miten selität pahuuden ja vääryydet, Bonny, jos hylkäät syntiinlankeemuksen? Jos Jumala on hyvä, maailmaan on täytynyt tulla paha jostain muualta. Siksi minulle ainakin kelpaa Raamatun selitys syntiinlankeemuksesta. En ajattele sitä konkreettisesti Aatamin ja Eevan tekona Paratiisissa, mutta jonain sentyyppisenä: petoksena. Mutta mistä petos ja pahuus tuli? Miksi?
Kyllä minä taatusti olen rivikristitty, jos sillä tarkoitetaan seurakunnan jäsentä, joka ei ole syvällisesti perehtynyt teologiseen tutkimukseen eikä ole millään tavoin kirkon työntekijä, pappi tai diakonissa tms., joka kohtalaisen laiskasti on lukenut Raamattua, mutta lukenut kuitenkin jo kymmenien vuosien ajan jokseenkin säännöllisesti, joka käy kirkossakin, jopa aika usein, kuuntelee aamuhartaudet silloin kun ennättää, kuuntelee lähes joka sunnuntai radiojumalanpalveluksen, lukee aika säännöllisesti hengellistä kirjallisuutta ja jolle usko on elämän suurin asia.
Liinukka
Ylösnousemuksesta syntiinlankeemukseen
Liinu, kirjoitit: ”Maailma voi olla täydellinen, tai siinä on mahdollisuudet olla täydellinen, mutta jos ajattelee, että maailma tällaisenaan olisi juuri sellainen, kuin Jumala on sen halunnut, tulee kyllä isoja ongelmia”.
Olen aivan samaa mieltä tästä asiasta. Se, minkälaiseksi maailma on kehittynyt johtuu kyllä mielestäni enemmänkin ihmisestä – ei Jumalasta. Tämän vuoksi meidän tulisi kääntyä (puhun nyt yleisesti ihmiskunnasta) tältä huonolta tieltämme, palata takaisin ja valita parempi tie. Eikös Jeesuskin sanonut juuri näin. Ongelmia tulee taatusti yhä enenevässä määrin ellemme käänny. Mitä nopeammin sen teemme sen parempi meille (siis ihmiskunnalle).
Tässä paremman tien valitsemisessa ja sillä tiellä pysymisessä Jeesus kyllä auttaa meitä niin kuin itsekin kirjoitat: ”Kristus on rakkaus, ja Hänen avullaan ihminen pääsee Jumalan yhteyteen kuin rakastavan, turvallisen ja täydellisen, kaikkivaltiaan Isän luo”. Tämä tie todellakin saattaa viedä taivaaseen. Luulisin kuitenkin, että se vaatii meiltä tiellä pysymistä – ainakin siinä määrin kuin me vajavaisina ihmisinä kykenemme.
Vielä kirjoitit liinu: ”Jos Jumala on hyvä, maailmaan on täytynyt tulla paha jostain muualta”. Joskus minua suorastaan harmittaa se, että ihminen pyrkii selittämään pahan jostain muusta kuin itsestään johtuvasta asiasta. Kyllä ihminen kykenee tekemään pahaa ja suorittamaan vääriä valintoja itsekin – ei siihen Jumalaa tarvita. Jumalahan suorastaan vihaa kaikenlaista pahaa ja vääryyttä.
Pahin este nähdäkseni sille, että ihminen (tarkoitan siis ihmiskunta) ei ymmärrä tehdä parannusta on tämä kristinopin luoma harhakäsitys siitä, että Jumala olisi tehnyt jonkinlaisen virheen luodessaan ihmistä, ei voi mielestäni yksinkertaisesti pitää paikkaansa koskapa Jumala on kaikkivaltias ja erehtymätön. Tällainen väärä käsitys on nyt sitten johtanut lunastusoppiin, jossa kristinusko sälyttää kaikki synnit, vääryydet ja muut ihmisen tekemät asiat Jeesuksen kontolle.
Eihän ihminen voi koskaan oppia jos Jeesus kärsii rangaistuksen aina hänen puolestaan – yhä uudelleen ja uudelleen.
Nämä ovat ne syyt lyhyesti sanottuna miksi minä näistä asioista halua jatkuvasti puhua
Ihminen voi oppia vain jos on armahdettu
Ensinnäkin sanot, että ihmisen pitäisi tehdä parannus ja kääntyä. Kirjoitat, että ihminen kykenee tekemään pahaa ja valitsemaan väärin. - En minäkään toki muuta väittänyt. Mutta oman ajatteluni lähtökohta on, että Jumala loi ihmisen, ja loi täydellisen ihmisen. Tosin Hän antoi ihmiselle vapaan tahdon. Kun kysyn, mistä paha tuli, jos Jumala loi täydellisen maailman, tarkoitan, että ihminen oli osa sitä Jumalan luomaa täydellistä maailmaa. Ei paha tullut ihmisestä, koska ihminen oli alun perin hyvä. Paha tuli ihmiseen. Ja leviää ihmisen kautta.
Tosin pahaa on luomakunnassakin, sillä eikös Paratiisissa pitäisi vallita rauha eläintenkin kesken.
Kirjoitat, että ihmisen pitäisi pyrkiä pysymään oikealla tiellä, ainakin niin pitkälle kuin se on hänelle mahdollista. Sinun mielestäsi lunastusta ei tarvita. Miten arvelet, että ihminen onnistuu täyttämään "vaatimukset" ilman armoa? Mihin saakka sinä sitten vaadit ihmiseltä parannusta? Missä kulkee se raja, jolloin ihminen on "ponnistellut riittävästi"? Täydellisyyteenhän ihminen ei pysty, ei sinunkaan mielestäsi, mikäli ymmärsin oikein. Riittääkö siis, että ihminen onnistuu kohtuullisen hyvin?
Minun käsitykseni mukaan Jeesuksen lunastusteko on ihmiselle välttämätön, jo senkin takia, että jos ihminen ajattelee loppuun saakka omia mahdollisuuksiaan "pysyä tiellä", hänen on pakko vaipua täydelliseen epätoivoon ja toivottomuuteen yksinkertaisesti mahdottoman urakan edessä. Jos hän ei ymmärrä yrityksen mahdottomuutta, hän pettää itseään.
Lunastus on siis välttämätön. Se ei kuitenkaan johda siihen, että ihminen heittäytyisi ihan hällä väliä -elämään. Päinvastoin. Kun ihminen tajuaa Kristuksen rakkauden, hän sydämestään haluaa toimia niin kuin Kristus opetti. Eikä hänen tarvitse vaipua epätoivoon, vaan hän voi uudelleen ja uudelleen tehdä parannuksen - ja muuhan ei ihmiselle ole mahdollista, sillä AINA hän kompastuu. Muu ei kerta kaikkiaan ole mahdollista, jos ollaan nyt yhtään rehellisiä.
Sen sijaan Pyhä Henki auttaa ihmistä ymmärtämään, mikä olisi oikea tie. Sillä tavalla ihminen pystyy tekemään enemmän, kuin hän pystysi pelkin omin voimin. Oletko koskaan miettinyt, mitä tarkoittavat sanat "en minä, vaan Kristus minussa"? - Itselleni ainakin nuo sanat merkitsevät valtavan paljon. Tiedän, etten esim. itse pysty antamaan anteeksi tai yrittämään mahdottoman edessä, mutta kun ajattelen, että vaikka minä en jaksa, Kristus minussa jaksaa. Ja niin tapahtuu.
Tähän kyllä tarvitaan se, että ihminen lakkaa olemasta itselleen se kaikkein tärkein. En osaa selittää, mistä oikein on kyse, mutta se toimii kyllä käytännössä. Ihminen ikään kuin luovuttaa ohjausvallan Jumalalle, ja sitten yhtäkkiä huomaa, että on enemmän oma persoonansa kuin koskaan ennen.
Jeesus tosiaan kärsi rangaistuksen minun puolestani, tai sanoisinko, hän antoi minulle uuden elämän. Luulen, että se on se, mikä minun alun perin oli tarkoitus ollakin. Ja se uusi minäni haluaa valita oikein, haluaa tehdä parannuksen, mutta ei hampaat irvessä, vaan iloisena, siksi, että kokee olevansa rakastettu ja tärkeä.
Liinukka
Komppaan Liinukkaa
Kristuksen ristinkuoleman teologinen pointti on sekin mielenkiintoinen jutska. Saa nähdä, tuleeko näille sivuille siitäkin kysymys: Mikä idea on Kristuksen kuolemassa?
Niinkö?
Teksti on kirjoitettu n. 40 vuotta tapahtumien todellisesta tapahtumisesta. Koska myöhemmissä teksteissä (ajan kuluessa) traditio tuntuu lähinnä tarkentuvan - mikä harvoin on tradition luonteelle tyypillistä - emmekö voi olettaa, että lähimpänä totuutta haudan tapahtumista on nimenomaan Markuksen evankeliumin kertomus (alkuperäisimmässä versiossaan)?
"Nuorukainen valkoisissa vaatteissahan" oli Jeesuksen aikana tyypillinen kuvaus taivaallisesta näystä. Eikö voida olettaa, että "nuorukainen" on tarinaan lisätty vahviste nimenomaan vahvistamaan naisten epäluotettavaa todistusta?
Myöhemmin naisten näkyä ja tyhjän haudan todistusta kritisoitiin yhä enemmän ja opetuslapset, jotka evankeliumeja kirjoittivat halusivat lisätä tarinaan sellaista improvisoitua ainesta, jota he itse pitivät totena - eli uskoivat, että niin oli varmaankin tapahtunut. Tämän tarkoituksena oli vahvistaa naisten todistusta.
Näin syntyi kertomuksia itse Jeesuksen näkemisestä. Ensin "taivaallisessa kirkkaudessa" ja sen jälkeen ruumiillisessa muodossa - siis heti sen jälkeen, kun juutalaiset sanoivat opetuslasten nähneen vain aaveen. Kaikkein uusimassa traditiossa (Joh. evank.) Jeesushan jo esittelee käsissään olevia reikiä, vaikka Markuksen evankeliumin kirjoittaja ei tiennyt tällaisesta mitään 40 vuotta Jeesuksen kuoleman jälkeen.
Muutenkin tyhjän haudan löytämiseen liittyy useita ongelmia. Miksi naiset olivat menossa vasta kolmantena päivänä voitelemaan jo mädäntynyttä ruumista? Miksi naiset eivät tajunneet ottaa ketään miestä mukaan avaamaan haudan suussa olevaa kiveä (tuli heille mieleen vasta matkalla)? Miksi naisten henkilöllisyydestä ei ole varmuutta evankeliumeissa (nimet vaihtelevat)?
Paavalin "näylle" hyvä selitys on liioittelu. Jotta kukaan kristitty olisi uskonut Paavalin kääntäneen todella kelkkansa, eikä vain esittävän kristittyä oppiakseen lisää tulevista uhreistaan, Paavali liioitteli "uskoon tuloaan". Ja tämä Paavalin kohdalla todella toimi, hänen uskottavuutensa lisääntyi huimasti. Huomioitavaa on se, että myöskään Paavali ei nähnyt Jeesusta "ruumiillisessa" muodossa.
Pidätkö todella epätodennäköisimpänä kaikkia muita selityksiä kuin sitä, että mädäntynyt ihmisruumis alkaa kävellä ja puhua solujen rakenteen jo alettua hajota, sydän pysähtyneenä? Tällaista ei ikinä todistetusti ole tapahtunut missään päin maailmaa tai historiallista aikajanaa.
Etkö pidä todennäköisenä sitä, mikä jo historiassa on tapahtunut erittäin useita kertoja, että ihmiset ovat tulkinneet väärin tyhjää hautaa (tai muuta uskonnolliseksi koettua ilmiötä) ja muiden kertomuksia ja että 40 vuoden aikana traditio on hieman värittynyt? Ei olisi ensimmäinen kerta.